|
Satakunnassa virtaava Merikarvianjoki on kiistatta
Eteläisen Suomen parhaita rannalta kalastuspaikkoja, missä on
mahdollisuus komeisiin taimeniin ja lohiin. Jokea aloitettiin
kunnostamaan 1990-luvun puolivälissä ja tulokset ovat olleet
kalamiehelle pelkästään positiivisia.
Joki saa alkunsa Isojärvestä ja laskee noin 25
kilometriä myöhemmin vetensä mereen Porin pohjoispuolelle. Joen
leveys vaihtelee 20 metristä noin 70 metriin. Joki on pääosin melko
matalaa ja koskipaikat ovat helposti kahlattavissa. Kuivina kesinä
vesi laskee jopa liian alas.
KALASTUSLUVAT:
Kalastuslupia myy 8-tienvarressa mm. Lankosken Köffi ja huoltoasema
SEO eli Kahvila Seili. Vuorokausikiintiö on 2 lohikalaa.
Merikarvialla on hyvä valvonta ja luvaton kalastaja jää melko
varmasti kiinni. Lupien hinnat vuonna 2008:
Maanantaista torstaihin
4 h / 13 € (syys-lokakuu 15 €)
1 vrk / 17 € (syys-lokakuu 19 €)
2vrk / 25 € (syys-lokakuu 28 €)
Perjantaista sunnuntaihin
4 h / 16 € (syys-lokakuu 18 €)
1 vrk / 20 € (syys-lokakuu 23 €)
2vrk / 30 € (syys-lokakuu 34 €)
Vuosilupa 195 €
SAALISKALAT JA VIEHEET:
- Kirjolohi on selkeästi Merikarvian yleisin saaliskala.
Kirjolohia istutetaan tasaisesti keväästä syksyyn asti. Merikarvian
kirjolohet maistuvat maukkailta, joten niitä kannattaa pyytää
paremman kalan puuttuessa. Kirjolohet löytää parhaiten koskien
syvimmistä montuista ja virtojen reunojen kuopasta. Parhaat saaliit
on tullut iltapäivän ja alkuillan aikana.
Joessa muutaman päivän oleskelleelle kirjolohelle tehokkainta on
kalastus perholla larvastus tekniikalla eli edetään ylävirtaa kohti
kahlaten ja kalastetaan lyhyellä siimalla mahdolliset kalan
olinpaikat. Larvojen sijasta Merikarvialla kirjolohelle tarjotaan
pieniä painotettuja streamereita ja leechejä, joissa mustan lisäksi
on usein punaista tai violettia.
- Lohi: Lohta esiintyy Merikarvianjoella yleensä elokuun
alusta alkaen. Lohet painavat parista kilosta aina kymppikiloon asti.
Parhaat saaliit saadaan varsinaisena sesonkina syys-lokakuussa.
Vedenkorkeus säätelee lohen nousun ja esiintymispaikat. Matalan
veden aikana nousu on vähäistä ja kala oleskelee joen syvimmissä
paikoissa, joista niitä on vaikea saada. Mikäli vesi on korkealla
lohi levittäytyy koko joen alueella aina yläjuoksulle asti.
Varsinaisen kudun alettua lohia pyydetään koskien niskoilta ja
koskien alta. Eniten lohia saadaan iltamyöhään ja aamuvarhaisella.
Lohen kalastustekniikka poikkeaa aika lailla esimerkiksi Tenon
lohestamisesta. Perhoina käytetään usein miten isoja putkiperhoja
tai voimakashahmoisia karvasiipiperhoja. Yhtä hyvin lohia saadaan
lusikkauistimilla ja vaapuilla. Yleisimmät vieheiden värit ovat
mustan, punaisen ja oranssin eri yhdistelmät.
- Meritaimen: Meritaimenen pyynnissä on kaksi selkeää
sesonkia: huhtikuussa alkaa ensimmäisten meritaimenten nousu
merestä. Toinen sesonki eli syysnousu alkaa heinä-elokuussa jatkuen
loka-marraskuulle. Taimenet ovat yleensä 2 kilon kokoluokassa,
suurimpien ollessa 4-5 kiloisia. Taimenet löytää koskien niskoilta
ja syvistä koskien lähellä olevista suvannoista. Kutuaikana taimen
suosii sorakkoista pohjaa, joita Merikarvianjoella on kunnostuksesta
johtuen useita. Meritaimenta pyydetään paljon samoilla perhoilla
kuin lohtakin. Punaisella ärsykeperholla on huiputettu syksyllä
monta komeaa meritaimenta. Keväällä perinteiset salakka- ja
kuorestreamerit toimivat parhaiten sekä hopea-punaiset vaaput.
