|
Rautu eli nieriä on kalavesiemme kaunotar, vaikea pyydettävä,
mutta maultaan herkullinen pilkkikala. Rautua pilkitään lähinnä
Inari-Muonio linjan pohjoispuolelta eli siellä missä
luonnonolosuhteet ovat suotuisat pilkkimiselle usein vasta huhtikuun
puolenvälin jälkeen.
Rautua esiintyy sadoilla eri tunturijärvillä, mutta kalastuspaine on
ollut niin kova, että teiden varsilta on turha pilkkiä. Hyvät
kalapaikat ovat vähintään 5 kilometriä lähimmästä autotiestä,
joten kalapaikoille mennään moottorikelkalla, lentokoneella tai
hiihtämällä.
Hyviä rautuvesiä on ennen kaikkea Käsivarressa, Inarijärven
takana, Vätsärissä seudulla ja Pohjois-Norjan lukemattomilla järvillä.
Kalakerho on todennut hyviksi paikoiksi Käsivarren alueella Somasjärven,
Pitsusjärven, Lossujärven ja Vuontisjärven ympäristön
pikkulammet. Vätsärissä Iso Rovijärvi ja Tuulijärvi ovat hyviä
valintoja. Kaamasen pohjoispuolella on useita järviä, joiden
saavuttaminen onnistuu suksilla, esimerkiksi Säytsjärven ympäristön
lukemattomilla pikkujärvillä pääsee raudun makuun pikku vaivalla.
Hyvän rautujärven tunnistaa syvästä ja happipitoisesta vedestä.
Kun kiertää paljon voi löytää itselle mukavan pikkujärven, jossa
saa olla rauhassa isoja rautuja pilkkimässä.
Parhaat syöntiajat osuvat melkein aina aamupäivälle. Toukokuu on
yleensä parasta syöntiaikaa runsaan valoisuuden ja helpon
liikkumisen takia. Jäällä on oltava aamu seitsemältä ja syönti
hiipuu pikkuhiljaa kello 12 jälkeen.
Aamulla aikaisin raudut löytyy aivan matalasta eli 1-2 metrin
syvyydestä. Aamun edetessä raudut siirtyvät syvemmälle ja iltapäivällä
pilkkiminen on tehokkainta 5-6 metrin syvyydestä. Myös pilvisyys
vaikuttaa raudun liikkeisiin: Kirkkaalla ilmalla raudut jää
helpommin syvemmälle, mutta pilvisellä säällä ne ovat varmimmin
matalassa. Lapissa vedet ovat kirkkaita ja raudut näkee houkuttimet
kaukaa. Sama koskee pilkkijää, avannosta katselemalla näkee
helposti jopa 2 metriä syvälle, joten näköpilkinnällä saa lisämakua
touhuun.
Oudolla paikalla kalastettaessa tulee ensin löytää otolliset raudun
olinpaikat. Jokien ja purojen suut tulee testata ensimmäisenä. Sen jälkeen
kokeillaan niemien kärjet ja lahtien suut. Rautu ruokailee
hiekkaisten ja kivikkoisten pohjien tuntimassa, jossa syvyysvaihtelut
ovat suuria. Rautu liikkuu laajalla säteellä ja parven löytyminen
vaatii kairausta.
Rautu on arka kala ja saattaa säikkyä jatkuvaa kairaamista. Itse
kairaan pitemmillä reissuilla illalla valmiiksi seuraavaan päivän
reiät tai päivän mittaisella reissulla pidetään alkuun
kairaustalkoot eli kairataan noin 10 reikää mieheen.
Moottorikairasta on hyötyä ja sellainen kannattaa vaikka vuokrata,
jos olet moottorikelkalla liikkeellä. Kalaa etsittäessä reikä
kaivetaan noin 7-8 metrin välein matalasta syvempään edeten.
Peruskairaan on syytä varata jatkokappale mukaan, koska jäät
saattavat olla vielä toukokuun alussa yli metrin paksuja.
Rautupilkkijä varustautuu matkalle kestävillä välineillä.
Perusväline yli puolen kilon raudulle on 5-8 senttinen rautupilkki,
jossa 10-15 sentin siimatapsin päässä mormyska tai perho. Mikäli
kalastat paikassa, jossa rautujen keskikoko on 100-200 grammaa on
tehokkaampaa pyytää pelkillä leecheillä, mosareilla ja
mormyskoilla.
Rautupilkki eli rautulätkä on pyöreähkön mallinen, koska sen
tulee leijua avantoon pudottaessa ja väläytellä kylkiä
menomatkalla. Parhaiksi väreiksi ole todennut kuparilätkän, jossa
on maalattuna tai teipattuna punaista ja keltaista, sekä joskus myös
mustaa ja valkoista. Pilvisenä päivänä myös hopea tai sinertävä
loiste pilkissä on pelastanut makkaransyönniltä. Tapsin päässä käytettävä
mormyska, perho tai pelkkä koukku saa olla aika iso eli vähintään
sentin kokoluokkaa. Parhaiksi väreiksi olen todennut vihreän,
oliivin, kellertävän ja punaisen.
Yleensä rautu vaatii myös syötin. Jos käytät pelkkää koukkua on
kunnon kastemato hyvä, mutta lisäksi kannattaa aina varata mukaan
katkaravun ja mustekalan palasia ja säilykesimpukoita. Mormyskaan voi
pujottaa kärpäsen toukan. Raudulle tuntuu haju olevan
merkityksellinen, joten syöttitahnakin on kokeilemisen arvoinen.
Joskus syöttien loppuessa, olen käyttänyt myös saatujen kalojen
mahanahkaa syöttinä ja sekin on kelvannut.
Rautu on kuitenkin oikukas kala. Huippusyönnillä ollaan
parhaimmillaan saatu satakin rautua päivässä, mutta seuraavana päivänä
samoilta paikoilta ei ole nykäisytkään. Ilman äkillinen muutos saa
raudut yleensä liikkeelle.
Rautupilkkijän liikkeet ovat rauhalliset. Alkuhoukutusvetojen jälkeen
pilkkiä väristellään ja nypytellään koko ajan eli pilkin pitää
olla rauhallisessa liikkeessä koko ajan. Välillä kannattaa laskea
siimatapsi pohjaan, joka saa usein raudun syöksymään kiinni juuri
silloin. Kiinni jäätyään rautu taistelee mukavasti ja kampeaa itseään
poikittain avantoon vedettäessä. Rautu pysyy kuitenkin hyvin kiinni,
joten mitään kiirettä ylösnostoon ei ole vaan kalan kannattaa
antaa väsyä.
Rautupilkille kannattaa varustautua kunnolla, koska tuntureilla tuulee
yleensä aina. Hyvän tuulensuojan saa vaikkapa pressusta, jonka saa
kepeillä kiinnitettyä kelkan rekeen.
|
