TENOJOKI

Tenon kalastussäännöt lyhyesti: (huom. ei koske täysin Inarijoen puolella kalastavia)

Kalastusaika:
- 1.6-20.8 välinen aika
- Kalastuslupa alkaa vuorokausittain kello 19.00
- Viikkorauhoitus sunnuntaista kello 19.00 maanantaihin kello 19.00 asti

Kalastuslupien hinnat vuonna 2009:
- Veneestä kalastus 40 €/vrk
- Rannalta kalastus 25 €/vrk

Kalastusalueet:
- Perhokalastus on sallittu rannoilta koko joella lukuun ottamatta sivujokien suualueita (n. 50 m etäisyydeltä) ja Karigasniemen sillan alustaa (200 m). 
- Uistinkalastus on sallittu rannoilta Yläkönkäällä ja Alakönkäällä. Alakönkään Pildamossa on noin 600 metrin kieltoalue, joko on merkattu kyltein.
- Lohensoutu sallittua koko jokiosuudella paitsi Alakönkään Bildamon ja Boratbockan välinen alue (sallittu paikkakuntalaisen soutajan kanssa)
- Boratbockan alueella 20.6-20.7 perhokalastus rannalta sallittu 07.00-19.00 ja venekalastus 19.00-07.00.

Souturajoitukset:
- Kalastus veneestä sallittu ilman paikallista soutajaa ma-su klo 21.00-14.00 välisenä aikana. Muuna aikana vaaditaan paikkakuntalainen soutaja.
- Veneen oltava rekisteröity paikalliselle asukkaalle.  
- Veneestä kalastettaessa saa olla kerrallaan käytössä enintään kolme vapaa, joista jokaisessa on yksi siima ja viehe. Tämä sääntö on voimassa myös silloin, kun kalastusmatkailijan soutajana on paikkakuntalainen henkilö.
- Sekä vene että rantakalastus on kielletty 50 metriä lähempänä niiden sivujokien suita, joihin lohi nousee. Käytännössä veneellä kalastettaessa jokisuut on kierrettävä joen puolenvälin toiselta puolen.

Luvan myynti:
- Lupia myyvät lähinnä paikalliset mökkikylät ja hotellit suosittujen kalastuspaikkojen lähettyvillä. Myyntipaikkoja on useita kymmeniä.

Lohensoutu lyhyesti aloittelijalle:
Lohensoutamisella tarkoitetaan yleensä koskien välissä olevien suvantojen soutukalastusta. Suvannoissa on lähtöpaikat, joista kalastus aloitetaan. Lähtöpaikat ovat yleensä heti koskien alapuolella ja ideana on aloittaa ylävirrasta. Veneen annetaan kulkea hitaasti alaspäin ja soutusuuntana on vastavirta eli airoilla jarrutellaan ja ohjataan vene kulkemaan
ottipaikkojen kohdalta. Moottori on tarkoitettu vain soutupaikalle tuloa varten.

Jos aloituspaikalla on muita, niin etuilla ei saa vaan kysytään kuka on tullut viimeiseksi ja oma vuorosi on sen veneen jälkeen. Oman vuoron koittaessa on edellä menevälle annettava parin sadan metrin etumatka. Yleensä kalastetaan kolmella vavalla eli yksi molemmilla sivuilla ja yksi perässä. Sivuvapojen siimoja lasketaan noin 15-20 metriä ja perävavan siimaa noin 10 metriä. Vieheet lasketaan alavirranpuolelle, jolloin soutaja näkee koko ajan missä ne kulkevat. Mitä lyhyempi siima, sen helpompi vieheen kulkua on ohjata.

Perussääntö on, että joko kaikissa vavoissa on samanlainen viehe eli perho, vaappu tai lusikka. Kovassa virrassa lusikat jää helposti pohjaan, joten niitä kannattaa käyttää syvissä ja mietovirtaisissa paikoissa.  Soutu suoritetaan siksakkina koko potentiaalinen alue hyödyntäen. Välillä voi soutaa jopa vastavirtaan, ainakin rantojen lähellä, jotta vieheet ehtivät oieta. Soutaja tarkkailee koko ajan maastoa ja ohjaa vieheet aina ottipaikan läheltä, joita ovat mm. kivien ympärystät, hiekkasärkien reunat, akanvirrat jne. Samalla tulee seurata muita veneitä: edellä olevaa ei saa ohittaa ja vauhtia tulee olla sen verran, ettei takaa tulevat joudu pysähtymään. Joten hyvässä jono muodossa edetään, vaikka kiusaus olisi jäädä hyvälle ottipaikalle pyörimään.

Lohen tärppi soutu-uistelussa on erilainen kuin esim. taimenen. Vapa alkaa vain taipua hiljalleen, aivan kuin viehe olisi jäänyt pohjaan tai joskus siima vain pysähtyy. Tärpin huomattuaan soutaja kiskaisee airoilla muutaman vedon ylävirran suuntaa, jotta lohi kiinnityisi kunnolla. Jos lohi on kiinni, niin soutaja pitää siiman kireällä, sillä aikaa kun toinen ehtii kerätä ylimääräiset vavat pois vedestä. Yleensä lohi säntää alavirtaan päin. Soutajan on pyrittävä pääsemään mahdollisimman pian lohen alapuolelle, jolloin se säntää kohti ylävirtaa. Ainoastaan näin iso lohi väsyy
kohtuuajassa.  

Lohen väsyttyä alkaa kriittisin vaihe eli koukkaus. Iso lohi täytyy malttaa väsyttää kunnolla, sillä veneen vieressä, sillä on tapana rynnätä vielä veneen alle. Silloin soutajalta vaaditaan nopeutta, ettei siimat sotkeudu köliin tai airoihin.

Pari vinkkiä rannalta kalastajalle:
Aluksi kannattaa seurata muutama minuutti miten paikkakuntalaiset käyttäytyvät. Siinä törmässä istuessa oppii ja näkee paljon. Ylhäältä näkee myös paremmin kalojen ottipaikat ns. peilit, kiventaustat ja montut. Harvoin lohi ottaa muualta varsinkaan kovasti kuohuvasta koskesta.

Kun havaitset hyvän peilin kannattaa kalastusta keskittää siihen. Yhtä peiliä kohti riittää pari minuuttia ja sitten siirrytään alavirtaan päin seuraavaan ottipaikkaan. Mikäli joella ei ole ruuhkaa kannattaa sama peili rauhoittaa puoleksi tunniksi ja kokeilla eri perholla uudestaan. 

Pitkistä heitoista on harvoin Tenolla hyötyä, päinvastoin monet lohet saadaan aivan rannan tuntumasta. Aloittelija ryntääkin usein heti kahlaamaan ja karkottaa mahdollisesti rannan puoleisten virtojen reunoissa olevat lohet matkoihinsa. Varsinkin, jos vesi on korkealla kalojen nousureitit kulkevat rantojen lähellä.

