|
Kalakerhon jäsenistä osa on konkarikävijöitä
Tornio-Muoniojoella ja suuntaavat kalamatkansa edelleen sinne joka
kesä. Huippuvuodet ovat tällä hetkellä takanapäin, mutta lohta
nousee edelleen kalastajamäärään nähden kohtalaisesti, kun oppii
joen metkut tuntemaan. Vuosi 2005 oli erittäin hyvä omalta osaltani,
jonka vietin siellä heinäkuun alussa. Laskeskelin, että vuosien
varrella rantaan asti on omilla reissuillani saatu noin 70 lohta,
joista 7 on painanut yli 10 kiloa.
Kalastuskausi joella on 1.5.-15.8. välinen aika, ja viikkorauhoitus
on voimassa maanantain kello 19.00 ja keskiviikon kello 19.00 välisen
ajan.
Joella on pituutta yli 550 kilometriä, mistä kalastamisen arvoista
150-200 kilometriä. Tornionjoki, jota paikalliset nimittävät Väyläksi
on kuuluisa ennen kaikkea lohestaan, mutta myös harjuksia on paikoin
todella runsaasti. Torniojoen kalastusluvat ovat edulliset (10 €/vrk
/v.2010), mutta ole tarkkana, koska et saa kalastaa sillä kuin
osittain Ruotsin puolella (eräillä Ruotsin kalastuskunnilla on omia
lupia). Suomen puolella sama lupa käy koko
Tornio-Muonionjoen, Matkakosken ranta kalastuslupaa lukuun ottamatta.
Pyydä rajoituskartta luvan oston yhteydessä.
Kalakerhomme sivuilta löydät eri osioista lisää lohenpyynnistä ja
lohensoudusta (mm. lue Tenon esittely).
Esittelen tässä joen parhaat kalastuspaikat etelästä pohjoiseen
mentäessä ja kalastusvihjeet niihin.
Matkakoski sijaitsee 37 km Torniosta pohjoiseen Korpikylässä,
aivan E8 tien varressa. Matkakosken Lohestuskeskuksesta saa
vuokrattua veneen ja ostettua luvat. Koski on todella voimakas
virtainen ja ruuhkainen, joten se soveltuu parhaiten rannalta
kalastukseen. Suomen
puolen Matkakosken rannalta on sallittua vain perhokalastus
perinteisin keinoin eli kelluvalla siimalla. Veneellä voi vetää
myös vaappua. Alueelta saadaan hyvin isoa lohta kesäkuun alusta
juhannusviikolle asti. Lohta on saatu parhaiten aivan 1-3 metriä
Ruotsin rannasta, joten odota hiljaista vuorokauden aikaa ja viritä
pinnan lähellä uivat vaaput vetoon heti kosken yläpuolelle. Ruotsin
puoleinen ranta on todella suosittu sekä Ruotsalaisten että
Suomalaisten keskuudessa ja sinne pitää muistaa ostaa oma lupa. Itse
suosin täällä käydessäni kovapotkuisia vihreänsävyisiä
vaappuja. Matkakosken yläpuolelta alkaa tasaista suvantoa usean
kymmenen kilometrin verran, jonka lohet ohittavat vauhdilla ja sinne
ei kannata aikaa tuhrata.
Marjosaaren kohdilta löytyy rauhallisia ja hyviä lohen
soutusuvantoja. Omaa rauhaa kaipaavan kannattaa tulla tänne. Paikka löytyy
noin viisi kilometriä Aavasaksan pohjoispuolelta.
Kattilakoski on seuraava kalastamisen arvoinen paikka. Se
sijaitsee 30 kilometriä Ylitornion jälkeen ennen Juoksengin kylää,
josta saa myös kalaluvat. Koski soveltuu sekä rannalta kalastamiseen
ja lohensoutuun, mutta kosken niska on erittäin vaarallinen. Rannat on raivattu sileiksi, joten takaheitto
tilaakin löytyy mukavasti koko 3 kilometrin matkalta. Yläosa
koskesta on voimakasvirtaista, mutta keskiosassa virtaus rauhoittuu ja
joki levenee. Rannan lähellä on hyviä kuoppia, joissa nousulohet
levähtävät. Olen itse käyttänyt uppoavaa perhosiimaa ja oransseja
tai vihreitä perhoja 2-haarakoukulla varustettuna tai
ahvensteamereita. Kattilakoskella käynnin olen itse ajoittanut kesäkuun
15-20 päivän tienoille ja saanut muutaman titin ja lohijalan sekä
katkonut perukkeet pari kertaa yli 10 kiloisen kanssa. Juoksengin
pohjoispuolella on pitkään tasaista suvantoa eli kannattaa suunnata
seuraavaan koskeen vauhdilla.
Pellon keskustan eteläpuolelta Korpikoskesta ylöspäin alkaa
tiheä koskijakso, jossa on muutaman kilometrin välein joka
makuun ja kalastustapaan sopivia koskia. Itse Korpikoski on parin
kilometrin mittainen vaihtelevavirtainen koski, jossa paras
kalastusmuoto on rannalta kalastus, tosin ranta on välillä
vaikeakulkuinen. Autolla pääsee aivan rantaan, joten
kalastuspaine on kova. Korpikosken alapuolelta löytyy koko joen
syvimmät kohdat Turtolan kylän kohdalta. Varsinkin lämpimän veden
aikana, näitä monttuja kannattaa kokeilla ison lohen toivossa.
Kilometri ennen Pellon keskustaa ovat peräkkäin Puruskoski,
Hirvaskoski ja Valkeakoski. Ne ovat voimakasvirtaisia koskia,
joissa käy paljon paikallisia lohensoutajia ja alue on eräs
suosituimpia. Hirvaskoskelle menee tie aivan rannan lähettyville.
Hirvaskoski on koko joen parhaimpia harjuspaikkoja. Valkeakoskella on
koskijakson paras lohensoutu paikka ns. Mämmilän suvannon yläosa.
Alueelta löytyy useita laavuja polttopuineen, joissa on mukava viettää
taukoa.
Käväise Pellon keskustan jälkeen olevassa Vihreällä
Pysäkillä täydentämässä vaappukokoelmaasi Wäylä vaapulla ja
kuuntelemassa kalajutut kahvikupin ääressä.
Vihreän pysäkin kohdalla on Kittiskari, joka on suosittu
soutupaikka ja alue ulottuu aina Suomen ja Ruotsin sillan luokse,
jossa katsojia lämpimänä kesäiltana riittää. Sillan alta koski
kovenee, joten aloittelijan tulee nostaa ajoissa vieheet ylös. Heti
perään löytyy Vaaranperän soutualue, joka ei ole ihmeitä
tarjonnut.
Lempeänsuvanto on heti seuraavana noin 8-9 kilometriä Pellon
keskustasta pohjoiseen. Tämä on koko joen suosituimpia soutupaikkoja
ja joka kesä saatavat useat isot lohet puhuvat tämän paikan
puolesta. Lähtöpaikka on merkitty Ruotsin rannan puolelle
Kosteenniemeen. Toinen lähtöpaikka on ylempänä Suomen puolella
Lempeän koulun jälkeen olevan laavun luota. Lempeänsuvanto on helpposoutuinen ja sopii
aloittelijalle. Suomen rannan puolelta onnistuu myös rannalta
kalastus hyvin.
Seuraavat lyhyet soutupaikat ovat Alinen Sorva ja Ylinen Sorva,
joissa pääväylä kulkee aivan rannassa kummallakin puolella jokea.
Ylisen kosken niska on erittäin suosittu ottipaikka.
Kosioniva on pitkä nivamainen osuus, jonne kokemattoman
soutumiehen ei kannata tulla. Niva on useita kilometriä pitkä ja
koko alueen paras rannalta kalastuspaikka. Perhokalastajille löytyy
omat merkityt paikkansa. Kosken niska on mainio ison lohen paikka.
Itse olen saanut tästä 9,2 kg:n ja 8,7 kg:n lohet ja muutaman titin.
Nykyään alueen maine on levinnyt, joten itse suunnistan oman rauhan
toivossa reilusti ylävirtaan.
Teikonsuvanto on heti Kosionivan rauhoittuessa oleva iso soutualue,
joka on kuitenkin helppo soutaa. Paikka on ison lohen maineessa.
Lähtöpaikka on Ruotsin puolella olevan ainoan mökin läheltä. Heti perään on Naamissuvanto, joka on
kovempivirtainen soutupaikka. Lähtöpaikka on Ruotsin rannalla olevan
laavun luota tai joskus myös Suomen rannan puolella hiukan alempana
olevan laavun luota. Veden korkeus määrää lähtöpaikan. Suomen
rannalla on kivikkoista, joissa lohet lepäävät hetken ennen matkan
jatkamista. Näitä molempia suvantoja kannattaa kokeilla myös rannalta kalastaen.
Veneenlaskupaikkaa ei alueella ole, mutta rannalta saa vuokrattua
veneen paikalliselta mökkikylän isännältä.
Mukanlahti ja Jarhoistenkoski on rannalta kalastajien paikkoja,
joista tavoittaa myös harjuksia. Jarhoistenkoski on matala ja
kovavirtainen. Heti yläpuolella on Honkasuvanto, josta löytyy
4-7 metriä syviä kuoppia mm. Tarkiaisen kuoppa, Villenkuoppa
ja Kiurunkuoppa ja osa lohista jää tänne kutupuuhiin. Joten täällä
kannattaa käydä myös kalastuskauden lopussa. Paikka soveltuu hyvin
soutukalastukseen. Suvanto on noin kilometrin mittainen. Yläpuolinen Kiuruniva
soveltuu erittäin hyvin rannalta kalastukseen sekä Suomen että
Ruotsin puolelta ja siellä voi hyvin myös kahlata ottipaikoille.
Kalojen nousu väylä kulkee aivan Suomen rannan vieressä parin sadan
metrin matkalla. Kiurunivan niskalla joki on vain noin 30 metriä leveä.
Jouttensuvanto, Saitaniva ja Väylänpää ovat
kalastuspaineeltaan jo rauhallisia ja soveltuvat hyvin
soutu-uisteluun. Rannalta kalastus onnistuu myös ja pintaperhoilla
saa kohtuullisesti ruokalat harjuksen tai siian muodossa. Hyvää
virtausta riittää parin kilometrin matkalla.
Näiden jälkeen on 10 kilometriä tasaista suvantoa, johon lohi ei jää
oleskelemaan vaan kalastajien kiusana on lähinnä hauet. Jos
kuitenkin haluat kalastaa täällä ainoat virtaamat löytyvät Hietasennivasta
ja Haminannivasta noin 5 kilometriä ennen Lappeaa.
Lappeankoski sijaitsee 30 kilometriä ennen Kolarin keskustaa.
Koski on Tornion ja Muonionjoen yhtymäkohdassa ja Matkakosken ja
Lempeänsuvannon kanssa suosituin kalastuspaikka koko Tornionjoella.
Koski on pari kilometriä pitkä ja ennen kaikkea soutajien
suosiossa. Lappean Loma on ennen varsinaista koskea oleva
laadukas majapaikka, josta saa luvat ja näkee saalistilastot, jotka
kieltämättä ovat komeat joka kesä. Lappeankoski soveltuu
lohensoudulle ja huippusesonki on 25.6-10.7 välisenä aikana.
Paikalliset lohimiehet sanovat, että lohet pysähtyvät Lappeaan
siksi, että Ruotsin puoleinen Torniojoki tuo tähän jokien yhtymäkohtaan
pari astetta raikkaampaa vettä. Vaapuista toimivat edelleen vihreät
ja punaiset sävyt, joista hailakat värit toimivat paremmin synkällä
ilmalla ja kirkkaat värit aurinkoisella ilmalla. Loppukautta kohti
tulee vaappujen väriä tummentaa huomattavasti aina liki mustaan
asti. Mutta älä unohda kokeilla aamuauringon noustessa kulta ja
kuparikylkisiä vaappuja.
Törmäsnivalta, joka on noin 10 kilometriä Lappenkosken jälkeen,
joki aloittaa kapenemisen ja virtaus kiihtyy uudestaan. Nyt
Maalareiden Kalakerhon jäsenet vasta malttavat pysähtyä joelle
kunnolla. Tästä ylöspäin on muutaman kilometrin välein mukavia
koskia, jossa saalista saavat sekä rannalta kalastavat että
lohensoutajat. Vettä on sopivasti 1-3 metriä ja lohien kalastuksen välissä
voi pyytää varmat ruokakalat harjuksen merkeissä. Kolarin keskustan
kohdalla joki haarautuu kahtia jättimäisen Kolarinsaaren takia. Täältä
nappasin heinäkuussa 2003 kymmeniä pulskia harjuksia tikkukaloiksi.
Ajoita tänne tulosi heinäkuun 1-10 päivän välille.
Törmäsnivan 12,2 kiloinen !
Äkäsjokisuuulla joki mataloituu ja lohensoutu käy vaikeaksi.
Paikkaa kutsutaan myös Luttusensuvannoksi. Perhokalastajien kannattaa jäädä tähän. Tästä eteenpäin
ranta-asutus harvenee ja voit leiriytyä ketään häiritsemättä
melkein mihin vain. Yläpuolella olevat kosket kuten Aareankoski ja
Jalokoski ovat matalia kahlata, mutta kivikkoisia. Näistä
koskista olen saanut paljon pikkulohta (1-5 kg) sekä runsaasti
harjuksia. Perhomiehen kannattaa pienentää viimeistään nyt koukkukokoa
8-12 välille koska lohet ovat nähneet jo kaikki mahdolliset
pyydykset. Itse olen saanut lohta mm. Mustalla Bomberilla sekä tumman
oliivin värisellä Sarvijaakolla. Myös pintaperholla olen saanut ärsytettyä
pari lohta ottamaan. Harjuksille kelpaa kuulapäälarvat parhaiten ylävirtaan
edeten.
Pakamukka on myös kuuluisa ison lohen pyyntipaikka pari
kilometriä Kihlangin kylän pohjoispuolella. Perhokalastajat jäävät
pari kilometriä ennen Pakamukkaa oleville koskille, jotka ovat
aivan päätien varressa. Näet rannalta ison saaren (Naapanki), sen
alapuolella olen saanut sekä lohta että meritaimenta. Osa kaloista jää
selvästi tähän kututouhuihin ja ottavat ärsykeperhoihin kun löytää
vain asentopaikan. Parasta sesonkiaikaa on elokuun 5.-15. välinen
aika. Pakamukan yläpuolella on hyvää lohensoutualuetta ja
hidasvirtaisia nivoja. Paikalliset kalamiehet saavat sieltä komeita
lohia joka kesä vaapuilla. Joten nämä paikat Muonioon asti on syytä
luetella tarkemmin. Täällä ei ruuhkaa enää ole ja rannaltakin
kalastus onnistuu melkein joka kohdasta.
Pyssykorva on erinomainen nousulohen paikka, jossa on tarjolla
myös majoitusta ja veneitä. Virta on kova, mutta soutumiehet selviävät
kun pysyttelevät aivan keskivirrassa. Keskivirrasta löytyy myös
parhaimmat lohimontut. Pyssykorva on melko syvä ja kivet näkyvät
kauas.
Ärsöniva on heti edellisen yläpuolella, täällä vesi
mataloituu ja kalat löytyy aivan ruotsin rannan läheltä. Virta on
kohtalaisen kova.
Markkalansuvanto on hidasvirtainen, jossa pääuoma siirtyy
Suomen rannan puolelle. Paikalla on usein paikallisia rannalta
kalastajia, jotka heittelevät lähinnä lusikkauistimia.
Immolankoski ja Immolansuvanto ovat seuraavat kalastettavat
kohteet. Ruotsin puoleisen myllyojan kohdalta saadaan sekä lohia että
harjuksia.
Parkajoen (Ruotsin puolella) kohta on seuraava hyvä lohipaikka,
josta saadaan myös meritaimenia alkukaudesta. Joen kohdalta alkaa syvänne, josta saadaan joka kesä
lohia. Yläpuolella on tasaista virtausta, josta olen saanut perholla
myös siikoja ja harjuksia.
