|
Eri pilkit vaativat erilaisen uittotyylin, jotta
kunnollisiin kalasaaliisiin päästään. Kalahaan saa toki, vaikka
pilkin vain pudottaa veteen ja odottaa. Pienellä perehtymisellä
kalaa saa kuitenkin helpommin ja harrastuksen parissa viihtyy
jatkossakin.
Värikoukkupilkintä
 
Värikoukkupilkintä soveltuu parhaiten pienehköjen ahventen nopeaan
pilkintään, joten se on kaikkein suosituin kilpapilkinnän muoto.
Tehokkainta värikoukkupilkintä on silloin, kun ahvenparvet ovat
suuria. Samoin tehokkainta värikoukkupilkinnällä kalastus on
silloin, kun veteen pääsee paljon valoa eli yleensä vähälumisella
jäällä ja keväällä.
Hyvä värikoukkupilkki laskeutuu välittömästi pohjan lähelle
oikeaan asentoon, juuri sinne missä parvi on. Varsinaista uintia ei
ole, joten kalastaja tekee houkutusliikkeet itse. Useimamat
ruotsalaisvalmisteiset pilkit on tarkoitettu juuri värikoukkupilkintään.
Samoin aloittelija löytää kaupasta valmiiksi viritettyjä värikoukkupilkkejä,
joilla ainakin pääse alkuun. Yleensä yli puolet kaupassa myynneissä
olevista pilkeistä soveltuu värikoukkupilkintään. Kuitenkin
jokaisella pilkkijällä on omat kädenliikkeet, jotka joko sopivat
pilkille tai ei. Oikean pilkkityypin löytäminen omaan pilkintätyyliin
vaatii kovaa harjoittelua varmassa kalapaikassa, jossa on paljon pientä
ja syömähalukasta ahventa. Pilkin kokoa valitessa hyvä perussääntö
on, että pilkintäsyvyys vasta yhtä senttiä pilkissä eli 3 metrin
veteen 3 sentin mittainen pilkki ja 7 metrin veteen 7 sentin mittainen
pilkki.
Värikoukussa ei käytetä syöttiä ollenkaan, joten
värikoukun oikea väri ja uittotapa ratkaisevat kaiken. Perussääntö
on se, että värikoukku on pienessä liikkeessä koko ajan, ettei
ahven ehdi tutustua liian tarkasti tarjottuun herkkupalaan.
Aavistuksen omainen pysäytys välillä saa ahvenen yleensä iskemään.
Mikäli ahven ei heti iske tarjottuun värikoukkuun, lasken pilkin
heti pohjaan ja nostan pöläytyksen jälkeen 10-15 senttiä pohjan yläpuolelle.
Sen jälkeen värisytän pilkkiä koko ajan niin, että pilkki pysyy
paikallaan, mutta värikoukku heiluu ilman tiettyä kaavaa. Jos tämä
ei tehoa kokeillaan sama vavan kärkeä laskemalla ja nostamalla pari
senttiä. Sitten jos ei kuulu mitään pudotan pilkin pohjaan ja
nostan takaisin pyyntikorkeuteen. Usein pohjamudan pöläyttely toimii
varsinkin savipohjaisilla vesillä mainiosti, joten sitä ei saa
koskaan unohtaa. Vielä muutama väristys ja jos ei tärppiä kuulu on
aika vaihtaa reikää. Jos pilkissä tuntuu pientä nypräystä
vaihdetaan kuitenkin ensin pari kertaa värikoukun väriä, koska väärän
värin puuttuminen koukusta voi estää syönnin alkamisen. Yleensä
kun eka ahven saadaan iskemään, muut ahvenet matkivat ilmiötä perässä.
Koko parvi on saatavissa ylös, jos kalastaja on erittäin nopea
liikkeissään ettei parven innostu katoa.
Värikoukkupilkinnässä vapa on aina jäykkäkärkinen ja erittäin
kevyt, jotta tuntuma pilkkiin säilyy kalastajankädessä.
Värikoukku on tärkein ratkaiseva tekijä runsaan kalansaannin
osalta. Kuvan liimakoukkujen lisäksi voidaan käyttää ruotsalaisten
suosimia karva- ja lankakoukkuja eli koukkuun on värien lisäksi
liimattu karvatupsuja. Myös maalattuja koukkuja voidaan luokitella värikoukkuihin.
Värikoukun koko kilpailutilanteessa on normaalisti 12-16 # riippuen
ahventen koosta. Koukut kannattaa tehdä kustannussyistä itse
kaupasta ostettavilla värijauheella ja 2-komponentti epoksiliimalla.
Tapsipilkillä pilkintä
Tapsipilkinnällä tarkoitetaan pilkkimismuotoa, missä pilkin
jatkeena on siiman päässä yleensä mormuska. Siimatapsin pituus
vaihtelee 5-20 senttiin kalan syöntiaktivisuudesta riippuen , mutta
kun valitsee noin 10 sentinmittaisen niin sillä pääsee hyvin
alkuun. Tapsipilkiksi voidaan laskea myös pilkki, jonka
jatkeena on ketjun päässä koukku tai mormuska. Tapsipilkillä
ei ole omaa varsinaista uintia, vaan pilkki keinahtelee puolelta
toiselle. Pilkin tarkoitus on viedä syötti nopeasti pohjan lähelle.
Tärkeintä tapsipilkissä on oikea ja hyväkuntoinen syötti. Pilkintämuoto
on yleisintä järvialueella ja kaikkein tehokkainta paksun lumen tai
jääkerroksen aikaan ja hieman heikommalla syönnillä.
