|
Kuhan pilkinnän suosio on lisääntynyt viime vuosina
voimistuneen kuhakannan ansiosta. Nyt löytyy jo pilkkijöitä, jotka
eivät muuta kalaa pilkillä pyydä, koska mahdollisuus siihen isoon
on aina olemassa ja saalisvarmuuskin on sitä luokkaa, että aina
paistikalat löytyy.
Kuhan pilkinnän taktiikassa ja paikoissa ei ole suurta eroa pilkitkö merellä
tai järvellä. Järvillä keskikoko on usein mereltä saatuja
suurempi, mutta kappalemäärässä meri vetää usein pitemmän
korren. Aloittelijalle suosittelen merta, koska juuri mitan täyttäviä
kuhia on sisäsaaristo monin paikoin täynnä. Tosin kuhan pilkintä
vaatii huomattavasti enemmän taitoa ja paikkatuntemusta kuin ahvenen
pilkintä.
Kuhanpilkkijän
perusvälineet ovat seuraavat:
6-tuumainen kaira on välttämättömyys, koska kuhan kokoluokka voi
olla useita kiloja, tosin normaalisaalis on noin 40 senttinen ja reilu
puoli kiloa painava kuha. Lisäksi isoa avantoa tarvitaan koska, kuha
laittaa itsensä usein poikittain, kun sen saa avannon lähelle.
Pilkkivapa saa olla jämerää mallia, mutta kärki ei saa olla umpijäykkä,
koska varsinkin huonolla syönnillä kuha ottaa varovasti eli näpertää
huomaamatta syötit irti. Liian herkkäkärkinen vapakaan ei ole hyvä,
koska kuhalla on vahvat leuat ja velttokärkisellä vavalla kuha ei
tartu kunnolla koukkuun.
Sopiva siiman paksuus on monofiilisiimassa 0,30 mm ja kuitusiimassa
0,15-0,20 mm. Pilkkeinä parhaimmaksi olen todennut pystypilkit värikoukulla
ja silloin tasapainopilkit, kun kuha saalistaa ahneesti pikkukaloja
esimerkiksi kuoreen kutuaikana. Pilkin väreinä hopea/messinki ja teräs/messinki
ovat olleet toimivimmat värit oikean värisellä värikoukulla
varustettuna. Pilkki ei saa olla liian kiiltävä vaan mieluiten
hieman pinnaltaan kulunut. Esim. Nautilus, Viima ja Hopeasiipi ovat
omia luottopilkkejä. Itse pystyy tekemään helposti hyvän
kuhapilkin vanhasta tiskipöydän kannesta tai teelusikan varresta.
Tasapaino pilkeistä valitsen 5-7 senttisen väriltään musta/hopea
ja sini/hopea värit ja varustan oranssi/fosfori tai
oranssi/keltainen värikoukulla. Myös papukaija ja ambulanssi ovat
antaneet sameissa vesissä hyvin kuhaa.
Kuhan pilkinnässä kaikkien tärkeimpänä pidän kuitenkin värikoukun
valintaa. Oikeaa päivän väriä joutuu usein etsimään. Hyvä
aloitusväri on oranssi tai sininen. Eri väriyhdistelmiä käydään
läpi, niin kauan kuin oikea löytyy. Usein on käynyt niin, että syönti
on ollut heikkoa, vaikka paikalla on selvästi ollut kuhia.
Pilkkiporukassa joku onnistuu jossain vaiheessa löytämään oikean väriyhdistelmän
ja kaloja alkaakin tulla ihan eri tahtiin. Joten mukana täytyy olla
parisenkymmentä värivaihtoehtoa.
Vielä puuttuu syötit koukuista. Oma valinta on ahvenen silmä tai kärpäsen
toukka, mutta ennen kaikkea salakan/kuoreen/muikun pyrstö saa kuhat
hulluiksi. Luonnon syötin puuttuessa olen leikannut jigin pyrstön ja
laittanut sen koukkuun. Varsinkin pikku virrassa kalan pyrstö läpättää
mukavasti ja saalismäärä on kasvanut huomattavasti.
Sitten pitäisi löytää kalapaikka ja olla aamuvirkeä. Kuhaa pyydetään
tietenkin sieltä, missä niitä esiintyy. Merialueella Turun saaristo
(Kustavi, Velkua), Helsingin edusta, Pyhtään edusta, Emäsalo, Särkisalo
ovat suosittuja. Tunnettuja kuhan pilkkijärviä ovat mm: Lohjanjärvi,
Hiidenvesi, Loppijärvi, Tuusulanjärvi, Näsijärvi, Päijänne,
Kallavesi, Pielinen, Oulujärvi ja Kemijärvi.