Saitajoki on seuraava hyvä kalapaikka. Joki suusta tavoittaa
lohia ja keskijoessa olevasta karikosta harjuksia. Lohet tapaa parin
kilometrin matkalla aina Suomen rannan läheltä, joten rannalta
kalastajan kannattaa suunnata tänne, koska autollakin pääsee aivan
viereen.
Reponiva on seuraavana. Nimensä mukaisesti joki hiukan kapenee
ja virtaus kiihtyy. Lämpimän kesän lohet löytyvät täältä.
Lainionsuvanto on pitkä lohensoutupaikka, jossa on kauden
lopussa hyvin asentokaloja, jotka tulee saada ärsytettyä vaapun
kimppuun. Rantojen läheiset kivikot ja karikot antavat myös
harjusta.
Puristakoski on koko alueen parhaita harjuspaikkoja. Koski on
matala ja kivikkoinen, joten kokemattoman veneilijän ei kannata sinne
mennä.
Kangoskoski on edellisen kaltainen eli kivikkoinen ja matala
harjuspaikka.
Sahonmukka on hiukan syvempi, jossa ei juuri kalastajia näy. Itse
olen täältä yhden lohen saanut rannalta kalastaen.
Peurasuvanto ja Peurakoski ovat seuraava kohde. Paikka on
tasavirtaista ja helpposoutuista koko matkalta, koska kiviä ei ole
pintojen lähellä. Omiin vaappuihin täältä on iskenyt hauki iso
hauki useasti.
Saarikoski on seuraavana ja tässä virtaus muuttuu pitkästä
aikaa vaarallisen voimakkaaksi. Koski on kivikkoinen ja akanpyörteitä
täynnä eli hyväkalapaikka kaikin puolin. Paikasta saadaan useita
tittejä joka viikko.
Lapinniva on suosittu soutu ja rannalta kalastuspaikka.
Alueella on kaksi nivaa, joiden välissä on pari sataa metriä pitkä
suvanto. Virtaus on kohtalaisen kova, mutta ei missään nimessä
vaarallinen, koska pahoja kiviä ja karikoita ei ole. Alimman nivan
kohdalta tosin kivet yleistyvät ja Suomen rannalle jää karikko,
josta kannattaa kokeilla harjuksia.
Muonionalustassa joki haarautuu useaan eri suuntaan ja keskelle
jokea jää useita isoja saaria. Paikka on kokonaisuudessaan
erinomaista lohen ja harjuksen pyyntipaikkaa. Paikalta löytyy
veneluiska, josta paikalliset lähtevät liikkeelle.
Äijäkoski on kovavirtainen ja vaarallinen
kokemattomalle soutajalle. Nousulohta lähinnä tittejä saadaan
hyvin sekä tietysti harjuksia.
Tämän jälkeen on useampi kilometri suvantoa, josta lohi on liian
tiukassa lyhyttä Pahtosenkoskea lukuun ottamatta. Itse Pahtosensuvanto
on suosittu, mutta ainakaan itsellä ei ole sieltä lohitärppejä.
Harriniva on nimensä mukaan harjuspaikka pari kilometriä
ennen Muonion keskustaa. Alueen parhaat majapaikat löytyvät täältä.
Joki virtaa leveänä ja melko kiivaasti virtaillen.
Muonionkoski on aivan Muonion keskustan tuntumassa. Kalastus
aloitetaan Ruotsiin menevän sillan lähettyviltä. Saalis muodostuu pääosin
harjuksista ja ainoa potentiaalinen lohensaanti paikka on koskenniska,
jossa nousevat kalat pysähtyvät lepäämään.
Muonion kylän kohdalta alkaa pitkä suvantomainen jakso, josta kalaa
ei helpolla tule. Kalastuslupa-alue jatkuu vielä aina Könkämäenolle
Markkinan kylään asti (yli 100km). Varmasti tälläkin välillä on
rauhallisia ja runsaskalaisia jaksoja, mutta en ole niihin itse
ehtinyt tutustumaan lukuun ottamatta Yli-Muoniossa olevia
Visantokoskia, josta kaverini nappasi elokuussa 1999 yli 16 kiloisen
lohen täysin mustalla perholla.
Parhaat lohivaappuni joelle:
Parhaat lohiperhoni joelle:
Paras harjusperhoni joelle:
|