Mikäli et aio kahlata, valitse jalkaasi pitäväpohjaiset kengät. Mikäli iso lohi nappaa ryntää se yleensä alavirtaan vauhdilla ja pakkohan sinne on perässä mennä, ettei siimat katkea. Tenolla on tapana huutaa "Lohi kiinni" ja näin varoittaa lähellä olevia kalastajia. Kovassa koskessa huuto ei kuulu, joten jotkut käyttävät pilliä apuna.

Hiekkasärkillä ja muualla rannoilta kauemmas kahlatessa tulee seurata veden korkeutta. Vesi saattaa nousta päivän aikana puolikin metriä, jos ylävirran suunnalla on ollut sateita. Takaisin pääsy kiinteälle maalle saattaa siis vaatia uintireissua !

Alkukesästä lohi ottaa usein paremmin päivällä kuin yöllä. Tämä johtuu siitä, että päivisin Norjan puolelta roskainen tunturivesi laskee Tenoon ja se ehtii yöksi alakönkäälle. Juhannuksen tietämissä tilanne alkaa kääntyä pikku hiljaa toisin päin. Vesien lämmettyä heinäkuun lopulla vuorokauden viileimmät hetket antavat parhaiten kalaa, yleensä siis aamuyöllä.

Parhaat perhoni ja vaappuni Tenolle:




Tällä nimettömällä sitomallani 15 vuotta vanhalla perholla olen saanut yli 20 lohta eli joistakin perhoista tulee vain ottiperhoja.

Tenon Kalapaikat:
Kalapaikkojen katsaus alkaa Yläkönkään yläpuolelta kuutisen kilometriä ja jatkuu jokea pitkin paikka järjestyksessä aina Alakönkään loppuun asti. Kyseessä on siis n.70-75 kilometriä kalastettavaa aluetta. Kuvaukset eivät ole täysin yksityiskohtaisia, sillä silloin kannattaisi kirjoittaa jo kirja, mutta toivottavasti lukija saa jonkinlaisen vihjeen suunnitellessa matkaansa Tenolle.

Majatalonsuvanto (Kruunutalonsuvanto) sijaitsee noin 6 kilometriä Yläkönkään yläpuolella ja matkaa Utsjoelle kohti pohjoista on maanteitse vielä noin 33 kilometriä. Majatalon suvanto on sekä mainio perhokalastuspaikka että soutupaikka, vaikka harvoinpa rannoilla kalamiehiä näkyy. Soutu-uistelijoiden lähtöpaikka on Suomen puolella kahden pienen puron välissä. Norjan puolella on iso hiekkasärkkä, joka ylettyy puolijokeen asti. Lähtöpaikan jälkeen pysytellään Suomen rannan puolella isojen kivien reunoja kierrellen. Vettä on tasaisesti parin metrin verran. Uistelua jatketaan kolmisensataa metriä terävän niemen nokan kohdalle. Tämän jälkeen on tasapohjaista virratonta suvantoa parisataa metriä, joka soudetaan vauhdilla kohti edessä näkyvää joen ylittävää sähkölinjaa kohti. Linjojen alla virtaus kovenee ja isojen Suomen rannan lähellä olevien kivien läheltä saadaan usein tittejä. Kivien jälkeen on puolikilometriä tyyntä ennen seuraavaa Kynsinivansuvantoa.

Kynsinivansuvanto on 300 metriä pitkä soutualue. Lähtöpaikka on Kynsijoen kohdalla Suomen rannan puolella. Ennen varsinaista nivaa on heti hyvä tittipaikka. Itse niva on voimakasvirtainen ja kivikkoinen, joten soutajan on oltava tarkkana. Nivan alapuolella on akanvirtoja ja monttuja, joista voi tavoittaa isonkin lohen, kuten itse onnistuin vuonna 2000 (12,4 kg). Nivan alapuoli on lyhyt ja soutualue loppuu melkein heti. Tästä alkaa kilometrin mittainen merkityksetön alue, joka kannattaa ohittaa ja siirtyä alaspäin pahtavaaraan.

Pahtavaaransuvanto koostuu varsinaisesti kahdesta suvannosta, jonka väliin ja pieni niva. Alue on mielestäni koko Tenon parhaita rannalta kalastuspaikkoja perhokalastajille heinäkuussa. Soutu-uistelijoiden lähtöpaikka on Suomen rannan puolella. Suomen puoleinen ranta on syvä, kun taas Norjan puoleinen ranta muodostuu hiekkasärkistä. Näin koko pitkä Pahtavaaransuvanto lasketaan Suomen rannan ja keskijoen väliä soutaen. Lähtöpaikan jälkeen lohi voi ottaa mistä kohtaa vain. Puolisen kilometriä alaspäin tultua on todellinen ison lohen monttu, joka tunnetaan Pahtakuopan nimellä. Montussa on isoja kiviä ja syvyyttä viitisen metriä. Montun jälkeen joki kapenee ja virta kiihtyy voimakkaaksi nivaksi. Niva erottaa Pahtavaaran suvannon kahtia ja se on hyvä kirkkaiden nousutittien paikka. Alemman suvannon alettua siirrytään enemmän keskivirran suuntaan, jossa vettä on muutama metri. Sata metriä alempana on koko joen levyinen lyhyt karikko, jossa uistimet jäävät helposti pohjaan. Sen jälkeen joki taas syvenee ja taas sata metriä alempana on koko tenon tunnetuimpia monttuja eli Engelsmanninkuoppa. Se on saanut nimensä Englantilaisista lordeista, jotka kalastivat montusta perholla lohia jo 1800-luvulla. Paikka on maineensa veroinen. Virta on rauhallista ja siitä eteenpäinkin voi lohi napata mistä vain. Seuraava kiinnekohta on iso Saarakivi Suomen rannan lähellä, jonne soutualue myös päättyy. Parin sada metrin päässä on Levajokisuu.

Levajokisuu on suosittu lohensoutajien paikka Yläkönkään tuntumassa. Yläpuoliset laajat hiekkasärkät päättyvät näille main. Matkaa Utsjoelle eli kohti pohjoista on noin 28 kilometriä. Alue on helpposoutuista koko joen leveydeltä muutamaa karikkoa lukuun ottamatta. Alueella on pyydetty lohta jo 150 vuotta, kun englantilaiset pitivät tukikohtaansa Levajokisuulla. Kalakerhon jäsenet ovat todenneet paikan loistavaksi, koska lohien lisäksi täällä on paljon harjuksia. Tällä kohtaa lohi lepää noustuaan hurjan Yläkönkään ylös. 
Lähtöpaikka sijaitsee Suomen puoleisella rannalla 100 Rajavartioston mökin yläpuolella. Lähdöstä on suunnattava heti Norjan puolelle kohti keskijoessa näkyviä kojamokiviä, koska Suomen puolella on vain matalaa hiekkasärkkää. Soutualue on vain pari sataa metriä pitkä ja se päättyy parikymmentä metriä Levajoen alapuolelle. Levajoen kohdalta saadaan joka kesä kymmenittäin virkeitä tittejä.

