KITKAJOKI

                                 

Koski koskelta esittely alkaen yläosan Kitkajärveltä ja päättyen Oulankajoen risteymään. (katso kartta sivun alaosassa):
Kitkajoen yläosa poikkeaa maisemiltaan ja kalastettavuudeltaan selvästi alaosasta. Yläosa virtaa kylien ja kesämökkien ohi ja kalapaikat on helppo saavuttaa. Alaosan tunnusmerkkiä ovat jylhät kalliot ja osalle paikoista on usean kilometrin kävelymatka.

Kiveskoski on noin kilometrin mittainen koski, jonka valtatie 5 ylittää puolivälistä. Koski on keskitasoa virtaukseltaan, leveä ja syvä. Kalastus onnistuu joen molemmilta rannoilta ja auton voi jättää valtatie 5 levähdyspaikalle heti sillan kupeeseen. Kiveskoski on ennen kaikkea siianperhostelijan koski. Siiat viihtyvät ihan rannassa kosken rauhallisimmilla osilla. Paikalliset pyytävät täältä siikoja ns. eläkeläisperholla, jota roikotetaan onkivavan nokassa. Itse suosittelen perinteisiä pintaperhoja ja larvoja. Kiveskoskella on myös harjuksia kohtalaisesti eikä taimenen saantikaan siiman päähän ole poissuljettu. Alue on kuitenkin paljon kalastettu, joten suosittelen käyntiä vain pikaisella siian perhostelulla. Kiveskosken jälkeen voi kokeilla huomattavasti vähemmän kalastettuja Virtasalmea ja Polonivaa, joissa pääsaalis muodostuu harjuksista ja siioista.

Käylänkoski tunnetaan kalanviljelylaitoksesta, joka on tehnyt hyvää työtä joen taimenkannan hyväksi. Käylänkoski on hieno koski, jossa on monttuja, isoja kiviä, virran huopeita ja mikä tärkeintä isoja taimenia. Ylimenevän maantiesillan alta on vuosien varrella saatu useita yli 5 kilon taimenia. Virta jakaantuu eri uomiksi ja taimenen voi tavoittaa kosken niskalta aina puolivälin alapuolelle asti. Yläosassa kalastus onnistuu parhaiten kalastajia varten tehdyltä heittolaiturilta. Varsinainen alaosa on voimakasvirtainen ja kalastuksellisesti huonoa rantakosteita lukuun ottamatta. Kalastus onnistuu alaosassa parhaiten Pohjoisrannan puolelta.  Käylänkosken jälkeen alkaa parin kilometrin suvanto.

Kiehtäjäniva on mainio harjuksen kalastuspaikka. Niva on lyhyt ja sen keskellä on iso saari. Pohjoisranta on helpommin kalastettavissa, kun eteläranta on syvä ja jyrkkärantainen. Harjukset napsivat innokkaasti pintaperhoihin ja larvoihin. Suurimmat harjukset ovat liki kilon painoisia. Nivan jälkeen on kilometrin mittainen suvanto. Alapuolinen Käpäläniva on myös kokeilemisen arvoinen paikka ja autolla pääsee melkein rantaan asti pohjoispuolelta.

Vähän-Käylän koski on kovavirtainen koski, jossa joki haarautuu kolmeksi uomaksi. Taimenet tavoittaa parhaiten kosken niskalta tai kosken alta. Rannat ovat vaikeita liikkumiseen ja hyviä heittopaikkoja on vain muutamia.

Nahkaniva ja Kalliokorvanniva ovat seuraavina, joista saaliiksi saadaan harjusta ja siikoja. Alapuolella on mukavia virtauksia, joissa taimenkin viihtyy. Rauhallinen kalapaikka, jossa ei tarvitse vuoroa jonottaa. Kalastaa kannatta myös puolikilometriä alempana olevat Pöljänniva ja Vääränkoski, joista saadaan harjusta.

Peurakoski on lyhyt ja voimakasvirtainen eikä kalastuksellisesti kovin merkittävä. Taimenen voi tavoittaa ainoastaan kosken alla olevista montuista.

Saarikoski on pitkä ja huomattavasti edellisiä parempi kalapaikka. Kosken niska on paras ottipaikka taimenelle. Kosken alaosassa on saaria ja hiekkasärkiä, joita myötäillen on helppo kahlata harjusta larvastamaan. Kosken jälkeen on parin sadan metrin suvanto, jonka jälkeen virtaus kiihtyy uudelleen. Mukavaa virtausta jatkuu kilometrin verran ja tästä voi tavoittaa harjusta ja taimenta. Paikka soveltuu sekä uistin- että perhomiehille. 

Harjakoskelle pääsee parin sadan metrin päähän Eteläpuoleiselta metsäautotieltä. Virta on voimakas, mutta kosken niskasta voi saada siiman päähän isonkin taimenen. Rauhaisa kalastuspaikka.

Kelhänkoski on lyhyt ja kalastuksellisesti vaatimaton paikka, jonka jälkeen joki laskee Yli-Juumajärveen ja edelleen Ala-Juumajärveen. Juuman kylästä löytyy hyviä majoituspaikkoja sekä ruokakaupat ja luvanmyyntipisteet.

Niskakoski on Juuman kyläläisten suosima kalapaikka Ala-Juumajärven ja Jyrävänjärven välissä. Koskesta voi saada isonkin taimenen. Autolla pääsee viereen, joten perheen pienimmätkin pääsevät taimenen pyyntiin mukaan.

