
Perämereen laskeva Simojoki nousi lohenkalastajien
tietoisuuteen vuonna 1996, jolloin sinne nousi tuhansia lohia ja niitä
myös saatiin. Nyt nousu on tyrehtynyt merikalastajien verkkoon, mutta
hyviä vuosia odotellaan taas. Lohen nousua odotellessa ei kuitenkaan
tarvitse Simojoella makkaraa syödä, sillä joessa on hyvä
harjuskanta. Lohien keskipaino on ollut 3-4 kilon luokkaa, suurimpien
ollessa yli 20 kilon painoisia. Harjukset ovat mittakalan molempien
puolta, mutta jättiharjukset puuttuvat ainakin omalta kohdalta.
Kalakerhon jäsenet pistäytyivät Simojoella ensimmäisen vuonna
1997, jolloin joesta saatiin noin 700 lohikalaa. Kalakerho onnistui
saamaan 2 tittiä ja yhden 5,7 kg:n kalan. Muutama pohjoisessa asuva
kalakerhon jäsen käy Simojoella vuosittain ja saalista on tullut
ennen kaikkea kymmenien harjusten muodossa ja muutama lohi kesän
aikana. Kymppikilon raja (10,2 kg) rikkoutui kesällä 2003, joten
Kalakerho suosittelee Simojokea vaihtoehtona ruuhkaisille
lohikalastusjoille kohtuullisen matkan päässä olevana ja
saalisvarmana (harjus). Lisäksi kalastus tapahtuu pääosin autioilta
rannoilta ja lupien hinnat ovat edulliset.
Simojoki
on lähes 180 kilometriä pitkä ja kokonaan valjastamaton, joten
lohella on tilaa nousta. Valtaosa kuitenkin kaloista jää 40 ensimmäisen
kilometrin säteelle, joten sinne kalastuskin kannatta keskittää.
Simo sijaitsee noin 80 kilometriä Oulusta pohjoiseen. Kalastusalue
alkaa aivan E4 tien kohdalta ja ylävirtaan päin mennessä autolla pääsee
lähes joki vartta seuraillen kumpaakin puolen tietä ottipaikoille. Lähin
lentoasema on Kemi-Tornion kenttä noin 30 kilometrin päässä.
Kalastusluvat ja -säännöt
Simojoella tarvitsee erillisen Simojoen vapakalastusluvan.
Jokialueella on kaksi erillistä laajaa lupa-aluetta:
- Simojoen alaosan yhteislupa-alue, johon kuuluu noin 60 ensimmäistä
kilometriä jokisuusta
- Simojoen yläosan yhteislupa, johon kuuluu loppujoki Simojärvelle
asti (Luvat Villin Pohjolan kautta)
Viikkorauhoitus: Kaikki kalastus on kielletty 15.6.
alkaen sunnuntaista klo 18.00 maanantaihin klo 18.00. Kalastus on
kielletty Mertakosken niskalla joen pohjoisrannalta. Syysrauhoitus on
11.9.-15.11. välisenä aikana. Rannoilla on paljon taloja ja mökkejä,
joiden pihan läpi ei missään nimessä saa kulkea.
Merilohen alamitta on 60 cm, taimenen alamitta on 40 cm ja harjuksen
alamitta on 30 cm.
Kalastus on sallittu perhostelemalla, soutu-uistelulla (ei
suositeltavaa), virvelillä eikä muutenkaan rajoituksia juuri ole.
Virvelimiehet heittelevät perinteisiä lohivaappuja tai lusikoita.
Spinfluga on myös sallittua, mutta kosket ovat sen verran matalia,
että tavallisilla perhovälineillä tulos on paljon parempi.