Tervasuvanto alkaa välittömästi lyhyen matalikon jälkeen. Lähtöpaikka on Norjan rannan puolella. Tervasuvanto on vaativa ja kovavirtainen, joten ensikertalaisen ei tänne kannata ilman opasta tulla. Soutualue on parin kilometrin mittainen. Lähtöpaikan jälkeen pysytellään Norjan rannan puolella ja heti alussa on aivan pintaa hipovia kiviä, joiden huopeista voi saada miten suuren lohen tahansa. Suomen puoleinen hietikko yltää puolijokeen asti. Tervasuvanto varsinaisesti loppuu Suomen puolelle laskevan Tanssijoen kohdalle, mutta alapuolinen Harrinuora kuuluu samaan soutualueeseen. Tanssijoen kohdalla on Suomen rannan lähellä iso kari ja hiukan alempana Norjan puolella pari metriä korkea Kivimöhkäle. Matalalla vedellä soutu lopetetaan tähän, mutta korkean veden aikana kannattaa ehdottomasti jatkaa laskua. Harrinuoraa voidaan laskea kumman rannan puolelta tahansa. Keskellä jokea on pitkä matalikko. Matalikon jälkeen joki alkaa syvenemään ja virta kiihtyy tasaisesti. Paikan tunnistaa Suomen rannan puolella olevasta Nillaniemestä, joka ulottuu hiekkakärkisenä liki puolijokeen. Loppumatka lasketaan aivan keskijokea pitkin, jossa on muutamia isoja pintakiviä. Soutu lopetetaan Suomen rannalla olevan hiekkakarikon kohdalle, jonka alapuolella on Villin Pohjolan vuokrakämppä. Tervasuvanto ja Harrinuora on hyviä heinäkuun alun nousulohen paikkoja, joissa myös perhokalastajia on rannoilla. Pääosin saaliskalat on tittejä.
Majoitusta, veneitä ja kalalupia saa alueella sijaitsevasta Tenon Tunturituvilta (puh: 0400-167521).
   
Yläköngäs on koko Tenon suosituin rannalta kalastuspaikka yhdessä Alakönkään kanssa. Alue on yhteensä 6,5 kilometriä pitkä ja se muodostuu kolmesta koskesta ja kahdesta niiden väliin jäävästä suvannosta. Yläköngäs alkaa heti Tervasuvannon jälkeen ja jatkuu Ylä-Jalveen. 
Yläkoski on erittäin voimakasvirtainen ja siksi alueen huonoin kalastuspaikka lohensoutajalle. Lohi nousee lisäksi pääosin keskivirtaa pitkin, joten rannaltakaan kaloja ei juuri tavoita ja kahlaus on kovan virran takia mahdotonta. Ainoa varteenotettava paikka on rannalta kalastusalueen yläosan kieltokyltti, jossa on tittejä mukavasti lähellä Suomen rantaa.
Yläkosken jälkeen Hermanninsuvanto, jossa lohen soutukin onnistuu. Lähtöpaikka on Norjan rannan puolella heti virtauksen rauhoittuessa, jossa vettä on noin kolme metriä. Soutulinja kulkee koko joen leveydeltä. Satakunta metriä lähtöpaikasta Suomen rannan puolella lohen voi tavoittaa aivan rannasta Verkkokosteen kohdan hiekkarannalta. Tämän jälkeen kaarretaan Norjan rantaan kalastaen Isojen kivien eli Pitkäkiven ja Telttakiven huopeet tarkasti. Teltakiven jälkeen on vielä hyvä monttu, jonka jälkeen vesi madaltuu metriin ja soutu lopetetaan.
Keskimmäinen koski on huomattavasti parempi lohipaikka, jossa kalat löytää läheltä Suomen rantaa olevista virranhuoveista ja pari metriä syvistä montuista. Koski on erittäin kivikkoinen ja parhaimmat kalan oleskelupaikat löytää, kun kiipeää rantaa ylemmäs ja tutkailee jokea sieltä. Kokemattoman ei missään nimessä tulee laskea veneellä koskesta, sillä tähän on hukkunut useita venemiehiä vuosien varrella törmättyään kiviin ja kaadettuaan siten veneensä. Kosken alla on heti vettä 3-4 metriä, jossa viihtyvät isommatkin lohet. 
Keskimmäisen kosken ja alimmaisen kosken väliin jää 2 lyhyttä soutualuetta, jotka tunnetaan 1. ja 2. poolin nimellä. Virallinen nimi on Jalvensuvanto. Poolit erottaa koko joen ylittävästä Poikkikarista. Koko alue on erittäin matalaa, joten kalastus onnistuu parhaiten korkean veden aikana. Ylemmästä kakkospoolista saadaan joka vuosi yli 15 kilon lohia keskeltä virtaa isojen pintakivien takaa. Ykköspooli on Norjan rannan puolella. Poolissa on useita isoja peilejä, joista veneestä kalastavat saavat useita lohia päivässä. Itse ykköspoolin niska on matalaa ja huonoa kalastukselle. Varsinaiset ottialueet alkavat Yläkönkään mökkien kohdalta, jossa pohja muuttuu hiekkaiseksi ja vettä on viisi metriä parhaimmillaan. Mökkialueen edusta ja alapuoli on koko Yläkönkään parasta rannalta kalastus aluetta.
Alimmainen koski on runsaiden pintakivien valloittama ja kalan voi löytää monesta eri paikasta. Koski on todella vaarallinen soutajille, mutta rannalta kalastajat vetävät täältä päivittäin useita lohia. Koskessa on 3-4 monttua, josta lohen löytää helpoiten. Yhden montun löytää, kun ottaa suunnan Lupia myyvän Lohikoukun rakennuksen kohdalla hieman ennen keskivirtaa. Yläosa on matalaa, josta harvoin saa kalan. Alaosa on parasta kalastusaluetta ja vettä on taas mukavasti 4-5 metriä Ailinputouksen kohdalla, jossa viihtyy isokin lohi. Korkealla vedellä  virta on vaarallisen voimakas ja viheet on vaikea saada tarpeeksi syvälle. Alapuolisessa suvannossa vettä on vain metri ja siitä ei lohia saa.
Yläkönkäällä on runsaasti majoituspalveluja ja luvanmyyntipaikkoja mm. Tenon Kalastus- ja Eräpalvelu (016-678 905) ja Lohikoukku Ky (0400-934 081). Yläköngästä voi suositella ennen kaikkea rannalta kalastamiseen koskien alla ja niskalla. Kalakerhon saldo vuosien varrelta Yläkönkäältä on yli 30 lohta.

Yläkönkään alusta on vaikeasoutuinen kovan virran takia. Joki on kuitenkin syvä eli viime vuosin matalan veden aikana se on ollut koko joen parhaita ison lohen saantipaikkoja. Lohet pysähtyvät tässä aina ennen nousuaan Yläkönkäälle. Lähtöpaikka sijaitsee Suomen rannan puolella noin sata metriä uistinheittoalueen alarajan yläpuolella. Korkean veden aikana virta on vaarallisen voimakas, joten aloittelijat pysykööt poissa. Lähtöpaikasta siirrytään suoraan Norjan rannan puolelle, jossa vettä on jopa 6-8 metriä. Satakunta metriä alempana Norjan puolelle tulee rantaan tie, josta alkaa pitkä syvänne, joka on mainio ison lohen ottipaikka. Suomen rannalla on paikallisten verkkoja pyynnissä, joten sinne ei kannata mennä senkään takia. Satakunta metriä alempana on keskellä joki iso hiekkasärkkä ja Norjan puolelle jäävää paikkaa kutsutaan Könkäänalustanpäädyksi. Se on loistava tittipaikka, joka pitää kalastaa tarkoin. Hiekkasärkän kohdalle loppuu myös soutualue.

Kuusiniemen väylä on kolmisensataa metriä pitkä soutupaikka. Lähtöpaikka on Suomen rannalla rajavartiolaitoksen mökin kohdalla. Väylä on oikeastaan pelkkä syvänne Suomen rannan ja keskijoen välillä, jota sahataan laidasta laitaan.

Porsinväylä on tunnettu siitä, että kuuluisa lohenpyytäjä ja kalakirjallisuuden kirjoittaja Mauno Bogdanoff pitää majapaikkaansa täällä ja on vuokrannut veneitänsä vuosien varrella tuhansien turistien käyttöön. Porsinväylä on muutama sataa metriä pitkä kovavirtainen soutualue, jossa saadaan pääasiassa isoja lohia. Lähtöpaikka on Norjan puolella noin 100 metriä Porsinjokihaarojen yläpuolella.  Porsijoki on muuten hyvä rautujen pyyntipaikka ! Aluksi virtaus on heikko ja vene ohjataan keskijokeen, jossa on laaja syvänne. Porsinjoen kohdalla virtaus kiihtyy ja matalenee pikkuhiljaa. Soutu lopetellaan Norjan rannikon puolen karikon keskivaiheille.

Patokosteensuvannosta löytyy oikeastaan vasta Bogdanoffin kotipaikka ja hänen vuokraveneiden alapuolelta löytyy tämän soutupaikan lähtöpaikka.  Lähtöpaikan jälkeen ohjataan keskivirtaan, missä sähkölinjan alta alkaa varsinainen syvänne ja hyvä isojen lohien ottipaikka. Syvänne on useita satoja metriä pitkä ja sitä soudetaan ristiin laajalla kaarella. Soutu lopetaan Suomen puolen rannalla näkyvän ison kallion kohdalle ennen kuin törmätään alapuolen karikkoon (Stuhzannuora).

Paavalinkuopat ovat lyhyt ja erittäin matalavetinen muutamasta kuopasta koostuva soutupaikka. Itse suosittelen paikkaa perhokalastajille, koska kalat on helppo havaita muutamasta montusta. Vettä on ympärillä vain puoli metriä ja kuopissa enimmillään 1½ metriä. Saalis muodostuu titeistä ja harreista. Lähtöpaikka soutu-uistelijalle on Norjan rannalla Stuhzanuoran karikon puolivälissä. Itse Paavalinkuopat sijaitsevat heti lähtöpaikan alla ja suurin kuoppa on sata metriä alempana hiukan kauempana rannasta. Soutu lopetetaan viimeisen kuopan kohdalle koukaten Suomen rannan puolelle laskevan Paddasjoen edestä, josta saattaa titti napata. Veneestä vedetään täällä yleensä perhoja.

Paddassuvanto on pari sataa metriä alavirtaan päin oleva soutupaikka. Lähtöpaikka on Suomen rannan puolella, jossa virtaus on melko kova. Lähdöstä kaarretaan suoraan poikkijokeen Norjan rannan lähelle, jossa vettä on enemmän ja virtaus heikkenee. Montut eivät ole kuitenkaan kuin reilu metrin syviä, mutta juuri vedenpintaan ylettyvien kivien taustat antavat kaloille hyvän suojan. Kun virtaus alkaa kiihtyä kaarretaan viistosti Suomen rannalle Kuoppilasjoen suulle, jossa on hyvä monttu ja yleensä aina muutama kala. Soutu lopetetaan tähän, ennen kuin ajaudutaan kovavirtaiseen Kuoppilaskoskeen.

Kuoppilassuvannosta Kalakerho on pyytänyt vaapuilla 7 lohta (suurin 12 kg) ja se on eräs koko joen suosikkipaikkojemme, vaikka muut tuntevat sen tittipaikkana. Soutualue on lyhyt ja siihen mahtuu kerrallaan vain 2 venettä yhtä aikaa, joten ruuhka-aikana sinne ei kannata suunnata. Lähtöpaikka on Suomen rannan puolella, josta ohjataan heti heti keskivirran ison montun päälle., jonka löytää Norjan puolelle jäävän suvannon suurimman kiven alapuolelta. Montun jälkeen lasketaan viistottain kohti Norjan rantaa. Loppusuvannossa on paras ottipaikka, juuri ennen kuin joki selvästi madaltuu.

Pässinniva ja Halosenväylä ovat myös matalia ja voimakasvirtaisia nivoja, jotka muodostavat yhdessä yhden soutualueen. Aloittelijalle paikka on vaikea, mutta pienellä kokemuksella löytää selvän reitin mitä pitkin lohet nousevat. Koko alue on matalaa, joten vähän veden aikana tänne ei ole asiaa.
Pässinnivan lähtöpaikka on Suomen rannalle tulevan tien kohdalla hiukan Pässinivanpuron yläpuolella. Matalalla vedellä lähtöpaikka voi olla myös sata metriä alavirtaan ison maavyörymän kohdalla. Lähtöpaikan jälkeen pysytellään Suomen rannan puolella. Vettä on 1-2 metrin välillä ja isoja kiviä lähellä pintaa joka puolella. Pikkuhiljaa siirrytään keskivirtaan, jossa pysytelläänkin loppumatka pientä siksakkia ajaen joen syvimpiä kohtia koluten. Vähän alempana on Suomen rannassa Osman lohipato, jonka kohdalla on alueen paras monttu keskivirrassa. Sata metriä alaspäin paikan nimi muuttuu Halosenväyläksi, joka on tasavirtaista ja helpompisoutuista. Yläosa on selvästi alaosaa syvempi ja ottipaikat ovatkin heti alussa pienissä montuissa. Halosen talorykelmän kohdalla on Norjan rannan puolella syvin monttu, joka kannattaa koukata, koska usein siellä lepäilee vähintään titti. 
Suosittelen perhon vetoa näille seutuville. Pässinnivasta Kalakerhon miehet ovat saaneet perholla useita lohia, mutta ainoastaan kun vesi on ollut korkealla. Kesällä 2004 vesi oli niin matalalla, ettei lohi viihtynyt alueella. Lisäksi aluella on todella hyvin syömäkokoista harjusta, joten jos makkaranpaisto kyllästyttää kannattaa vaihtaa pienet pintaperhot tai larvat siiman päähän.

Osma (Gamanjarsavu) on erittäin perinteikäs isojen lohien pyyntöpaikka. Alueella ovat kalastaneet historian saatossa tuhannet turistit, joita Porsangerin suku on soudattanut ja majoittanut. Osman alue on lisäksi oma suosikkipaikkani rannalta tapahtuvaan perhokalastukseen. Ruuhkaa ei ole koskaan ja lohia on mukavasti. Soutualueen lähtöpaikka sijaitsee Norjan rannalla Jounijoenkarin alapuolella. Lähtöpaikka on hidasvirtainen ja tittien suosikkialuetta. Ensimmäinen sata metriä lasketaan aivan Norjan rannan tuntumassa isojen kivien vierestä ja varsinkin ylämonttu kalastetaan tarkasti. Ylämontun jälkeen vene ohjataan Suomen rannan puolelle ns. kojamokivien luo. Kalaa on tässä hyvin, mutta tarkkana pitää olla, ettei karauta kiviin pahki. Kojamokivistä jatketaan Suomen rannan puolella ja haravoidaan Ottiniemi, jonka tunnistaa korkeasta törmästä ja niemennokasta. Virta rauhoittuu ja lohia on taas runsaasti ollaan varsinaisessa Osmansuvannossa. Suvannon alaosassa koukataan vielä Norjan puolelle, jossa joki syvenee ns. Matinkiven kohdalla. Osman Suvannon alapuolella joki jakautuu kahdeksi uomaksi. Suomen puoleista väylää kutsutaan Osmannuoraksi ja toista puolta Norjanväyläksi. Väylien alaosat ovat parhaita ottipaikkoja.

Kivikoski on nimensä mukaan kivikkoinen koski, jota aluetta tuntemattoman kannattaa välttää soutamasta ilman apuvoimia. Tenon legendoista ”Ruusperi” on ajanut täällä kertomuksen mukaan vanhalla perämoottorillaan viiden metrin välein kiveen ja pauke on ollut sellainen, ettei lohen kutu onnistunut kunnolla koko kesänä. Kivikoski on kuitenkin mitä parhain perhon rannalta kalastus paikka. Kivikosken alapuolella on kuitenkin soutupaikka, jota monet kutsuvat Kivikosken soutupaikaksi. Virallinen nimi on kuitenkin Kalakapustajyrhämä, joka on erittäin suosittu ja saalisvarma paikka. Tännekään ei pidä kokemattoman soutajan tulla, sillä paikka on todella kivikkoinen ja vaarallinen. Lähtöpaikka on Norjan rannan puolella Kivikosken alapään kohdalla. Lähdöstä soudetaan suoraan keskivirtaan ja siitä lasketellaan alas koko 300 metrin matka. Suomen rantavedessä näkyvän jättimäisen Kunikaankiven kohdalla ja seuraavien 20 metrin matkalla on syvimmät montut, jossa vettä on 3-4 metriä.  Tästä taitava vaappujen uittaja nostaa melkoisella varmuudella lohen veneeseen, kun jaksaa paikkaa kalastaa. Soutu lopetetaan kun joki madaltuu jälleen metrin veteen ja Kalakapustakosken imu alkaa vetämään venettä.
Majoituksen ja kalastusluvat saa mm. Lohikoukku ky:n kautta (016-678 911).

Vitoslompolo, Hannunväylä, Kaava ja Nollam ovat 2½ kilometriä pitkä jokiosuus, Vitoslompolo on hidasvirtainen ja syvävetinen Norjanpuoleinen lompolo, jossa on isolle kalalle asentopaikkoja. Aloituspaikan alapuolella on Annebaktin (Pyhän Annen) muinainen kalliopaasi, jonka kohdalta kalakerhon miehet ovat saaneet ainakin 5 lohta. Lähtöpaikan jälkeen siirytään pian keskiväylään. Vettä Vitoslompolossa on paljon ja täältä saadaan kalastuskauden loppuun asti asentokaloja. 
Hannunväylä (Hyljevirta) on huomattavasti nopeavirtaisempi ja rannalta kalastajienkin suosiossa. Suomen puoleinen ranta on kivikkoinen ja matala, mutta siitä saadaan vuosittain nousukalaa kohtalaisesti. Soutualue kulkee Norjan rannan puolella. Hannunväylältä tavoittaa kirkkaita nousulohia. Keskellä virtaa on Hyljekivi, jonka ympäristö on suosituin paikka. Alaosasta löytyy Suomen rannan puolelta iso Nuoraskari, jonne voi kahlata ja ajaa veneellä. Nuorakari on suosittu perhokalastajien paikka.
Kaava ja Nollam ovat yhtenäinen alue ja varsinainen lähtöpaikka on Suomen puolella hiukan Kaavan alapuolella. Paikan tunnistaa Tenoon laskevasta purosta. Jos mielii kalastaa pelkän Kaavan, on lähtöpaikka Norjan puolella suuren kalliopahtan alapuolella, jonka löytää myös isosta Nuovakarista Suomen puoleisen rannan lähellä. Nollamin kohdalta lähdettäessä ottipaikat ovat heti Suomen rannan puolella ja venettä ohjataan kohti massiivista Piippukiveä. Piipukiven alapuolella on matala kohta, jonka reunoilta on saatu useita lohia. Tästä jatketaan keskijokea kohti, josta löytyy ensin kaksi isoa kiveä rinnakkain ja sen löytää korkeallakin vedellä, kun samalla kohtaa Suomen rannalla on punaisella merkitty maalikivi. Matka jatkuu keskijokea
suvannon loppuun asti aina Junttikarille. Alapuolelle jäävä Junttikoski on liian matala kalastusta ajatellen. Majoitusta tarjoaa mm. Kaavassa (10 km ennen Utsjokea) sijaitseva Tenon Lomapalvelu (040-559 1542), jolla on mökkejä myös muualla jokivarressa. Toinen vaihtoehto on majoittua Kaavan Lomamökkeihin (016-677 146), josta saa ostaa myös kalastusluvat.

Kylmäsuvanto, Raanukuoppa ja Kortsami muodostavat noin 3 kilometriä pitkän kohtalaisen virtaavan jokiosuuden, joka on lohensoutajien suosiossa. 
Kylmäsuvannon lähtöpaikka sijaitsee Suomen rannan puolella ison Junttikarin alapuolella. Heti lähtöpaikan jälkeen on iso monttu, josta on saatu useita isoja lohia ja tittejä. Suvanto on lyhyt ja se loppuu parikymmentä metriä montun jälkeen Iso-kaavan kohdalle, jossa vesi on matalaa.
Pari sataa metriä myöhemmin alkaa Raanukuopan soutualue, jossa lähtöpaikka on Tenoon laskevan puron ja jättimäisen rantakiven välissä. Raanukuoppa on isojen kivien valloittama alue, joiden suojassa lepäilee nousulohia. Soutamisessa tarvitaan ammattitaitoa, jottei törmää kiviin. Soutualue kulkee Suomen rannan puolella koko matkan. Raanukuopan lopulla on iso monttu, josta on saatu yli 20 kilon lohia. Raanukuopasta saadaan joka kesä myös meritaimenia, jotka tuovat vaihtelua kesän ruokavalioon, jos onnistuu saamaan kalan kiinni. Meritaimenet ovat siitä mukavia, että vaappuun tai perhoon napattuaan ne ovat Tenolla enemmän ilmassa kuin vedessä.  Raanukuoppa soveltuu loistavasti myös rannalta kalastamiseen.
Kortsamin lähtöpaikka on Norjan puolella näkyvän ison karikon kohdalla. Lähtöpaikalta soudetaan suoraan poikkivirtaan Suomen rannan puolelle, jossa löytyy useita kymmeniä metrejä pitkä Kellarikuoppa. Kuopan jälkeen kaarretaan takasin Norjan puolelle Kortsamjoen suulle, joka tuo varsinkin helteellä raikasta vettä tuntureilta ja silloin siellä viihtyvät myös lohet. Joen suun jälkeen koukataan takaisin Suomen rannalle, josta loppumatka lasketaan viistottain Norjan puolelle näkyviä isoja pintakiviä kohti. Soutu lopetetaan kahden suurimman ja rinnakkain olevien kivien kohdalle.

Aittikoski ja Aittisuvanto ovat yksi joen suosituimmista ja saalisvarmimmista kohdista, joka löytyy viitisen kilometriä ennen Utsjokea. Aloittelijalle tämä on helpposoutuinen täyden palvelun kalapaikka. Soutualue on peräti kaksi kilometriä pitkä. Lähtöpaikka on Aittikosken alaosassa Suomen puoleisella rannalla ja sen tunnistaa kodasta ja tulipaikasta rannalla.
Lähtöpaikasta vene ohjataan pikkuhiljaa kohti Norjan rantaa ja siellä näkyviä isoja kivilohkareita kohti. Aittikosken alaosa on matalaa ja kuivana kesänä toivoton kalapaikka.
Suvannon alkaessa virta hidastuu aivan rauhalliseksi ja syvyys lisääntyy selvästi. Ottipaikat löytyvät heti alusta Porekiven luota, joka näkyy juuri pinnan yläpuolella melkein keskellä jokea. Korkealla vedellä paikan tunnistaa Suomen rannan puolella olevasta isosta hiekkasärkästä. Porekiven jälkeen koukataan Norjan rantaan kohti maavyörymää, jossa on muutama mukava monttu. Tämän jälkeen virtaus loppuu melkein täysin ja venettä pitää soutaa alaspäin. Seuraava kuoppa on parisataa metriä alempana ja se tunnetaan nimellä "kuolleiden kuoppa". Nimi on kuulemma peräisin Lappalaisten hautausmaasta, joka on ollut tällä kohtaa Norjan rannalla. Soutua kannattaa jatkaa tästä vielä Norjan rannan puolella näkyvien kolmen jättimäisen ja peräkkäin olevien kivien kohdalle, mistä on saatu tittejä hyvin. Keskellä jokea näkyvän Tiirasaaren kohdalta alkaa jo seuraava kalapaikka.
Kalakerhon ennätyslohi 17,3 kg tuli Aittisuvannosta punaselkäisellä ja kultamahaisella vaapulla. Tenon laadukkaimpia majapaikkoja tarjoaa täällä Lomatärpin Mökit. Muuta majoitusta samalla alueella tarjoaa mm. Aittisuvannon mökit (016-677 237) tai Vallen Lomamökit (016-677 215).  

Pari kymppikiloista tunnin sisään pilvisenä aamuna kello 7.00-8.00 Aittikoskesta, kun paikka oli tyhjä muista kalastajista.

Tiirasalmi ja Kenttäsuvanto (Onnelansuvanto) ovat jokijakso juuri ennen Norjaan menevää siltaa Utsjoen kylän tuntumassa. Tiirasalmen ympäristö on perhokalastajien suosiossa, missä vesi on matalalla ja veneellä sinne ei kannata yleensä mennä. Keskellä virtaa on suuri Tiirakari, jossa nimensä mukaisesti pesii satoja tiiroja. Tiirasalmessa esiintyy paljon harjusta. Ottipaikat ovat Suomen rannan puolella. 
Kenttäsuvannon kohdalla joki on leveä, mutta soutualue on melko lyhyt. Lähtöpaikka on Suomen rannan puolella Äimäjoen yläpuolella. Lähtöpaikan kohdalla on heti matalikko, jonka pystyy koukkaamaan rannan puolelta. Sen jälkeen suvanto kalastetaan loppuun asti Suomen rannan ja keskivirran välillä mutkitellen. Alueen paras lohipaikka on syvänne, joka on suuren kalliopaasi Kenttäpahdan kohdalla. Virta on melko hidasta. Kenttäsuvannon lopussa on toinen syvänne, jonne tulee koukata. Se sijaitsee Norjan rannikon puolella olevan Uittokarikon kohdalla ja Suomen puolella maamerkkinä on Onnelansuvannon iso parkkipaikka. Syvänteen jälkeen joki madaltuu äkisti. Majoittua kannattaa Utsjoen keskustaan, jossa on tarjolla mökkitasosta hotellitason majoitukseen. Kalaluvat saa parhaiten Utsjoen keskustan Uulan Säästö nimisestä ruokakaupasta.

Utsjoenkoski sijaitsee aivan Utsjoen keskustassa ja on todella suosittu perhokalastajien paikka. Vuosittain saadaan nousulohia, mutta ruuhkaa ja turistien valokuvausta karttavan kannattaa mennä muualle. Kosken yläosa on voimakasvirtainen ja alaosa kohtalaisvirtainen. Koski muuttui paksun jääpeitteen takia viitisen vuotta sitten, ja siirteli kivet uuteen järjestykseen. Kalakerhon jäsenet ovat saaneet rannalta perhostaen täältä noin 30 tittiä ja 5 lohta.

Välittömästi Utsjoen pohjoispuolella on noin 2 kilometriä pitkä jokijakso, joka käsittää paikat Niemelä, Jarim, Palosuvanto, Laitinsuvanto, Oallennuori ja Garnjarnuorri. Niemelän kylän kohta on syvävetinen ja kohtalaisvirtainen, kun Palosuvanto ja Laitinsuvanto ovat tasaisen hidasvirtaisia suvantoja, joissa on pahoja kiviä lohensoutajille. Kokemattoman ajolinjat kulkevat aivan Norjan rannan tuntumassa. Oallenuotti ja Garnjarnuorri ovat nopeavirtaisia väyliä, jotka ovat perhokalastajien suosiossa kummallakin puolella jokia. Nousukala menee tästä vauhdilla ohi, joten kalastajalta vaaditaan lohen lukutaitoa. Majoitusta on tarjolla runsaasti, mutta itse suosittelen Tenon Lohitupia (016-677 138), jossa ei voi välttyä kuulemasta viimeisistä vinkeistä lohelle.

Karnjarga on matalavetinen reilu kilometrin mittainen suvantoalue, joka on lohensoutajien suosituimpia paikkoja koko joella. Vuosittain nousukalaa saadaan todella mukavasti ja viime kesänäkin alueen suurin lohi painoi 19,0 kiloa. Soutureitti kulkee keskellä jokea paitsi suvannon yläpäässä syvimmät kohdat löytyvät Norjan rannan puolelta. Alueella on paljon lohipatoja. Myös rannalta pystyy kalastamaan perholla.

Lohisuvanto (Lohiranta) ja Duvdassavu ovat hidasvirtaisia suvantoja, joiden syvyys vaihtelee 2-4 metrin välillä. Alueella on mahdollisuus isoon loheen. Ottipaikat Norjan rannan puolella. Suomen rannan puolella pitkät hiekkasärkät, jossa myös perhokalastajat viihtyvät. Majoitusta ja soutupalvelua tarjoaa mm. Eero Länsman (016-677 150).

Pahtakosken kohdalla ottipaikat ovat Suomen rannan puolella. Alue on pieni, mutta sieltä löytyy useita syviä monttuja, joissa iso lohi levähtää. Tästä alkaa taas eräs joen suosituimmista ja saalisvarmimmista paikoista nimittäin Vetsikon kylän kohdalla olevat Vetsisuvanto ja Vetsikoski. Ollaan tultu noin kymmenen kilometriä Utsjoelta kohti Jäämerta. Vetsisuvannon soutualue kulkee Suomen rannan puolella ja itse soutuväylä on kapea, 2-3 metriä syvä ja noin kilometrin mittainen alue. Vetsikoski sen sijaan on kovavirtainen, monttuja täynnä oleva lyhyt koski, joka on hyvä nousulohen ottipaikka. Tässä kannattaa rannalta kalastajan heittää perhovälineillä ! Sen puolesta puhuu kalakerhon 20 tittiä, 14 lohijalkaa ja muutama kojamo. Vetsikkojoki tuo Tenoon tummempaa ja lämmintä suovettä, joka jostain syystä houkuttaa lohia jokisuulle. Kalastusluvat ja majoituksen saa Vetsikosta parhaiten Vetsituvilta (016-678 805) tai Vetsikon Leirintämökeiltä (016-678 803).

Uulasuvannon yläosa on kovaa koskea, mutta keskiosa ihanteellista syvävetistä suvantoa. Suvannon alaosassa virtaus kiihtyy uudestaan ja vesi on matalampaa. Paikasta saadaan koko kesän lohia, joten siinä viihtyy nousulohi hetken ja osa jää asentokaloiksi. Uulasuvannon alapäästä löytyy kuuluisa Engelsmanninkuoppa, joka on saanut nimensä 1800-luvulla alueella kalastavista englantilaisista. Legenda kertoo, että Englantilaiset vetivät muutaman miehen porukalla joka kesä tuhat kiloa lohta Tenosta. Suvannon alapuolella oleva Kalgokuoihka (Kalkukoski) on kivikkoinen ja kovavirtainen, joten kokemattoman on syytä tutustua alueeseen paikallisen kanssa, jos meinaa selvitä kiviin ajamisesta. Paikalliset saattavat kutsua koskea Vanhan Vaimon Koskeksi.

Yläpeurasuvanto on rauhallisesti virtaava lohen soutupaikka, jossa joki on leveä ja helppo aloittelijankin tutustua. Lähtöpaikka on heti Kalkukosken alapuolella Norjan rannalla. Lähtöpaikalla on hyvin vettä ja pahoja kiviä ei ole, vaikka aluksi virtaus on kovaa. Soutulinja kulkee Joen keskikohdan ja Norjan rannan väliä sahaten. Keskellä jokea Suomen rannan puolelle ulottuu iso hiekkasärkkä, jonka vierustaa jatketaan aivan Suomen rannan läheltä Vääräkosken alkuun asti. Paikan tunnistaa Suomen rannalla näkyvästä asuntovaunualueesta.  Vääräkoski on lyhyt Peurasuvantojen välissä oleva koski, jossa on muutama hyvä kiventausta nousulohelle. Vettä on parin metrin verran normaalisti, joten sen voi laskea myös vaaput perässä alas. Vääräkoski loppuu venesatamaan, josta alkaa heti seuraava soutupaikka eli Alapeurasuvanto. Soutupaikka on pitkä ja linja kulkee Suomen rannan puolella. Aluksi linja on hyvin kapea, josta vettä löytyy riittävästi. Sata metriä alempana voidaan soutu ulottaa puolijokeen asti.  Hyvä ottipaikka on Suomen rannan puolelta laskevan puron kohta. Joki syvenee koko ajan ja virta heikkenee. Sen jälkeen kalan voi tavoittaa aivan Suomen rannan tuntumasta isojen kivien pyörteistä. Eteen tulee seuraavaksi toinen puro ja taas pari sataa metriä alempana kivikkoinen niemennokka (Joavnanjarga). Niemen nokasta on saatu useita lohia. Tämän jälkeen soutu voidaan lopettaa, koska virtaus loppuu kokonaan ja Buollannuorrin kohdalla myös madaltuu. Paikan tunnistaa keskellä jokea olevista hiekkasärkistä.

Nyt tulemme Suomen puoleiseen Kivinimen kylään ja Norjan puoleisen Sirman kylään.  Paikalliset puhuvat kalapaikasta nimeltä Sirma, ja matkaa on kertynyt Utsjoelta 30 kilometriä kohti Nuorgamia. Tuskanminsuvanto on matalahko, hidasvirtainen suvanto. Matalan veden aikana kala menee tästä vauhdilla ohi, mutta korkean veden aikana ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Suvikoski on hidasvirtainen koski, jota vaivaa myös veden mataluus. Maggasuvanto on tasavirtainen matalahko suvanto (1-3 m), jonka alaosassa on hyviä ottipaikkoja suurten kivien takana. Koko Sirman alue soveltuu parhaiten lohensoutuun perholla, mutta jos vesi on matalalla kuten kesällä 2003, kannattaa hakeutua muualle. Kesällä 1997 Kalakerho koukkasi täältä 3 päivän aikana 8 lohta. Majoitusta tarjoaa mm. Camping Lapinkylä (040-559 1542) ja Kiviniemen matkailu (016-678 812).

Väyläniemi ja Välimaa ovat edellisiä syvempiä hidasvirtaisia soutupaikkoja. Ottipaikat ovat keskellä jokea syvänteiden reunalla. Paikallista asutusta Suomen rannalla, joten rannalta kalastus ei onnistu. Jegeli (Vaahtokoste) on voimakasvirtainen ja syvä niva, jossa keskellä jokea on iso matalikko. Lohi pysähtyy tässä pitemmäksi aikaa, joten soutumiehet ja perhostelojat miehittävät tätä seutua kesäkuun lopulla tiiviisti. Soutumiehen pitää ajaa matalikosta Suomen rannan puolelta, ettei karahda kivikolle.

Miljoonasuvanto on noin 2 kilometriä pitkä, heikkovirtainen ja matalahko suvanto. Täältä saadaan sekä nousukaloja että asentokaloja. Suvanto on helppo myös aloittelijan soutaa lukuun ottamatta alapuolella olevaa Palokoskea, jossa on isoja kiviä ja virta kiihtyy. Seuraavan parin kilometrin matkalla ennen legendaarista Alakönkästä ovat vielä Dappal, Välisuvanto, Renkku, Savikuoppa ja Nivajokisuu. Dappal on Palokosken alla oleva hidasvirtainen syvä suvantomonttu, jossa on asentokaloja. Välisuvanto on matalavetinen isojen hiekkasärkien takana oleva nousulohen soutupaikka. Renkku, Savikuoppa ja Nivajokisuu on yhtenäinen hidasvirtainen syvä niva-alue, jossa on pysyteltävä aivan Suomen rannan lähellä. Keskellä jokea on laaja kaikkien tuntema hiekkasärkkäalue.

Alaköngäs
Alaköngäs vaatii oman laajemman esittelynsä. Alue on koko Tenon suosituin rannalta kalastuskohde. Itse en ole innokas Alaköngäs kävijä, koska mielestäni alue on ylikansoitettu ja yliarvostettu. Alaköngäs on noin 6 kilometriä pitkä koskijakso. Alakönkäällä kannattaa yleensä olla 1.6. - 15.6. välisenä aikana, eikä suinkaan juhannuksena, kuten valtaosa niin luulee. Kesäkuun alussa alueella ei ole vielä paikallisten pyytöjä vedessä ja suurimmat lohet ovat liikkeellä silloin. Juhannuksena saalis muodostuu pääosin titeistä. Alue on ennen kaikkea rannalta kalastajien pyhiinvaelluskohde. Joki kapenee hetkessä kolmasosaan Nivajokisuun jälkeen ja virtaus kiihtyy koskeksi. Matkaa Utsjoelta kertyy 40 kilometriä. Paikkaa, josta Alaköngäs alkaa nimitetään Bildamoksi, joka on noin 500 metriä pitkä kivikkoinen kohtalaisvirtainen koski. Koko koski oivallista perhokalastusaluetta, jos vain vettä on normaalimäärä. Alueelta löytyy useita kymmeniä metrejä pitkiä syvänteitä. Loppukaudesta vesi on ollut sen verran matalalla, että pintaperhokalastus on ollut ainoa järkevä vaihtoehto ja, koska syvänteet on venemiesten valloittamia. Rannat ovat matalia, joten kahlaaminen on välttämätöntä, mutta virtaukset ja muutamat syvät kuopat ovat petollisen voimakkaita. Rannalta kannattaa kalastaa ensin havaitut kuopat, ettei karkuuta mahdollisia lohia kahlaamalla. Aamuisin ja ennen alkuiltaa alueella on hyvin tilaa kalastaa ruuhka-aikanakin, mutta iltaisin joudutaan odottelemaan vuoroa. Kalakerhon jäsenet saivat kesän 2003 ainoat lohensa täältä (1 kojamo, 6 tittiä). Alueen puolivälistä alkaa maastoon merkitty rannalta kalastusalue, jossa saa heitellä myös uistinta.
Bildamon jälkeen on parin sadan metrin pätkä tasaista jokea, jonka jälkeen alkaa varsinainen Köngäs. Se on noin 1½ kilometriä pitkä voimakasvirtainen koski, jossa on putouksia ja vuolaita virtoja. Könkään yläosasta löytyvät koko alueen parhaat ottipaikat, jotka ovat aivan Suomen rannan lähellä. Toppakivi ylä- ja alapuolisine kosteineen on Tenon tunnetuimpia ottipaikkoja, jossa on kalamiehiä aina ruuhkaksi asti. Ottipaikat ovat edelleen aivan Suomen rannan tuntumassa. Toppakivi tunnetaan titeistään, joita on todella mukavasti. 
Suuvakivi on seuraava ottipaikka, joka on varsinkin uistimen heittäjien suosiossa. Jalvensuvantoon päättyy uistinkalastajien lupa-alue ja siitä alkaa Boratbockan perhokalastualue. Boratbockan alue on noin 400 metriä pitkä koskiosuus, jossa on helposti kahlattavia hiekkasärkiä.
Boratbockasta löytyy seuraavia ottipaikkoja: Jalvensärkkä, Rantaväylä, Vauhtikari, Välikari, Siirinmonttu, Alakari ja Jussankari. Jalvensärkästä löytyy pari hyvää monttua, josta voi tavoittaa isommankin lohen. Vauhtikari on voimakasvirtainen ja syväväyläinen paikka, jossa isotkin lohet viihtyvät. Välikari on alueen suosituin paikka, jossa on tittejä paljon. Siirinmonttu on laaja ja heikkovirtainen monttu, jossa on aina kaloja. Monttu vaatii kuitenkin perhonheittotaitoa, koska sen lähettyville ei ole mahdollisuutta kahlata. Alue päättyy Jussankariin, jonne ei ole yleensä mahdollisuutta kahlata voimakkaan virran takia. Karin alapuolella viihtyvät kyllä lohet, joten sinne kannattaa suunnata pitkiä heittoja. Tenon lupia myy Alakönkään alueella Tenon Lohikellari (016-678 606). Majoitusta alueella tarjoavat mm. Alakönkään Lomamökit (016-678 612) tai Ala-Jalven Tuvat (016-677 605). 

Titit olivat ottituulella Sirman lähellä heinäkuussa 2006. Saalismiehenä Kalakerhon J-P. Korhonen