JUUTUANJOKI

                       
Suomen legendaarisimpia perhokalastusjokia on Pohjois-Suomen Juutuanjoki, joka on pitänyt maineensa ja eikä syyttä, sillä luonnonvaraiset taimenet ja harjukset saavat kalastajat palaaman sinne aina uudestaan.

Kalakerhon jäsenille Juutua on välietappi tulomatkalla Tenolta tai Neidenelvalta lohia pyytämästä. Viime vuosina harjus on ollut valtalajina, mutta liki jokaisella käyntikerralla olemme päässeet nauttimaan pulskista Inarijärvestä nousseista taimenista. Kalakerhon ennätykset Juutualta ovat mahtava 5,2 kilon järvitaimen ja hieman päälle kilon ollut harjus.

Juutua laskee Solojärvestä keskelle Inarin kirkonkylää. Matkaa joella on noin 11-12 kilometriä. Katso kartasta tarkemmat ajo-ohjeet kalapaikalle. Juutua on maisemiltaan todella näkemisen arvoinen korkeine vaaroineen ja hienoine pikku putouksineen. Joki laskee jyrkästi, joten valtaosa joesta on vuolasta virtaa, nivoja koskia.

Säännöt lyhyesti:
* Kalastusalueita on kaksi, joihin molempiin tulee ostaa erillinen lupa. Yläosa eli Ylinivan - Jäniskosken niskan välinen alue. Alaosa 4-tien sillan ja alakosken niskan välinen alue. Yläosaan on 10 luvan vuorokausikiintiö ja alaosaan 5 luvan vuorokausikiintiö. Kalastusalueiden rajat on merkattu selkein kyltein.

* Kalastuskausi on 1.7-31.8 välinen aika.

* Lupahinnat (v.2010) ovat 19 €/vrk. Alle 18-vuotiaat saavat luvat puoleen hintaan ja alle 15-vuotiaat voivat kalastaa saman perheen jäsenen luvalla.

* Kalastus on sallittu vain perinteisillä perhokalastusvälineillä ja alamitat ovat normaalit: taimen 40 cm ja harjus 30 cm.

* Kalastusvälineet tulee desinfioida lohiloisen varalta ja todistus siitä on oltava mukana todistus kalastettaessa.

* Kalalupia myyvät Ivalossa Metsähallituksen asiakaspalvelupiste puh.0205 64 7701 ja Inarissa Ylä-Lapin luontokeskus Siida puh.0205 64 7740. Yläosan luvat tulee varata etukäteen kyseisistä paikoista ja alaosan luvat myydään vain paikan päällä luvanmyyntipisteissä päivittäin kello 9.00 alkaen.

Juutuan esittely:
Alaosa: Alaosa alkaa alakosken niskalta ja kalastusalueen pituus on noin 600 metriä. Alue päättyy 4-tien sillan alle, aivan Inarin keskustan pohjoispuolelle, jossa turistit ja kyläläiset seuraavat taimenen kalastusta. 

Alakoski on ennen kaikkea taimenseutua. Koski on melko voimakasvirtainen, jossa suuret kivet rikkovat virtauksen ja aiheuttavat peilejä, joissa iso taimen viihtyy. Taimenen kalastus on täällä keskittynyt iltaan ja yöhön. Päivällä pääsaaliin muodostaa 3noin 25-35 senttiset harjukset. Kosken etelärannalla on jonkin verran asutusta ja mökkejä, joten kalastus tulee suorittaa pohjoisrannalta, jossa kulkee hyvä polku liikkumista helpottamaan. Tulipaikkoja ei valitettavasti alakoskella ole. Alakosken niskan isot kivikot aivan kalastusalueen ylärajan tuntumassa ovat olleet koko alueen saalisvarmin alue.

Yläosa: koostuu reilun 6 kilometrin pätkästä, jonka pystyy kalastamaan kummalta rannalta tahansa. Pääsääntöisesti kalastus suoritetaan Kittilä-Inari tien puolelta, jonka sivuteille pystyy pysäköimään auton useaan eri paikkaan muita häiritsemättä.

Haapaniva on alueen suosituin kalastuspaikka. Haapaniva on liki puoli kilometriä pitkä ja leveyttä enimmillään löytyy jopa 100 metriä. Haapanivan yläpuolella, paikalta josta kalastusalue alkaa, on järvimäinen alue, (Haapalahti), jossa sijaitsee autiotupa, Villin Pohjolan vuokrakämppä sekä nuotiopaikka. Myös paikalliset pitävät veneitään täällä. Yläosan saalisvarmin paikka on pohjoisrannan lähellä oleva hiekkasärkkä, joka on harjusten suosiossa. Nivan yläosa ja keskiosa ovat koskimaista kovavirtaista aluetta, jota rikkovat isot kivet. Kahlaaminen on vaikeaa kovan virran ja syvien rantojen takia. Kalastus tulee keskittää virran reunoihin, joissa ennen kaikkea isot harjukset piileskelevät. Haapanivan kosken niska sen sijaan on helppo kahlata ja isojen kivien takaa olemme saaneet nättejä taimenia useina kesinä. 
        