Myllykoski on maisemallisesti koko Kitkajoen hienoimpia paikkoja ja niitä voi ihailla parhaiten ylimenevältä riippusillalta. Joki haarautuu kahtia ison Putaansaaren takia. Kosken niska ja alaosa ovat mitä parhaimpia kalastuspaikkoja. Ainoa ongelma on tilan ahtaus eli kalastamaan sopii vain pari kerrallaan. Alapuoline Aallokkokoskelta alkaa kalastuskielto, joka jatkuu Jyrävän niskalle asti eli viimeinen kilometri ennen putousta.
                     

KITKAJOEN ALAOSA:
Jyrävä on koko joen tunnetuin paikka kuuluisan putouksensa ansiosta. Tästä eivät Paanajärven taimenet enää nouse, vaikka tekevätkin näyttäviä loikkia putoukseen. Putouksen alapuolisella noin 100 metrin matkalla on aina taimenia, mutta niin on myös kalastajia niitä yrittämässä. Mainio paikka, mutta jos ei viitsi tuntia odottaa omaa vuoroaan kannattaa mennä muualle.

Linnakallio on heti sadan metrin päässä ja tänne mahtuu vain pari kalamiestä kerrallaan heittämään. Yläpuolen kalliolta voi nähdä, missä taimenet oleskelee. Linnakallion kohdalla joi rauhoittuu hetkeksi ja siellä on aina taimenia levähtämässä nousustaan tai asentokaloina. Linnakalliolta kun lähdetään alaspäin kalamiehen tulee pysytellä joen etelärannalla, mikäli aikoo kalastaa. Virta tosin on vähän liian voimakas normaaliveden aikanakin. Sen sijaan jos jatkat seuraavaan kalapaikkaan pysyttele Pohjois-puolen polulla.

Heinäniemi on mielestäni ensimmäinen alaosan paikka, johon kannattaa paneutua kunnolla. Kävelymatka karkottaa osan kalastajista ja tilaa on muutenkin paremmin usealle kalastajalle. Kalastettavaa on noin puoli kilometriä ja etenemistä helpottaa, jos omistaa kahluuhousut tai muuten joutuu kiipeämään välillä jyrkkien kallioiden yli. Heinäniemen alla on parisataa metriä pitkä rauhoitusalue, joka tulee huomioida. Samaan paikkaan kuuluu kalastaa myös alapuolinen Kalliosaari. Sekin on rannoiltaan jylhä ja kalastaminen on vaikeaa myös kovan virran takia. Yleensä paikalla on vaapunheittäjiä. Matalan veden aikana on mahdollista kahlata joen keskellä olevan saaren alapuolelle. Kalliosaren alaosasta alkaa taas rauhoitusalue (400 m), mutta matkaa kannattaa jatkaa Vattukallioon ja Vattumutkaan asti, jossa todennäköisin saalis on 40 senttinen harjus. Tänne on jo reilummin kävelymatkaaja välissä on yksi todella jyrkkäreunainen kallio ylitettävänä, mutta mikä onkaan mukavampaa kuin kalastaa muilta rauhassa.

Vattumutkan jälkeen alkaa rauhoitusalue (600 m), joka loppuu ennen Harrisuvantoa. Harrisuvanto on myös hyvä harjuspaikka, mutta ennen kaikkea taimenia saadaan vuosittain useita kymmeniä. Suvannon yläosassa länsirannalla on aina useita taimenenkalastajia iltaisin ja osa porukasta majoittuu rantatörmillä teltoissa. Paikalla kannattaa käydä ainakin kuuntelemassa viimepäivien saalistiedot, jotta saa uskoa omaan suoritukseen. Kalastusvuoroa joutuu odottamaan, koska kalastuspaikka on lyhyt. Suvannon alaosassa on toinen kalastuspaikka, mutta se on yhtä miehitetty kuin yläosakin. Taimenta tulee kuitenkin hyvin. 

Tästä eteenpäin virtaus on tasaisen kovaa pitkän matkaa ja aluksi on lyhyt rauhoitusalue. Taimenen voi saada siiman päähän useasta eri kohtaa, mutta tunnetumpi paikka on pari kilometriä alempana oleva Nivalanmonttu. Tämä paikka kannatta kalastaa etenkin heinäkuussa. 

Päähkänä ja Koivumutka ovat 2-3 kilometriä alempana ja muodostavat pitkän ja hyvän kalastuspätkän. Täältä tavoittaa sekä taimenia ja harjuksia. Korkeat kalliorannat loppuvat, joten rannalta kalastus helpottuu huomattavasti. Vesi madaltuu, mutta pohja on täynnä isoja monttuja jopa aivan rannassa. Kahlaamalla pääsee kuitenkin joesta hyvin yli tarvittaessa.

Ylikovan seutu on heti edellisen jälkeen. Vesi joessa vähenee ja kahlaaminenkin onnistuu hyvin. Taimenten ja harjusten olinpaikat on helpompi huomata. Erilaiset montut ja nivojen alaosat ovat todennäköisimpiä paikkoja. Matkaa kannattaa jatkaa Pikku Harrihautaan asti, jossa rannat ovat vielä helppokulkuisia. Iso Harrihauta on nimensä mukaisesti harjusten kalastajien suosiossa, mutta kyllä siellä taimentakin saadaan kohtalaisesti. Yleensä tänne asti loppuu turistien tulo ja kalastajat ovat paikallisia. Rantapusikoita lukuun ottamatta alue sopii sekä pintaperhokalastajalle että uistinheittäjille tasaisen virtauksen ansiosta. Viimeinen merkittävä kalalastusalue on Ahvenperä, josta tavoittaa harjuksia ja haukia. Autolla pääsee parin kilometrin päähän, joten rauhassa saa sielläkin kalastaa. Viimeiset kilometrit Kitkajoesta on suvantomaista ennen joen laskemista Oulankajokeen.

Kitkajoen kartta (omavalmiste)
Klikkaa isommaksi hiirellä: