Suomen puoleinen Näätämöjoki sijaitsee Inarin kunnassa,
Sevettijärven pohjoispuolella. Näätämöjoki saa alkunsa Iijärvestä
ja laskee Norjan Jäämereen. Suomen puoleinen Näätämöjoki on erämaamainen
ja vaihtelevavirtainen 10-40 metriä leveä joki, missä loistavaa
kalastettavaa löytyy vähintään kymmenen kilometrin matkalta.
Paikoitellen joki on matalaa ja heikkovirtaista, mutta joessa on myös
kovia koskia ja pieniä putouksia. Kahlaamalla pääsee useasta
paikasta joen yli.
Mikä parasta Näätämöjoessa on myös kalaa: lohta, taimenta,
harjusta ja siikoja. Lohi on tosin 1-4 kilon tittejä, mutta tarina
kertoo joen ennätyslohen painaneen 17,6 kg. Yleisin saalis on
kuitenkin harjus ja sivujokien pienet taimenet. Seuramme jäsenet ovat
käyneet joella useana kesänä ja ovat kulkeneet kalastusalueen päästä
päähän. Kalojakin on saatu joka reissu sen verran hyvin, että
jokea voi kutsua saalisvarmana ainakin ruokakalojen suhteen. Harjukset
ovat pääosin hyvänkokoista 400-700 gramman luokassa, mutta kilon
harjuksen saanti on jo tosi tiukassa. Siikojen koko on kilon molemmin
puolin. Taimenet ovat yleensä alle kilon ja niitä ei Näätämössä
kovin paljon ole. Sen sijaan sivujoet ovat täynnä pikkutammukkaa,
joita voi hätätilanteessa pyytää ruokakaloiksi jos omat eväät
loppuvat. Alueen lähijärvissä esiintyy myös rautuja, joita voi
poiketa matkan aikana kokeilemassa.
MATKUSTUS JOELLE:
Näätämöjoelle ei autolla pääse rantaan, vaan kävelyä tulee
lyhyimmillään 6,5 kilometriä. Yksi vaihtoehto on lentää
vesitasolla esim. Opukasjärvelle. Alueelta löytyy muutama Villin
Pohjolan vuokrakämppä ja yksi autiotupa. Tulipaikkoja polttopuineen
on useita.
KÄVELLEN:
Kuosnijoelle tai Saunakoskelle mentäessä auto jätetään Jäniskosken
P-paikalla, joka löytyy n. 10 kilometriä Sevettijärvestä Näätämöön
ajettaessa. N. 9 kilometrin kävelymatka oranssilla merkittyä polkua
pitkin jokirantaan, Saunakoskelle kävelyä pari kilometriä vähemmän.
Kontinpaistamalle mentäessä auto jätetään myös Jäniskosken
parkkipaikalla. Kävellään suoraan Jänispään tunturin yli noin 6
kilometriä.
Kallokoskelle pääsee polkua pitkin kävelemään Näätämön kylästä.
Polku kulkee aivan Norjan rajan tuntumassa ja saavut lopulta
Kallokosken riippusillalle. Paikalliset näyttävät polun paikan
mielellään, jos muuten et löydä paikkaa.
Sevettijärven kylästä lähtee merkattu polku Opukasjärvelle.
LUVAT:
Kalastuskausi Näätämöjoessa on 1.6.-31.8.
Perholla saa kalastaa vain Vuontislompolosta Opukasjärvelle. Opukasjärveltä
Norjan rajalle asti saa kalastaa myös uistimilla perhon lisäksi.
Lupien hinnat ovat (v.2010) : 20 €/vrk ja 70 €/viikko. Kuitenkin
alle 18-vuotiaat saavat luvat puoleen hintaan ja alle 15-vuotiaat
voivat kalastaa huoltajansa luvalla. Lohen ja harjuksen alamitta on 30
senttiä ja taimenen (myös tammukan) 40 senttiä.
Kalastusvälineet on desinfioitava lohiloisen varalta. Homma onnistuu
ainakin Inarin kalasatamassa, Sevettijärvellä kolttien
perinnetalossa ja Näätämössä kahvila Stopparissa. Samoista
paikoista saa myös kalastusluvat ostettua, jos et ole tehnyt sitä
ennakkoon netistä Villin Pohjolan sivuilta. Lupien tarkastus on
onneksi tehokasta ja salakalastajat jäävät herkästi kiinni.
VIEHEET:
Perinteiset lohivaaput toimivat täälläkin hyvin mm. punaiset
"sivutissi" Nils Masterit sekä muut lohivaaput tummemmissa
väreissä kuin muissa lohijoissa. Joki soveltuu mainiosti
perhokalastukseen. Pintaperhoilla, larvoilla ja pupilla pyydetään
harjusta ja siikoja. Perinteiset tummat ja maanläheiset värit
toimivat täällä, kuten muuallakin Lapissa. Sen sijaan lohelle pitää
tarjota ärsytysväreillä tehostettuja lohiperhoja, joihin titit
iskevät innolla.
Omat suosikkini harjukselle:
lohelle:
VINKIT:
Joki on loppujen lopuksi pienimuotoinen ja kalat arkoja. Lohen kanssa
saa olla todella tarkkana, ettei säikytä kaloja tömistelemällä
tai langettamalla omaa varjoa kalan päälle. Sama tilanne on
muidenkin kalojen kanssa eli kahlaamista tulee välttää. Näätämön
rannat ovat pääasiassa helppokulkuisia eikä pahoja rantapuskiakaan
ole. Näin ollen aloita aina kalastus usean metrin päästä rannasta.
Lohi nousee Näätämöjokea vauhdilla ylös ja lepäilee vain hetken
ennen matkan jatkumista rauhoitusalueelle kutemaan. Lohet nousevat pääsääntöisesti
parvissa ja kun jostain koskesta saadaan edellispäivänä useita
lohia, tulee kalamiehen aavistaa niiden päivittäinen nousuvauhti.
Normaalisti kyseinen lohiparvi on pari koskea kauempana seuraavana päivänä.
Yhtä paikkaa on turha pommittaa heitoilla montaa kertaa, kala kyllä
ottaa jos on ottaakseen. Tunnin totaalinen rauhoitus tekee yleensä
vain hyvää häiriintyneille kaloille.
Näätämölle kannattaa matkustaa heinäkuun loppupuolella, jolloin
lohet ovat varmasti ehtineet paikalla. Mikäli tavoittelet harjusta ja
siikaa, niin paras ajankohta on saapua paikalle elokuun 10-30 päivän
tienoihin, jolloin paikalla ei ole juuri muita. Heinäkuussa paikalla
on usein tungosta ja jokivarresta voi laskea satakin kalastajaa päivässä.
Mikäli aikaa on, niin kesäkuun puolessa välissä kannattaa myös
pistäytyä harjuksia pyytämässä larvoilla ja pupilla.
Harjusten lukumäärä kasvaa selvästi, mitä lähemmäs Norjaa mennään.
Siikoja on joessa paljon, mutta niiden saanti vaatii täällä taitoa.
Erittäin pienillä pintaperhoilla (#18-22) on paras mahdollisuus
huiputtaa iso siika.
ALLA OLEVAAN KARTTAAN ON MERKATTU OMIEN KOKEMUSTEN PERUSTEELLA JOEN
PARHAAT KALAPAIKAT. "Klikkaa" suuremmaksi
|
