|
Madepilkintä ajoittuu sen kutuaikaan eli tammi-helmikuulle,
joskus myös maaliskuulle. Alueittain on kutuajoissa eroja, joten ne täytyy
opetella vesistökohtaisesti. Lapissa ensimmäiset mateet kutevat
jokivesissä jo tammikuun puolivälissä ja viimeiset järvissä
vasta maaliskuun alkupäivinä. Etelässä ja varsinkin merellä kutu
osuu useimmiten helmikuun 1-15 päivän välille.
Sesonkia jatkaa se, että made tulee hyvissä ajoin kutupaikoille ja jää
kudun jälkeen myös jopa kuukaudeksi paikalleen. Pyyntikeinot ovat
vain erilaiset, kuin kiihkeimmän kudun ollessa.
Hyviä
madepilkkipaikkoja on ympäri Suomea. Kuuluisimpia paikkoja merellä
ovat Porkkalanniemi, Rymättylä, Inkoo, Porin edusta, Porttipahta,
Simojärvi ja jokien suu alueet, kuten Kemijoki. Kemijoen
voimalaitosten altaat antavat huikeita tuhansien mateiden saaliita
vuosittain ja siellä Kalakerhokin on asiaan perehtynyt. Helsingistä
lähin madepaikka löytyy Espoonlahdelta. Järvissä missä madetta
yleensä esiintyy kannattaa sitä pilkillä kokeilla.
Made kutee 1-3 metriin veteen ja se suosii sora- ja hiekkapohjaisia
paikkoja. Mutapohjista sitä harvoin kutemasta löytää. Made on
paikkauskollinen ja kutupaikka on vuosittain sama. Kutu tapahtuu
isoissa parvissa, joten kalapaikan löydyttyä pysytellään pienellä
alueella. Jokisuiden puuttuessa selkäkarikot sekä matalat sisä- ja
ruohikkolahdet ovat kokeilemisen arvoisia. Veriset jäljet jäällä
paljastavat madepaikat tai seuraamalla otsalamppujen välkkymistä jäällä.
Madepilkillä on totuttu perinteisesti olemaan pimeällä. Sen onkin
varminta aikaa, mutta pilvisenä päivänä ja varsinkin kaamoksen
vaivaamassa Lapissa, on aivan sama mihin vuorokauden aikaan jäällä
istuu.
Mateita
pilkitään madeharalla, ryöstöpilkillä tai isolla pilkillä tai
mormuskalla. Madeharalla tarkoitetaan alakuvassa olevaa lyijymötikkää,
jonka yläpuolelle 10-20 sentin päähän laitetaan syötiksi
kalanpala (kuore ja kiiski ovat kestävimmät). Kun made tökkii syöttiä
kiskaistaan vavasta, jolloin made jää leuastaan koukkuihin kiinni.
Toinen keino on kalastaa kiivaimpana kutuaikana ilman syöttiä tömäyttelemällä
madeharaa pohjaan. Toiset mateet luulevat sitä kutevaksi kalaksi ja
hyökkäävät kimppuun.
Ryöstöpilkillä tarkoitetaan valkoista kenkälusikan mallista pilkkiä,
jossa on 2-4 koukkua alapuolella. Ryöstöpilkin tarkoituksena on
matkia naarasmadetta, joka valmistuu kutemaan tökkimällä pohjaa.
Valkoinen väri kuvaa mateen mahaa. Ryöstöpilkkiä liikutellaan ylösalas
niin että koukut koskettavat koko ajan pohjaa. Made tulee
tunnustelemaan nokallaan ja viiksillään, jolloin sen tuntee siimassa
ja vavassa. Sen jälkeen tehdään terävä vastaisku ja made jää
koukkuihin kiinni.
Kudun jälkeen pilkitään kutupaikoille jääviä mateita isolla
pilkillä tai mormuskalla, jossa syöttinä käytetään kalapaloja.
Made on huononäköinen ja suurimmalla osalla on lisäksi loiskaihin
sumentamat silmät. Joten made käyttää tuntoviiksiään ja
hajuaistiaan. Sen takia välineiden ulkonäöllä ei ole suurta
merkitystä.
Madepilkkijä varustautuu vähintään 6 tuuman kairalla ja
nostokoukulla, koska ison mateen napatessa se on hankala ujuttaa ylös
varsinkin paksun jään aikana. Lisäksi otsalamppu tai taskulamppu on
hyvä olla mukana. Pilkkivapa pitää olla järein malli, mutta myös
pelkkä puupalikka riittää. Siimana käytän 0,50 mm monofiiliä,
joka kestää rajutkin vedot.
Saapuessani kalapaikalle kairaan heti 5-10 reikää muutaman metrin välein.
Jos mukana on kavereita tehdään reikiä reilusti enemmän.
Taktiikkana on kiertää reiältä reiälle ja mateiden löydyttyä
voidaan kairata vielä muutamia lisäreikiä. Kun parvi on löytynyt
heilutan ryöstäjää tai haraa, niin että toinen käsi pitelee
siimaa. Näin tunnen pienenkin tönäisyn pilkissä, jota ei aina
vavassa tunne. Pimeällä kun ollaan liikkeellä ei katseen varaan voi
paljoa luottaa. Mateen saatua tulee se heti verestää, jotta maku säilyy
hyvänä. Paikkaa ei tarvitse tutulla alueella juuri vaihtaa, joko
mateet ovat paikalla tai eivät ole. Päiväkohtaiset erot ovat suuria
itse kutuaikanakin, joka johtuu varmaankin ilmanpaineesta ja
säätilasta yleensäkin. Hyvänä madeilmana pidetään
räntäsadetta ja matalapainetta.
|