- Siika: Syksyllä nousee merestä isoa vaellussiikaa kudulle
joen koskipaikoille. Siiat eivät syö kovin aktiivisesti, mutta
taitava pyytäjä saa niitä aina muutaman. Siiat nousevat aivan
rannan lähellä ja perho tarjotaan lyhyellä siimalla aivan niiden
silmien eteen. Parhaiten toimii pienet voimakkaasti painotetut larvat.
Parhaat värit ovat olleet helmiäisvalkoinen, oranssi ja
kimallemusta.
- Harjus: Harjusta ei Merikarvianjoella kovin paljon ole, mutta
kovalle yrittämisellä niitä aina muutaman saa. Suurimmat yksilöt
ovat 45 sentin luokkaa, mutta varmasti joesta löytyy kilon
kokoluokkaa olevia. Kovasta kalastuspaineesta johtuen harjukset ovat
arkoja. Harjukset tavoittaa koskien reunoilta ja niskoilta, mutta
lämpimänveden aikana myös itse koskenkuohuista. Parhaiten niitä
saa painotetuilla pupilla ja larvoilla, jotka matkivat luontaista
kantaa eli oliivin ja vihreän eri sävyt. Kesäyönä myös
vesiperhosen pintaperhojäljitelmät antavat harjusta.
Kalojen alamitat Merikarvianjoella ovat:
- Harjus 40 cm
- Taimen 50 cm
- Lohi 60 cm
SUOSITUIMMAT KALASTUSPAIKAT
Joesta löytyy useita koskijaksoja, joiden lisäksi löytyy
hiljaisempia pienimuotoisia virtauksia. Tunnetuimmilla paikoilla on
ruuhkaa ja siellä usein on kalatkin.
Joelle tuleva ei voi välttyä osumasta Lankoskelle, joka
löytyy 8-tien varresta. Lankoskelle on tehty kaloille kutualueita
kaivamalla molempiin uomiin monttuja ja siirtämällä kiviä. Kosken
yläpuolelle on tehty betoninen tekokoski kalatieksi. Säännöstely
pyritään hoitamaan niin hyvin, että kaloille löytyy aina
riittävästi vettä. Koski on pari kilometriä pitkä ja vaiherikas
ja rannat on helposti kuljettavissa ja kalastettavissa. Kalat ovat
pääasiassa kirjolohta ja meritaimenta.
Holmankoski on ensimmäinen suuri
koskijakso mereltä nousevalle kalalle. Matkaa mereltä on viitisen
kilometriä ja koski löytyy Merikarvian keskustan tuntumasta. Se on
koko joen suosituin kalapaikka lähinnä lohen ja meritaimenen
ansiosta, mutta myös kirjolohta on runsaasti. Parhaina vuosina
Holmankoskelta on saatu kymmeniä lohia. Salaisuus piilee 2-3 metriä
syvissä montuissa, joissa kala pysähtyy muuten melko matalassa
koskessa. Koski muodostuu lyhyestä yläkoskesta, jonka yli menee
kävelysilta. Kova virtaisen nielun alla on aina muutama kala.
Maantiesillan yläpuolella on suvantoalue, jonka reunalla varsinkin
kirjolohet viihtyvät. Rannalta löytyy hyvin pidetty tulipaikka,
jossa voi kysellä muiden kalamiesten saalistilannetta.
Stäävit on lyhyt koskipätkä, mutta
kalaisuutensa vuoksi oma suosikkipaikkani koko joella. Stäävitillä
viihtyvät niin taimenet kuin harjukset ja kirjolohetkin. Paikalla on
aina muutama muu kalastaja, mutta ei siellä koskaan vuoroaan joudu
odottamaan. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Puukoski on pitkä, paikoitellen syvä ja kovavirtainen.
Virvelimiehen paras valinta koko joella, koska kahlata ei tarvitse
eikä paikoin pystykään. Puukoskelta löytyy hyvä tulipaikka ja
paikka on muutenkin syrjässä liikenteen ja kylän melulta.
Varsinaisia ottipaikkoja on kaksi, joista ensimmäinen on heti
autopaikan kohdalla. Puukoskelta pyydetään ennen kaikkea kirjolohia,
mutta ei taimenenkaan saanti ole poissuljettu.
MERIKARVIAN KARTTA:
"Klikkaa suuremmaksi"
|