Välittömästi Haapanivan kosken jälkeen alkaa lyhyt Saukkoniva, jossa joki kaartuu hetkeksi voimakkaasti etelää kohti. Saukkoniva on tasaisen voimakasta virtaa, josta saadaan alueen suurimmat harjukset ellei vesi ole liian korkealla. Saukkonivan yläosassa on matalampi ja heikkovirtaisempi kohta, josta voi joen ylittää. Saukkonivan jälkeen alkaa 600-700 metriä pitkä haapasuvanto, jossa virtaus on vähäistä ja vettä on enimmillään useita metriä. Kalastus tällä alueella on vähäistä, mutta itse olen pintaperhoilla saanut heti alkukaudesta useita siikoja, joita en ole muualta Juutuasta tavannut. 
        
Ritakoski on voimakasvirtainen koskijakso, jolla on pituutta noin 700 metriä. Joki putoaa jyrkimmillään tällä kohtaa, joten myös maisemiltaan se on todella näkemisen arvoinen. Rannat ovat syvät, joten kahlaaminen on vaikeaa. Alue on siis hankala kalastettava, mutta ehkä juuri siksi, siellä on todella paljon harjusta. Ritakosken puolivälissä on etelän puoleisella rannalla tulentekopaikka, jossa juuri pyydetyt harjukset on kätevä kypsentää ja ihailla samalla kosken kuohuntaa. Ritakosken yläosassa on tasaisempaa virtausta ja joki on aika syvä tällä kohtaa eli tyypillistä ison taimenen lepopaikkoja koskesta noustuaan. Tästä olenkin onnistunut saamaan muutaman todella kauniin 2-3 kilon taimenen.
        
Pitkäsuvanto on nimensä mukaisesti noin kilometrin mittainen hidasvirtainen ja syvä suvantoalue. Paikka soveltuu pintaperhokalastukseen. Harmina ovat usein alamittaiset 25-30 sentin harjukset, joten itse en ole aikaa juuri alueeseen käyttänyt. Taatusti seassa on isompaakin kalaa, jonka syöntiajat saa vain kokeilemalla selville.
                                 
Alanivan kohdalla joki kapenee noin 30-40 metriin. Niva on noin reilu sadan metrin mittainen ja sen tunnistaa isosta saaresta, joka on etelärannan puolella. Alaniva on virtaukseltaan ihanteellista larvastukseen sekä myös pintaperhokalastukseen. Harjuksia alueella on paljon, mutta valitettavasti yli 600 grammaisen saanti tästä on jo harvinaisempaa.
        
Väliniva on vain 15-20 metriä leveä kovavirtainen ja lyhyt uoma. Vettä on kuitenkin sen verran vähän, että kahlaaminen onnistuu. Kovan virran rikkoo useat isot kivet, joiden ympäristöön kalastus tulee keskittää. Paistikalan saanti on täältä koko alueen varmin, jos vähänkin kala on syönnillään. Harjukset ovat noin 300-400 gramman painoisia, jonka lisäksi 500-1000 gramman painoiset taimenet iskevät hanakasti kiinni. Viimeinen nuotiopaikka sijaitsee täällä etelän puoleisella rannalla.
Yläniva on myös kapea ja muutamia kymmeniä metrejä pitkä voimakasvirtainen niva. Vettä on vesitilanteesta riippuen 0,5-1 metri, joka syvenee kuitenkin jyrkästi heti nivan loppupäässä. Muutenkin kahlaamisen kanssa tulee olla varovainen, koska pohja on erittäin epätasainen. Ylänivan niska on mehukkaan näköinen kalapaikka, josta olen saanut parina kesänä liki kilon painoisen harjuksen. Niskan jälkeen kalastusaluetta on jäljellä vielä noin 200 metriä. Loppupätkä on myös ehdottomasti kalastamisen arvoista. Takarajan otollisin paikka on laaja hiekkasärkkä, jonka ympäristössä on harjusta todella paljon. Harjuksen tuikit illalla on täällä todella hieno näky. Vesi on kirkasta ja matalaa, joten kalastajan tulee olla varovainen ettei hätistä ruokailevaa parvia pakosalle. Tarkat ja pitkät heitot pintaperholla kruunaavat reissun onnistumisen ylänivalla.

Juutuan Perhot:
Perhojen pääväri Juutualla on musta. Parhaiten kalaa on tullut pintaperhoilla matalan veden aikana heinäkuussa, mutta jos vettä on enemmän käytetään uppoperhoja, pupia ja larvoja. Isolle taimenelle myös streameri on hyvä vaihtoehto. Siialle voi kokeilla todella pieniä pintaperhoja, kokoluokassa 18-24. 

JUUTUAN KARTTA: