KYMIJOKI

Langinkoski
Langinkoskella on lohta kalastettu jo kaksisataa vuotta ja kuuluisin pyytäjä on ollut Venäjän keisari Aleksanteri III. Alueella on siis tiettyä historian havinaa ja antaa kalastajille hienon elämyksen.

Koski on noin 400 metriä pitkä ja sijaitsee aivan Helsinki-Kotkatien eli 7-tien (E18) vieressä Kotkan keskustan tuntumassa. Alueella on kalastus sallittu vain perhokalastusvälineillä ja kalastajakiintiö on 8 henkilöä. Luvat ovat vuorokausilupia, jotka kannattaa varata hyvissä ajoin ennakkoon, varsinkin elo-syyskuussa. Luvat saa ainoastaan varattua ja lunastettua Korkeakosken Kalastuskievarista (05-281 495) , Kymijoentie 55, Kotka. Helpoiten luvanhakupaikalle osaa, kun ajat Karhulan liittymään asti, josta opasteita seuraamalla osaat perille. Luvan hinta on 19 € (v.2010) kalastusvuorokausi, joka vaihtuu aamuisin kello 6.00. Kuturauhoitus on voimassa koko Langinkoskenhaarassa 1.10 - 15.11. välisenä aikana.

Langinkoskella kannattaa vierailla ennen kaikkea heti jäiden lähdön jälkeen sekä elo-syyskuussa. Keväällä pyydetään etupäässä meritaimenia 1-4 kg ja loppukesästä uudestaan meritaimenta (2-10 kg) ja lohia (etupäässä tittejä 1-3 kg). Alueen pääsaalis on meritaimen, koska kova virtaus soveltuu huonosi lohelle.

Esittelen jokea ylävirrasta alapäin mikä on kalastussuunta, vaikka alueen parkkipaikka on alarajan tuntumassa (joen itäpuolella). Koska pääsaalis on meritaimen, niin perho saa olla lohiperhoa suurempi ja runsassiipisempi. Väreinä pelaavat parhaiten hillityt sävyt, kuten harmaa, valkoinen, musta ja iskupisteväreinä suosittelen oranssia ja sinistä. Streameri on hyvä valinta aloitusperhoksi.

Kalastus aloitetaan ylärajan kalliolta, josta löytyy samalla kosken syvimmät kohdat. Joten painotusta kaivataan joko upposiiman tai haulien muodossa. Varsinainen kosken niska on ollut parina viime vuotena paras paikka, koska vesi on ollut sopivalla korkeudella. Joen lukutaitoa tosin tarvitaan, että tunnistaa isojen kivien vieressä olevat montut, jossa isot kalat levähtelevät kosken noustuaan. Vastarannan suvanto on lohitittien suosiossa, jossa pärjää kelluvalla siimalla ja yhden käden vavalla.

Keisarin kalastusmajan kohdalla on joessa kapeikko ennen kuohua. Näillä main kannattaa kalastaa, jos vierailee joella lämpimän veden aikaan. Muulloin kannattaa matkaa jatkaa ja ylittää sivu-uoma. Rannan tuntumassa olevan ison laattakallion tuntumaan ja siitä alaspäin aina alarajalle saakka on hyvää meritaimen aluetta. Laattakiven kohdalla on helppo kahlata ja vettä on sopivasti metrin verran. Kalasta tarkkaan jokainen kiventaus ja peili aina sillan alustalle asti.  Juuri sillan ylipuolinen alue on paikka, josta joka kalastuskerta näkee jonkun saavan taimenen. Sillan alla on myös pari peiliä, joissa kalat keräävät voimia ennen kuohuihin syöksymistä.

Siikakoski ja Kokonkoski
Siikakoski on Korkeakosken kanssa joen suosituimpia ja saalisvarmimpia alueita. Siikakoski sijaitsee noin 3 kilometriä jokisuulta ylävirtaan Langinkosken haarassa. Kosken välittömään yhteyteen kuuluu alipuolinen Kokonkoski ja Hinttulankoski sekä Tattarinkosken soutualue. Näiden kaikkien kalastus onnistuu samalla luvalla.

Siikakosken luvat saa parhaiten kalastuspaikan vieressä ja parkkipaikalla olevasta Munkkiniemen Majalta. Lupien hinnat vaihtelevat 10-15 €/vrk tai 40 €/viikko. Kuturauhoitus on voimassa koko Langinkoskenhaarassa 1.10 - 15.11. välisen ajan. Sallitut kalastusvälineet ovat uistin ja perho. Lupakiintiöitä ei ole.

Siikakoskella on kaksi varsinaista sesonkia. Ensimmäinen alkaa maaliskuun lopulla ja kestää reilun kuukauden. Silloin pyydetään talvehtimaan jääneitä lohia, jotka ovat toipuneet syksyn kudusta. Touko- ja kesäkuu menee kirjolohia narratessa. Heinäkuu on yleensä vaisua kalastuksen kannalta. Varsinainen toinen sesonki alkaa elokuun alussa ja kestää syyskuun loppuun. Silloin Siikakoskelta narrataan kutemaan nousemia lohia ja meritaimenia. Siikakosken todennäköisin kala on 1-3 kilon painoiset titit, mutta aina joku saa kyllä isommankin eikä 10 kilon painoraja ole harvinainen.

Esittelen tässä kosken parhaimmaksi havaitut kohdat ylävirrasta alavirtaan. Kosken niska ja yläsuvanto ovat hidasvirtaisia alueita ja siellä kalastavat vaapun ja lusikanheittäjät. Alueelta saadaan hyvin isompaa lohta aivan loppukaudesta ja keväällä talvikkolohia. Niskan alaosassa on isoja kiviä, joihin jää aina muutama asentokala kutemaan.

Munkkisaaren majasta hieman ylävirtaan alkaa varsinainen koski. Kosken yläosassa on hyvä monttu, josta saadaan viikoittain kirkkaita nousukaloja. Ongelmana on vain, että kala syöksyy heti alaspäin koskeen. Tällä paikalla kannattaa pyytää putkiperholla tai normaaleilla lohiperhoilla. Hyväksi havaittuja värejä ovat olleet perhoissa puna/musta yhdistelmät, mutta putkiperhossa hopearunko keltaisella ketunkarvalla on toiminut parhaiten. Jostain syystä Kymijoella kelpaavat muista lohijoista poiketen runsas värikontrahti perhot ja täysin yksivärisillä ei saa mitään (pois lukien ehkä punainen väri). Keskellä koskea munkkisaaren edustalla on hidasvirtaisempia kohtia, josta saadaan hyvin tittejä. Toisaalta alamittaiset taimenet viihtyvät myös tässä sekä alkukesästä kirjolohet.

Munkkisaaren majan kohta on suosituimpia kalapaikkoja

Kosken alaosa uimarannalle asti on putkiperhomiesten paikka. Tähän jää aina asentokaloja, jotka ärsyyntyvät isohkoista ja värikkäistä putkiperhoista. Uimarantaa edeltävässä niemen nokassa on syviä kuoppia keskivirrassa, jotka kannattaa kalastaa tarkasti. Uimarannan kohdalla on kuuluisa Lissunkivi, jonka ympärillä on suvantopaikkoja. Varsinkin kirjolohia saadaan tästä, mutta aivan loppukaudesta myös lohia säännöllisesti. Kosken viimeinen ottipaikka, ennen Kokonkoskea on uimarannan alapuolinen kaapelintaulun kohta. Tällä kohtaa joessa on sekä monttuja, isoja kiviä sekä peilejä. Tältä kohtaa saadaan lukumääräisesti eniten kaloja, jos vesi ei ole liian matalalla, kuten kesällä 2003. Myös meritaimenet viihtyvät tällä kohtaa.


Kosken alaosassa on mainioita kiviä, joihin ei valitettavasti tavallisilla perhovälineillä ylety. Alue onkin spinflugan heittäjien suosiossa.

Tämän jakson jälkeen kosken nimi muuttuu Kokonkoskeksi. Näet rannalta kaksi saarta eli ensin on Tittisaari ja hiukan alempana Keskisaari. Saarien ympäristön vesi on ollut parina viime vuotena todella matalalla loppukesästä ja kalansaanti on ollut vaikeaa. Paikalta on kuitenkin alkukesästä saatu hyvin meritaimenia ja lohen nousun alettua tittejä. Mikäli tulevina kesinä vesi on nykyistä korkeammalla niin tittisaaren seutu on kalastamisen arvoinen paikka. Keskisaaren alapuolisesta suvantoa lukuun ottamatta kalastus perhovälinein kelluvalla siimalla ja pienehköllä uppoperhoilla on oikea välinevalinta. Keskisaaren alapuolisessa suvannossa on muutamia syviä monttuja, joissa on asentokaloja. Näille kannattaa tarjota putkiperhoa tai vaappua.

Suvannon jälkeen ennen joen jyrkkää mutkaa vasemmalle on alasaari. Saareen pääsee kahlaamaan ylävirran puolelta. Saaren alapuoli ja mutkan jälkeinen alue on hyvää kalastusaluetta ja keskiuoma on varsin syvä. Tästä saadaan vuosittain isoja meritaimenia sekä vaapulla että perhoilla.

Tämän jälkeen joki haarautuu kahteen haaraan: Lännenpuoleiseen ja idänpuoliseen uomaan. Alue loppuu idänpuoleisen uoman puusillan alapuolelle, josta alkaa Tattarinkosken soutualue. Idänpuoleinen uoma on matalavesistä aluetta puusillalle asti. Taitava kalastaja kuitenkin kalastaa tarkasti yläpuolella olevien saarten reunamat, joista saadaan vuosittain ihan rannan tuntumasta meritaimenia. Tattarinkoskella voi kalastaa samalla luvalla, mutta rannat ovat täynnä mökkejä, joten liikkuminen on hankalaa. Siksi alueella tulisi kalastaa vain veneestä.



Parhaat perhoni Kymijoem lohelle

Ruhavuolle
Ruhavuolle sijaitsee välittömästi Siikakosken niskan yläpuolella ja on noin 100 metriä pitkä koskiosuus, jossa kalastus on sallittua vain perhokalastusvälineillä. Alue on koko Kymijoen ruuhkaisin, johtuen siitä, että lohien keskipaino vuosittain on yli 4 kiloa ja yli 10 kilon lohia saadaan viikoittain. Lohien paras kalastusaika on yleensä syyskuun alkupuolella. Myös meritaimenia saadaan jonkin verran, mutta niitä kalastetaan yleensä kesäkuun alussa. Muutoin alueella on jonkin verran kirjolohia ja se onkin todennäköisin saaliskala, varsinkin kesä-elokuussa.

Kalastuslupa on sama kuin Siikakoskella (kts. hinnat ja ostopaikka Siikakosken esittelyn alta). Koska koski on lyhyt, kerrallaan sopii kalastamaan vain 3-4 ja loput odottavat vuoroaan. Pahimmillaan omaa vuoroa joutuu odottamaan pari tuntia ja kalastamassa oleva saa ikävää kommenttia viivyttelystään. Kalastus aloitetaan aina ylävirran puolelta, mutta jotkut siirtyvät heti kosken puolivälin tienoille kovempivirtaiseen osaan). Kosken kalastukseen käytetään aikaa noin 20 minuuttia kerrallaan.

Koski on monivaiheinen: ensin on todella heikkovirtainen yläosa, kosken puoliväli on matalavetistä mutta kiihtyvävirtaista vettä. Kosken loppuosa on voimakasvirtaista vettä. Joten kalastajan täytyy tarkkailla veden korkeutta ja päättää sen mukaan ja omien kalastusvälineiden mukaan, mihin kohtaa panostaa kalastuksen.


Kalastuslaiturien teko Ruhalle oli viisas päätös ja se helpottaa ruuhkien muodostumista, koska alue saadaan kalastettua tehokkaasti.

Kosken yläosa eli laiturin ympäristö on seisovan veden aluetta. Mutta siitä löytyy kuitenkin syviä monttuja ja kiviä, joissa lohi saattaa oleskella.  Laiturin alareunan ns. yläkivien kohdalla on syvänne, jota pidän kosken varmimpana paikkana saada 10 kilon kala kiinni. Se vaatii kuitenkin kalastajalta taitoa uittaa perhoa käsin syvänteen pohjaa myöten.
Ns. aloituskivien kohdalta virtaus kiihtyy. Nimensä kivet ovat saaneet siitä, että moni aloittaa kalastusvuoronsa vasta tästä.  Tällä kohtaa joessa on mukavia pyörteitä ja kalojen seisontapaikkoja. Valtaosa saaduista lohista jää alle viiden kilon.  Tämä on kirjolohimiesten tärkeä pyyntipaikka. Tästä alaspäin vesi on ollut viime kesät liian matalalla, mutta 20 metrin päässä näkyvältä betoniaasilta joki syvenee ja virtaus kiihtyy. Joten jos kahlaat ole varovainen, sillä virta on yllättävän voimakas ja moni kalastaja on saanut uintikyytiä suvantoon asti. Betonipaasin alapuoli on täynnä monttuja ja kiviä. Sehän tietää myös kalaa ja näiltä kohdin saadaan lukumääräisesti koskesta eniten kaloja. Myös meritaimen saattaa yllättää tästä koko kesän ajan.

Joen kääntyessä jyrkästi vasempaan ja kaventuessa on varsinainen alaosa. Joki syvenee yhä alakiven jälkeen ja muuttuu suvannoksi. Alakivien kohdalla joen puolivälissä on syvä monttu. Siinä isot lohet lepäävät hetken ennen nousua koskeen. Nyt vaaditaan taas kalastajalta enemmän taitoa. Upposiima on ainoa vaihtoehto, mutta muutama syvänteen edessä oleva kivi haittaa kalastusta. Kalastaja joutuu pohjatärppien kautta opettelemaan oikean konstin saadakseen perhon uimaan montun pohjalle oikeasta suunnasta.

Ruhavuolteella käytetään paljon putkiperhoa, mutta myös normaalit lohiperhot kelpaavat. Mielestäni asian ydin on siinä, että perho saadaan kulkemaan kokoajan 10-20 senttiä pohjan yläpuolella, koska Kymin lohi ei nappaa herkästi ylempänä uitettuihin perhoihin. Moni menee tässä lankaan, koska lohi (varsinkin nousua jatkava) kyllä näyttäytyy pinnassa komeilla loiskauksilla. Perusvärit on koko kymijoen tapaan puna-musta. Itse olen havainnut, että viime vuosina käytetyt perhot ja putket ovat pienentyneet puolella aikaisemmasta. Ns. miniputket ja perhot koukkukoossa 6-12 ovat oma valintani. Alkukesästä suosin keltaista tai vihreää mustan kanssa ja syksyllä korvaan punaisen violetilla. Lisäksi muutama karva flashbouta ei taatusti haittaa. Kirjolohille kannattaa kokeilla musta-hopea yhdistelmää, jos joku niitä kaipaa saaliiksi.


Siikakosken ja Ruhavuolteen grillikatokset on uusittu ja puitakin on tarjolla aiempaa vuosia varmemmin.

Korkeakosken heittolaituri
Korkeakosken heittolaituri on  koko Kymijoen suosituin kalastuspaikka. Kalastusalue on vain noin 200 metriä pitkä laituri, joka on jaettu eri heittolokeroihin. Kalansaaliit ovat olleet mahtavia ja ne koostuvat lähinnä lohesta, meritaimenesta ja loppukaudesta siioista. Mm. lohen keskipaino on parhaina vuosina ollut yli 7 kiloa ja taimenenkin 3,5 kiloa. Siinäpä suosion syy, vaikka muuten kalastus laiturilta on ruuhkaista ja tympeääkin. Alueella on hyvät palvelut kalanperkauspaikkoineen, punnituspaikkoineen, taukokatoksineen ja tulentekopaikkoineen. Tutustu myös Kalastuskievarin vieressä olevaan Salakalan kalastustarvikeliikkeeseen, josta saa kohtuulliseen hintaan perho- ja uistinvälineitä sekä uusimmat vinkit Kymijoelle.

Heittolaituri sijaitsee Kymijoen itäisimmässä haarassa eli Korkeakosken haarassa, joka kostuu soutualueesta ja aivan voimalaitoksen alapuolella olevasta heittolaiturista. Luvat saa varattua ja lunastettua Korkeakosken Kalastuskievarista (05-281 495) , joka heittolaiturin läheisyydessä. Helpoiten paikalle osaa, kun ajat Karhulan liittymään asti, josta opasteita seuraamalla osaat perille. Lupa on voimassa 12 tuntia kerrallaan eli päivävuoro on klo 6-18 ja yövuoro 18-06 välisenä aikana. Lupia myydään kerrallaan lohestajille 40 kappaletta, joten ruuhka-aikana ne tulee varata 1-4 viikkoa etukäteen. Siianonkijoille on oma 30 kalastajan kiintiö.
Lupien hinnat ovat 10-22 euroa riippuen vuoden ajasta, mutta kallein lupa on yövuoroon ja heinä-syyskuun välisenä aikana. Siian onginta luvat maksavat 5 euroa ja se on voimassa aina 6 tuntia kerrallaan alkaen kello 6.00 ja 12.00.

Laiturilla on tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan siellä toimitaan. Omat sääntönsä löytyy sekä Lohenpyytäjälle että siianonkijalle. Tässä säännöt lyhyesti:
Lohikalastus:
- Kalastaminen sallittu vain heittolaitureilta ja siten että kalastus aloitetaan alkupäästä ja etenee kiertoa noudattaen laiturin yläpäähän. Ohittaminen on kielletty ilman edellä olevan lupaa.
- Vain suusta kiinni jääneet kalat saa ottaa, muut on vapautettava luvan menetyksen uhalla (toiset kalastajat pitävät tästä kyllä huolen).
- Luvalla saa ottaa kolme lohikalaa joiden alamitat ovat: lohi ja taimen 50 senttiä ja harjus 40 senttiä. Saalistiedot tulee ilmoittaa ilmoitustaulun saaliskirjaan.
- Putkiperhon suuri koko on 6 ja yksihaarakoukun 2. Suurin sallittu spinflugan paino on 70 grammaa.

Siiankalastus:
- Kalastus sallittu vain sille tarkoitetulla laiturilla.
- Koukkukoko on enintään 6, mutta niiden määrää ei ole rajoitettu.
- Kalastus on pohjaongintaa eli painon pitää olla sn verran iso, että se pysyy paikallaan.
- Luvalla saa ottaa enintään 10 siikaa ja 3 kirjolohta, lohet ja taimenet on aina vapautettava.

Pääosin lohenkalastus tapahtuu ns. Spinfluga menetelmällä putkiperhoa heittäen. Vain muutamat heittelevät lusikkauistinta. Joten välineiltä vaaditaan jämeryyttä eli suositeltavin on kunnon hyrräkela ja vähintään 10 jalkainen vapa. Siima tulee olla joko punottua tai muuten 0,40 mm. Siiman päähän liitetään kaksoisleikari. Toiseen näistä sidotaan lyhyellä noin 10-20 sentin paksulla siimalla heittopaino (Letkupainot parhaita) ja toiseen noin vavan mittainen peruke hieman pääsiimaa ohuemmalla siimalla, johon putkiperho sidotaan.

Spinflugan tarkoitus on kuljettaa perhoa mahdollisimman lähellä pohjaa, kuitenkaan sinne kiinni jäämättä. Pienet pohjakosketukset ovat paikallaan. Paino tulee valita juuri virran mukaan ja sitä on myös vaihdettava sopivaksi heittolaituria edettäessä. Matalan veden aikaan pärjää 20 gramman painolla, mutta korkean tulvivan veden aikana jopa 70 gramman paino ei tahdo riittää. Normaalikoko on 40 gramman tietämissä millä pärjää jo valtaosan alueesta.

Kalastajan tulee seurata koko ajan missä alapuolella olevan kalastajan siima kulkee, ettei heitetä ristiin. Siimaa heitetään lievästi ylävirtaan, muttei kuitenkaan tehdä yläpuolella olevan kalastusta mahdottomaksi. Muutenkin ylävirtaan suuntautuvat heitot jättävät painon helposti pohjaan. Moni heitteleekin punttia suoraan eteensä noin 15-20 metrin heitoilla. Heiton jälkeen haetaan perhon kululle tuntumaa vapaa laskemalla sekä hitaasti kelausrytmiä vaihtamalla.

Kun kala on kiinni, tulee siitä huudolla "Kala kiinni" ilmoittaa muille. Näin muut keräävät ainakin alavirran puolelta siimansa ylös ja saat rauhassa väsyttää kalan ja kulkea sen perässä laiturilla. Kalanväsyttäjällä n aina etuajo-oikeus. Mikäli kala on iso, kannattaa pyytää apuvoimia sen koukkauksessa tai haavitsemisessa. Pimeällä myös ylimääräinen valo on tarpeen ja melkein kaikilla on taskulamput mukana, joten pyydä rohkeasti.

Alalaiturin  alkuosa ei ole kalastuksellisesti parasta. Virta on mukavan tasaista, mutta vastarannan puolella tahtoo painot jäädä helposti pohjaan. Harvat kalat saattavat olla aivan laiturin lähellä, joten kokeile myös 5 metrin heittojakin. Sen sijaan alalaiturin yläpäästä saadaan isoja lohia huomattavasti enemmän. Tässä heitot tulee heittää yli joen puolivälin aina takarannan tuntumaan, jossa on aina isoja lohia.

Keskilaiturin heitot tulee suunnata suoraan kohti vastarantaa, koska yläpuoliselta laiturilta virta tuo painot nopeasti kohdalle. Keskilaituri ei ole kalamiesten suosiossa, mutta kalakerho saanut siitä enemmän lohia kuin alalaiturilta.

Ylälaituri on ylivoimaisesti kaikkein suosituin ja sieltä saadaankin eniten kalaa. Alaosassa virtaus on voimakasta ja heitot tulisi saada pitkiksi. Takaheittotilaa rajoittaa kuitenkin taukopaikan katos. Kalakerhon 14 kilon ennätyslohi saatiin juuri tästä puna/vihreällä putkella vuonna 2002. Ylälaiturin keskiosassa on paljon syksyllä taimenia. Joen keskiosassa on kuitenkin epätasainen pahka, johon paino jää helposti kiinni. Tässä kannattaa vaihtaa puntti 10 gramman painoiseen ja kokeilla taimenta pienemmällä putkella. Ylälaiturin pääty on voimakasvirtaisin voimalaitoksen
poistoaukon takia. Kalastajia tässä on paljon ja siimat ovat jatkuvasti sekaisin johtuen ahtaista lokerikoista. Kalaa tässä on kuitenkin hirveä määrä, joten sekaan vain onnea kokeilemaan.

Voimalaitoksen läheisyys on suosituin kohta laiturilla. Valkoiset poijut ovat ylämerkki, jonka yli ei saa heittää.