Simojoella käytetyimmät lohiperhonvärit ovat punainen, oranssi ja
keltainen. Harjuksia varten kannattaa varata oliivin värisiä larvoja
ja Klinkhämer pintaperhoja mukaan. Suurin osa kaloista on tittejä,
joten yhden käden vavallakin pärjää, mutta jos pelaa varman päälle
niin ottaa lohivälineet mukaan ja kalastaa sitten päivällä
ruokakalat harjuksista. Omat suosikkiperhot lohelle Simojoelle:


sekä harjukselle:


Lupia myyvät ainakin:
- Lapin Rinki Camping, puh. (016) 266 122
- City-Sport, puh. (016) 221 254
- Neste Lapin Tuuli, puh. (016) 251 145
- Kemijoen kalastuskeskus, (016) 221 858
Ja majoitusta tarjoavat:
- Lapin
Rinki Camping, puh. (016) 266 122
- Simojoen
Lohiranta, puh. (016) 266 585
Simojoen alaosan yhteisluvan hinnat v. 2008 ovat:
1 vrk 12 euroa
Viikko (6 vrk) 42 euroa
Kausilupa 84 euroa
Alle 18-vuotiaat -50%
Ja Yläosan:
1 vrk 8 euroa
Viikko 20 euroa
Kausilupa 42 euroa
Alle 18-vuotiaat -50 %
Alaosan koskien esittely Perämereltä ensimmäiset
40 kilometriä:
Suukosken pituus on liki puoli kilometriä ja virtaus on keskitasoa.
Kosken yläosa on kivikkoinen ja hankala kahlata. Alkukauden
lohestuspaikka heti kesäkuun alussa. Muutama hyvä monttu ja padon
alapuoli tulee kalastaa tarkkaan. Kalastus helpompi pohjoisrannan
puolelta. Paikka sijaitsee E4 tieltä noin 3 kilometriä merelle päin.
Mertakosken pituus on noin 800 metriä. Yläosa on voimakasvirtainen
joka heikkenee nopeasti. Yläosassa kahlaaminen vaikeaa, mutta
alaosassa hyvä sorapohja. Kosken niska on kuitenkin paras ottipaikka,
lähellä saaria. Kosken kummallakin rannalla on laavut. Lohet hyppivät
tällä kohtaa, joten ainakin näkemään pääsee.
Kiusankoski ja Merikoski ovat aivan E4-tien juuressa vasemmalla
puolella olevan leirintäalueen koskia. Pituutta koskella on
kilometrin verran. Kiusankari on kovavirtainen ja Merikoski
keskitasoa. Isoja kiviä paljon, joka vaikeuttaa kahlaamista. Leirintäalueen
rannassa hyviä ottipaikkoja.
Vääräkoski sijaitsee noin kilometrin E4 tieltä itään, meno tehdään
pohjoispuolelta. Koski on noin puoli kilometriä pitkä ja se on
voimakas virtainen ja kivikkoinen. Muutamia hyviä kuoppia, joissa
muutama lohi levähtää eka kerran.
Pyttykoski on reilun 3 kilometrin päässä E4 tieltä. Parkkipaikalta
puolen kilometrin polku rantaan. Virtaus keskitasoa ja kohtalaista
kivikkoa. Kosken loppuosassa hyvin vettä koko kauden ja siitä on
kohtalaisen hyvät mahdollisuudet saada lohi. Loppuosassa iso saari,
jossa on mukava perhoa heitellä lohen turmioksi.
Vähä-Petäjä on Pyttykosken välittömässä läheisyydessä lyhyt
koskipätkä, jonka niskalla hyviä kuoppia koko kesän kalastusta
silmällä pitäen. Myös tulipaikka löytyy täältä.
Iso-Petäjä on noin 6 kilometrin päässä E4-tieltä. Kosken pituus
on noin 700 metriä ja virtaus keskitasoa. Muutama iso kivi, mutta
kahlaaminen onnistuu hyvin. Kosken alaosassa parhaat paikat ja siellä
on myös laavu tulipaikkoineen. Täältä saa ensimmäiset harjukset.
Kuolemankoski on noin 8 kilometrin päässä E4-tieltä. Koski on
parisataa metriä pitkä voimakasvirtainen ja lähinnä sorapohjainen.
Kosken niskalla on tittejä hyvin ja täältä Kalakerhokin on
napannut muutaman.
Kattilakoski ja Harskukoski ovat kilometrin edellisestä koskesta ja
kalastettavissa samalla kertaa kaikki. Kattilakoski on noin puoli
kilometriä pitkä, jossa on välillä kovaa virtaa ja välillä
melkein suvantoa. Hyvä kahlata alaosaa lukuun ottamatta, jossa
petollisia kuoppia. Kosken niska paras kalapaikka ja siitä saadaan
vuosittain 10-kilon lohia. Täällä on myös laavu tulipaikkoineen.
Harskukoski on parisataa metriä pitkä kovavirtainen koski, jossa
asentolohia. Kokeile isojen kivilohkareiden ympäristö tarkkaan.
Someronvirta on noin 12 kilometriä E4 tieltä. Koski on noin 300
metrinen, mietovirtainen ja sorapohjainen. Vettä ei ole paljon, joten
kuivana kesänä ei ole kaloja, mutta korkean veden aikana alaosan
kivet selkeitä lohen levähdyspaikkoja.
Saukkokoski on heti edellisen perässä oleva kilometrin mittainen
koski, Yläosa ja keskivirtaus täynnä monttuja, joissa lohi viihtyy.
Alaosan kivikossa on myös harjusta kohtalaisesti.
Mikkolankari on noin 15 kilometriä E4 tieltä. Tästä alkaa noin 3
kilometriä pitkä koskijakso, joissa vain pienet suvannot välissä.
Mikkolankari on noin 800 metriä pitkä koski, jonka virtaus
keskitasoa. Matala ja lähinnä harjusvettä. Maitokallio on noin 300
metrinen mietovirtainen ja sorapohjainen koski. Muutamia lohi näyttäytynyt,
mutta menevät tästä vauhdilla ohi. Rannalla laavu tulipaikkoineen.
Lappalaisenkoski on vajaan puolikilometrin suvannon jälkeen oleva
lyhyt kivikkoinen ja saarinen koski. Saarien sivustot harjusten
suosiossa. Soikonkari on on noin 300 metrinen pikkukivikkoinen ja
virtauksestaan keskitasoa oleva koski. Saunavirta on hiukan pitempi ja
mietovirtaisempi koski, jossa syviä kuoppia ja hyviä virran reunoja.
Kalakerhon suosikkipaikka, josta on saatu 5,7 kg:n ja 7,2 kg:n lohet.
Tammakoski kuulusi vielä edelliseen koskiryppääseen, koska välissä
on vain lyhyt suvanto. Koski on noin 300 metriä pitkä ja
heikkovirtainen. Pikkuharjusta on paljon ja tästä saa pienellä
vaivalla paistokalat.
Kalliokoski on paikallisen kalastusseuran vuokraama koski, joka ei
kuulu lupa-alueeseen.
Hämmönkoski on noin 20 kilometriä E4 tieltä. Koski
on koko joen suosituimpia alueita, sillä täältä saadaan eniten
lohikaloja, tosin lähinnä tittejä. Koski on muutama sata metriä
pitkä vaihtelevavirtainen ja kivikkoinen. Pohjoisranta on varattu
perhokalastajille. Kalakerho on saanut täältä muutamia tittejä ja
jokusen yli puolikiloisen harjuksen.
Louhelankari on kilometrin päässä edellisestä. Täältä löytyy
alueen paras majoituspaikka (Simojoen Lohiranta) ja koski onkin
tarkoitettu siellä majoittuvien käyttöön. Itse koski on
heikkovirtainen, sorapohjainen ja parisataa metriä pitkä. Koski on välillä
ruuhkainen, mutta taitava kalamies noukkii tästä turistien
ihmetykseksi lohen tai harjuksia nähtäväksi. Alueelta
saa täyden palvelun majoituksen lisäksi eli maittavat ruokailut ja
kalaluvat sekä tarvittaessa kalastusoppaan palveluksen. Kalakerho
suosittelee kokemuksesta käyttämään Lohirannan palveluja !

Hanskankoski on taas kilometri edellisestä ja täältä löytyy
Villin Pohjolan vuokrakämppä. Kämppä on pohjoisrannalla ja sen
edusta on varattu mökissä majoittuville. Koski on puolikilometriä
pitkä ja melko voimakasvirtainen. Koski on syvä ja kivikkoinen. Yksi
parhaista kalapaikoista, vaikka rajoitus hieman häiritseekin.
Koskessa on sekä lohia että harjuksia.
Lapinkoski, Aittakoski, Harrikoski ja Ala-Harsku muodostavat noin
kilometrin mittaisen koskijakson. Matkaa E4 tieltä on noin 23
kilometriä. Koskijakso heikkovirtaista Alaharskua lukuun ottamatta.
Hyviä kahlattavia ja kalastettavia paikkoja, joissa runsaasti
harjuksia ja tittejä. Tulipaikalla voi paistaa kalat tuoreeltaan.
Alatalonkari on noin 25 kilometriä E4 tieltä. Koski on noin 300
metriä pitkä ja hiekkapohjainen. Hieno kalapaikka maisemiltaan,
mutta viime kuivina kesinä, vettä on liian vähän. Tosin alaosassa
monttuja, joissa saattaa piileskellä mitä vain.
Kuivaskari on noin 27 kilometriä E4 tieltä. Koski on vajaa puoli
kilometriä pitkä, kivikkoinen ja kovavirtainen. Montuissa
asentokaloja ja kosken niskalla mahdollisuus muuten harvinaiseen
taimeneen.
Kalmankoski on noin 30 kilometriä E4 tieltä. Koski on puoli
kilometriä pitkä ja virtaus on kohtalaista. Pohja kivikkoinen ja
monttuinen, joten täältä löytyy sekä nousulohta että
asentokaloja. Kalakerho saanut täältä 6 kilon lohen.
Tynnyriniva -ei kokemusta.
Vähä-Taini on noin 33 kilometriä E4 tieltä. Koski on vajaa
puolikilometriä pitkä. Virta kohtalaista ja pohja kivikkoinen ja
vaikeasti kahlattavissa. Virran reunat ja kosken niska erinomaisia
harjuspaikkoja. Alueella laavu ja tulipaikka.
Ala-Sankakosken voi kalastaa samalla kertaa. Se on hiukan edellistä
lyhympi isokivinen ja kovavirtainen koski. Täällä myös harjuksia
virran reunoilla ja lohen hypynkin näkee usein. Sankakoskelle on vain
lyhyt suvanto välissä. Itse koski on vajaa puoli kilometriä pitkä,
kivikkoinen ja virtaus on kohtalaista. Kosken alaosassa iso monttu,
josta on saatu paljon lohia (ei Kalakerho).
Iso-Tainikoski on noin 39 kilometriä E4 tieltä. Kilometrin mittainen
koski on vaihtelevavirtaista ja kivikkoista. Kahlaaminen onnistuu, kun
varoo syviä monttuja, joissa asentokaloja aina melkoisella
varmuudella.
Viherikoski on noin 40 kilometrin päässä E4 tieltä. Vajaa
kilometrin mittainen koski on alueen paras harjuspaikka ja täältä
Kalakerhokin on napsinut oivalliset paistinkalat. Lähinnä sorapohjaa
ja heikkovirtaista aivan keskiuomaa lukuun ottamatta. Joki on leveä tällä
kohtaa, joten useampikin sopii kalastamaan yhtä aikaa. Nyt ollaan jo
niillä seuduilla, joista lohi harvemmin jatkaa matkaa. Tästä eteenpäin
on on loistavia harjuspaikkoja aina Simojärvelle asti. Loppujoesta myös
isot Simojärven taimenet ilahduttavat kalastajia.
Vesistökuvia Simojoelta:




|