Kalapaikalla pitää olla viimeistään tunti ennen auringonnousua,
koska kuha syö parhaiten aamuhämärässä ja taas uudestaan iltahämärässä.
Tosin sattumakaloja saa päivälläkin, mutta itse käytän sen
ahvenen pilkintään ja eväiden syöntiin. Aamun valjettua hyvää
kalastusaikaa on noin 2 tuntia, sen jälkeen kuha siirtyy kalamiehen
ulottumattomiin. Joskus pilvisellä ja sateisella säällä syöntiä
saattaa riittää koko päivän, mutta kirkkaalla ilmalla on aivan
turha jatkaa pyyntiä pitkään.
Pilkintäkausi
on parhaillaan vasta maaliskuusta eteenpäin, jolloin kuha käy
aktiiviseksi lähestyvän kudun takia. Kalastus aloitetaan
loivahkoista rinteistä 4-6 metrin syvyydestä ja edetään aina 8-10
metriin. Omien kokemuksieni mukaan jyrkät rinteet eivät ole kaikkein
parhaita kuhalle. Sopiva jyrkkyys tuntuu olevan noin metrin
syventyminen 5-7 metrin matkalla. Keväällä myöhään pilkintä
aloitetaan aamun hämärtyessä matalasta (1-3 m) savipenkkojen tai
selkäkarikoiden luota. Talvella 2003 kuhaa löytyi koko
talven matalasta alle 6 metrin vedestä, joka taisi johtua vesien
aikaisesta jäätymisestä. Mutta helmikuussa 2004 kalakerhon kauden
avauksessa ne löytyivät 12-14 metrin syvyydestä. Eniten kuhia
olen takavuosina saanut noin 5-8 metrin syvyydestä.
Keskitalvella paksun jään aikana, kuhat voivat nousta pohjasta jopa
2-3 metriä väliveteen, joten niiden löytäminen pilkillä on
vaikeaa. Vuonna 2005 ja 2006 Helsingin ja Turun edustalla kuhat
olivat koko talven erittäin matalassa eli 1-4 metrin vedessä. Syyksi
on epäilty Itämeren happikatoa tai hylkeitä. Joten kuhan löytäminen
ensi alkuun voi olla melkoista hakuammuntaa. Merellä kuhan löytää
usein kuitenkin keväisin samasta paikasta, mistä löytyy pieniä särkiä.
Särkien löydyttyä esimerkiksi tapsipilkillä on aika vaihtaa
kuhapilkki siiman päähän.
Pilkintä aloitetaan aivan pohjasta, siten että värikoukku pomppii
pohjamudissa. Liikkeet ovat 2-3 kertaa rauhallisemmat kuin
ahvenen pilkissä eli pilkkiä liikutellaan vain muutamia senttejä ja
väristetään kuten siian mormuskoinnissa. Pikku hiljaa pilkkiä
nostetaan ja kalastetaan samalla tavalla 30 senttiä, 60 senttiä ja
metri pohjasta. Sama toistetaan parin minuutin ajan ja jos ei tärppää
niin vaihdetaan paikkaa 10 metriä aina kerrallaan. Itse olen saanut
kuhia yhtä paljon metrin verran pohjan yläpuolelta kuin aivan
pohjasta, joten on tärkeää pyytää välivedestäkin.
Keväällä kun kuoreet ja salakat ovat aivan jään alla, pitää
kokeilla myös kuhia aivan niiden alapuolelta. Kun kuha löytyy,
niin lähettyville kairataan noin 5 metrin säteellä uusia reikiä,
koska kuhat uivat juuri sen kaltaisissa harvoissa parvissa. Jos
alueella on virtausta, niin on luonnollista tehdä uudet reiät
alavirran puolelle, jonne kuhat valuvat virtausten mukana.
Alle kilon painoinen kuha nousee ylös vaivatta, mutta sitä suurempia
joutuu jo uittamaan. Jos alueella on kesäisin tavattu yli 3 kilon
kuhia, on viisasta varautua terävällä nostokoukulla pilkille lähtiessä.
 
Kuhalle maistuvat parhaiten kuvassa olevat värit tasapainopilkeissä.
Luonnollisesti värikoukku tulee vaihtaa, koska se on usein tärkein
tekijä kuhapilkissä.
Hyvä kuhapilkki on usein hyvä värikoukulla varustettu hieman
tummunut hopea/messinki pilkki.
|
