VANTAANJOKI

Sata kilometriä pitkä Vantaanjoki on osittain kunnostettu kalapaikka, jonne on saatu nousemaan sekä lohi että meritaimen. Joessa on nelisenkymmentä koskea, jossa on mahdollisuus saada arvokalaa. Esittelen tässä 4 suosituinta koskea, josta olen onnistunut parhaiten ja vaivattomimmin kalaa saamaan.

Vanhankaupunginkoski sijaitsee Vantaanjoen suulla Helsingin perustamispaikalla nykyisen Viikin alueen lähellä. Koskea on muokattu kovalla työllä, jotta siitä saataisiin kunnon kalastuskohde Pääkaupunkiseudun asukkaille. Tässä onkin onnistuttu kohtalaisesti, sillä meritaimen ja lohi nousevat pienissä määrin jokeen. Koskelle joutuu ostamaan erillisluvan, jonka saa kosken vieressä olevasta Meri-Infosta (tekniikan museon vieressä). Lupia myydään vain 10 kpl kerrallaan ja sen hinta 7 euroa kalastusvuoro (joko 6 tai 12 tuntia vuodenajasta riippuen). Kalastusvälineenä on vuoropäivin joko perhovälineet tai uistinvälineet. Luvan voi ostaa etukäteen, mikä onkin varminta tehdä ainakin syys-lokakuussa, jolloin koski on kovassa käytössä.

Kalastusalue on rajattu itähaaraan, joka on noin puoli kilometriä pitkä. Haaran kesiosassa on vielä rauhoitusalue, mutta itse kalastusalueet on merkattu selkeästi keltaisin kyltein. Koski on varsin mielenkiintoinen kalapaikka, koska siitä voi saada liki 20 eri kalalajia. Kausi alkaa huhti-toukokuussa, jolloin meritaimenet vierailevat kosken alaosassa seurailen kuoreparvia. Toukokuussa jokeen nousee särki, joka vetää perässään jopa kymppikiloisia haukia. Touko-kesäkuussa myös toutaimet loiskivat alapuolisella suvannolla ja rohkeimmat kosken alaosassa, samoin lahna, turpa ja vimpa vierailevat koskessa samaan aikaan. Ennen juhannusta paikalle ehtii myös kuha, joita olen saanut muutamia salakkajäljitelmillä.

Heinäkuu on hiljaisinta aikaa, joten silloin kannattaa keskittyä istutuskirjolohiin, joiden valtaamaa aluetta ovat kosken yläosan montut ylimenevän sillan kohdalta. Kirjolohille kelpaavat pikkuliitsit, vaaput ja streamerit. Kirjolohi on mieltynyt oransseihin ja vihreisiin väreihin aluksi, mutta tottuneelle kalalle hopea-musta yhdistelmä on toiminut parhaiten. Kosken alaosasta heinäkuussa voi saada yli puolikiloisia ahvenia, jos parvi sattuu olemaan kohdalla.

Elokuussa alkaa iltojen pimennettyä taimenen ja lohen nousu, joka huipentuu syyskuussa. (Huom. Meritaimenen rauhoitusaika on 11.9-15.11). Syyskuun 15. päivästä alkaen loppuvuoteen on siianonginta sallittua suvantoalueella ja se vaatii eri luvan kuin koskeen. Osa siioista nousee koskeen asti ja siikojen keskipaino on yli kilon, mutta olen nähnyt liki neljäkiloisenkin saannin.
Suurimmat meritaimenet ovat 8-9 kilon ja lohet 10-15 kilon luokkaa vuosittain. Lisäksi harjuksia on joessa jonkin verran, mutta valtaosaltaan alamittaista.

Kosken suosituin kohta on ennen nousuportaita. Taimenet ja lohet pysähtyvät tässä ennen nousuaan.

Yläosan kalastusalue loppuu hieman sillan jälkeen. Kosken parhaat kirjolohipaikat ovat siltapilarien lähettyvillä.

Kosken alajuoksu on keväisin taimenten ja toutaimien suosiossa. Syksyllä kosken alla on siikoja.

Pitkäkoski sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajalla. Koskelle pääsee parhaiten Silvolasta (Kaivokselan Bilian liikenneympyrän kohdalta oikealle) ja parkkipaikan löytää Pitkäkosken ulkoilumajan luota, jonne on opastekyltit Silvolantieltä. Parkkipaikalla on opastekyltti Pitkäkoski 0,3 km ja matkaa taittuu rantaan kosken niskalle parissa minuutissa hyvää pyörätietä pitkin.

Pitkäkoskella voi kalastaa sekä Vantaan että Helsingin kaupungin luvalla. Periaate on, että kumman luvan omistat, sen kaupungin puoleiselta rannalta kalastat. Vuonna 2008 Vantaalaisten lupa maksaa 4 €/vrk tai 20 €/vuosi ja ulkopaikkakuntalaisten 5 €/vrk tai 30 €/vuosi. Helsinkiläiset saavat kalastaa Pitkäkoskella Helsingin kaupungin kalastusluvalla, joka maksaa 10 €/vrk. Lisäksi jos olet ostanut Vantaankosken kausiluvan/päiväluvan, niin sillä saa kalastaa myös Pitkäkoskella.

Pitkäkoski alkaa ns. puusillan alta ja se on noin 700-800 metriä pitkä. Pitkäkosken yläpuolen parisataa metrinen niska on myös kalastamisen arvoinen aina padolle asti. Kosken niska on heikkovirtainen ja syvä, jossa kirjolohet viihtyvät loppukaudesta ja vähän veden aikaan. Lisäksi haukia esiintyy paljon. Varsinaisen Pitkäkosken parhaat ottipaikat alkavat heti puusillan alta. Vettä tässä on koko koskessa eniten eli keskimäärin 1-1½ metriä. Virtaus on sopivaa sekä kirjolohelle ja taimenelle. Isojen kivien taustat ja akanvirrat tulee kokeilla ensin.

Pari sataa metriä puusillan alapuolelta vesi madaltuu keskimäärin ½ metriä syväksi ja virta kovenee. Täältä tavoittaa taimenia ja alueen harvoja harjuksia. Kirjolohet viihtyvät miedommassa virrassa ja syvemmällä. Kosken alaosan viimeiset 200 metriä ovat taas kirjolohien suosiossa. Myös muita kaloja esiintyy kuten ahventa ja haukia. Kalastajalta vaaditaan tarkkuutta ja joen tuntemusta, jotta perhon tai uistimen saa kalojen oleskelupaikkoihin, joita löytyy kymmeniä.

Pitkäkoski on kalastuksen kannalta koko Vantaanjoen mukavin alue helposti kahlattavuuden ja pitkän kalastusalueen ansiosta. Montuista löytyy myös vettä kuivanakin kesänä esim. Vantaankoskea paremmin. Miinuksena on kalojen puute ja nuorisojoukot, jotka roskaavat jokea ja kalastavat vilpillisin keinoin mm. rokastamalla. Taitava kalamies saa kyllä ruokakalan liki joka kerta, kun oppii tuntemaa kalojen piilopaikat.
Pitkäkosken kuvat kosken ylhäältä alaspäin:

Vantaankoski sijaitsee nimensä mukaisesti Vantaalla samannimisessä kaupunginosassa aivan Kehä III eteläpuolella. Vantaankoski on noin 400 metriä pitkä ja heti alapuolisen suvannon jälkeen on kaksi muuta koskea eli Pikkukoski ja Mustakoski. Näillä koskille tulee hankkia erillinen kalastuslupa, joka vuonna 2008 maksaa 9 €/vrk tai 80 €/kalastuskausi (nuorten luvat 1/4 hintaiset). Samalla luvalla saa kalastaa myös Vantaan kaupungin hallitsemilla kalavesillä. Luvan saa helpoiten kalapaikan vieressä olevista Villatehtaan kahviosta tai Vantaankosken kioskista.

Meritaimenen ja lohen rauhoitusaika on voimassa 10.9. - 15.11. välisen ajan. Lohen alamitta on 60 cm, meritaimenen 40 ja harjuksen 30 cm.
Vantaankosken vesi on ollut 2 vuotta todella matalalla ja kalastus onnistuu parhaiten virtakohdissa perhovälineillä. Suvantopaikoissa vettä on hiukan enemmän ja virvelöinti lipoilla, pikkuvaapuilla ja leetseillä onnistuu jotenkuten.

Kalastus kannatta aloittaa Kehä III sillan alta, jossa on tasaista virtaa ja mukavia kiventaustoja, ennen jyrkempää putousta. Sillalta etelään on 10x10 metrin suvantopaikka, joka on kalojen levähdyspaikka. Tästä kohtaan saadaan eniten kirjolohta alueelta parhaiten kirjolohta ja se on kosken syvin kohta.

Suvannonjälkeinen koskiosuudessa on muutamia hyviä monttuja. Kosken harjuskanta viihtyy parhaiten tässä, mutta valtaosa on alamittaista. Myös särkikaloja napsii pikkuperhoihin häiriöksi asti. Tasaista virtaamaa riittää aina Kuninkaantien sillalle asti.

Sillan alla on hyviä monttuja, jossa lymyilee myös taimenia kirjolohien lisäksi. Pääuoma kulkee hiukan keskijoesta vasemmalta etelästä päin katsottuna. Sillan alta olen saanut myös muutaman ison ahvenen ja säyneen. Sillan jälkeen alkaa kosken loppulasku ennen Villatehtaan suvantoa. Korkean veden aikana tästä on tullut hyvin sekä taimenta että kirjolohta. Kesän 2002 ja 2003 vesi on ollut 50-70 senttiä normaalin alapuolella, joka on vaikeuttanut kalastusta ja ainakin omat saaliit ovat jääneet vähäisiksi.

Myllykoski sijaitsee Nurmijärven kunnassa 36 kilometriä Helsingistä Hämeenlinnan tietä pohjoiseen. Nouse moottoritietä Nurmijärven liittymästä ja käänny risteyksestä oikealle. Ajettuasi 200 metriä vasemmalla on iso parkkipaikka, josta on sadan metrin kävely rantaan.

Koskella saa kalastaa vain perhokalastusvälinein ja kalastus on sallittu 6.00-24.00 välisenä aikana. Kalastusluvan saa parhaiten Moottoritien rampin vasemmalla puolella olevasta Esso Myllykukosta, joka on auki 24 h/vuorokaudessa. Kausilupa koskelle maksaa 50 euroa ja päivälupa 8 euroa (vuonna 2008).
Lohen alamitta on 60 senttiä ja harjuksen 40 senttiä. Taimenen pyynti on toistaiseksi rauhoitettu.

Todennäköinen saaliskala on ”jenkki”kirjolohi, jota alueella on runsaasti.
Lisäksi pientä taimenta ja harjusta on kohtalaisesti. Alueella on hyvä liikkua ja joen yli on tehty kaksi kulkusiltaa. Lisäksi nuotiopaikkoja valmiiksi pilkottuine puineen on kaksi. Alueella on hyvin tilaa kalastaa ja tehokas valvonta on toiminut nykyään aiempaa paremmin. Tosin vesi on täälläkin ollut niin alhaalla, että kalastuspaine on ollut huomattavasti aiempaa vähäistä.

Kalastus kannattaa aloittaa ylhäältä eli heti kun saavut parkkipaikalta oikealta haarautuvaa polkua rantaan alkaa varsinainen koskiosuus. Kosken alussa on heti pari hyvää monttua, jossa kirjolohi majailee. Kokeile kuulapäälarvoja tai pieniä uppoperhoja. Hyvää tasaista jaksoa jatkuu noin 100 metriä ylimenevän sillan alle asti.

Sillan jälkeen koski jyrkkenee ja vesi vähenee. Seuraavat 150 metriä eivät ole olleet kalaisia. Jälkimmäisen joen yli menevän sillan jälkeen, on taas aika kokeilla kalaonnea. Tässä on hyviä poteroita, joissa varsinkin taimenia on paljon, mutta myös harjuksia. Harjuksille ovat kelvanneet parhaiten pintaperhot tai mustat uppoperhot.

Tämän paikan kalastuksen jälkeen kannattaa palata hieman takaisin ja ylittää joki sillan kautta. Loppuosa koskesta eli noin 200 metriä on helpompi ja antoisampi kalastaa joen länsipuolelta. Aivan kosken loppuosassa ennen Miinankoskea on isoja kiviä, joiden takana piileskelee kirjolohia napsimassa ohi vilistäviä pikku salakoita. Tällä kohtaan pikkustreamerit kelpaavat hyvin.

Vantaanjoen ottipelit:
Kirjolohelle:

Meritaimenelle ja lohelle:

Siialle:

Ja lopuksi ne parit mallikalat:

Suurempi kirjolohi 4,2 kg, Vantaanjoen ennätys !

Meritaimen 5,6 kg.