Tapsipilkintä on suosituin pilkintämuoto ja se on aloittelijan
helpointa oppia.
Tapsipilkki pudotetaan 5-20 senttiä pohjan yläpuolelle
ja heti alkuun tehdään pari nykäisyä. Kala yleensä nappaa, kun
pilkki on pysähtynyt muutamaksi sekunniksi paikoilleen. Jos kala ei
nappaa, kokeillaan erilaisia pilkin nostoja ja pöllytetään välillä
pohjaa. Kovin kauan yhdellä reiällä ei kannatta aikaa viettää,
jos syöntiä ei kuulu. Syönti havaitaan vavan kärjessä olevasta tärpin
ilmaisimesta. Kalan tärpätessä tehdään nopea vastaisku ja
kokeillaan jäikö kala kiinni.
Tapsipilkintään soveltuu parhaiten jousikärjellä varustettu ns.
haarukkavapa. Haarukkavavasta voi helposti huomata eri
pilkkiavannoilla veden syvyyden vaihtelut, kun siima kehitään
haarukoiden ympärillä avantoa vaihdettaessa. Vapoja kannattaa ostaa
heti useampi, johon kotona sidotaan valmiiksi erilaisia pilkkejä
siimatapseineen.
Erilaisia ja erivärisiä mormuskoita, jotka soveltuvat hyvin tapsinpäähän.
Luotettavia värejä ovat mm. kultainen, oranssi ja musta.
Kärpäsen toukat ovat suosituin syötti tapsipilkinnässä. Huonolla
syönnillä surviaisen toukka on parempi. Kärpäsen toukat säilyvät
jääkaapissa pai viikkoa, mitä kylmempi jääkaapissa on sitä
kauemmin ne säilyvät. Surviaisen toukkia säilytetään vesiastiassa
jääkaapissa. Toukat säilyvät useita viikkoja, kun veden vaihtaa
kerran päivässä.
Mormuskalla pilkintä
Mormuskalla pilkintä tarkoittaa sitä, että ohueen yleensä
0,12-0,16 mm siimaan on kiinnitetty pelkkä mormuska. Mormuskalla
pilkkiminen onnistuu parhaiten matalasta vedestä ja parhaimmillaan se
on silloin, kun kala on huonolla syönnillä, mutta kalaparvi on
kuitenkin havaittu. Lisäksi siian pilkinnässä se on kaikkein
yleisin ja toimivin ratkaisu siian huomaamattoman tärpin takia.
Luonnollisesti wolframista tai muusta painavasta materiaalista
valmistetut mormuskoilla kalastus on helpompaa, kun mormuskan saa
helposti oikeaan syvyyteen.
Mormuskalla pilkkiminen vaatii jatkuvaa käden liikettä.
Aloitusliikkeet ovat samat kuin tapsipilkilläkin, mutta sen lisäksi
mormuskan hidas nosto jopa metriin asti on tehokas sekä jatkuva pieni
vavan kärjen nypytys esim. sormenpäällä. Parhaisiin
saaliisiin pääsee yleensä kun mormuskan pudottaa pohjan tuntumaan
ja tekee pari pientä nypytystä. Sen jälkeen pari sekuntia odotusta
ja aloitetaan hidas nosto jota tehostetaan värisyttämällä vapaa.
Tärkeintä on muuttaa kalastustekniikkaa koko ajan.
Syötiksi mormuskaan käytetään kalan koosta riippuen surviaisen
toukkia tai surviaisen ja kärpäsen toukkia sekaisin. Pelkkä kärpäsentoukka
ei yksinään toimi huonolla syönnillä. Tai jos silläkin tulee
hyvin ahvenia kannattaa siirtyä tapsipilkkiin, koska syöntiä on
ainakin jonkin verran.
Mormuskoita on oltava eri väreissä, jotta passiivisen kalan saa
iskemään. Kuvasta puuttuu kultainen väri, joka on varsinkin merellä
aina luottoväri ahvenelle.
Mormuskavapa on kevyt harukkavapa tai normaali suoravapa. Tärkeintä
vavassa on tärpinilmaisin, josta huomaa kaikkein varovaisimmankin tärpin.
Kuvan omatekemissä vavoissa on silikonikärki, joka ei kerää jäätä
pakkasellakaan. Kaupan mormuskavavoissa yleisimpiä ovat ns. säädettävät
filmikärjet.
Värinäpilkillä pilkintä
Värinäpilkit ovat pystypilkkejä, jotka veteen pudottaessa
keikahtavat vaakatasoon keikuttaen kylkiään eri nopeudella. Lisäksi
joissakin värinäpilkeissä on sivuhakua eli pilkki poikkeaa
pystysuunnasta jopa toista metriä ja houkuttelee hieman kauempanakin
olevia kaloja. Värinäpilkin tunnistaa yleensä pilkin keskellä
olevasta pituussuuntaisesta ns. kölistä (kts.kuva). Toki muun
muotoisia värinäpilkkejä on myös. Tunnetuimpia merkkejä ovat Veli
Pöystin värinäpilkit, Rutilus, Ini, Sami ja kuvassa oleva Auma.
Matalaan veteen valitaan rauhallisempi uintinen pilkki kuin syvällä
pilkittäessä.
Värinäpilkissä käytetään yleensä 1-4 sentin ketjutapsia, johon
on kiinnitetty 1-haarainen värikoukku. Värikoukkuun pujotetaan vielä
joko kärpäsen tai surviaisen toukkia, oikein hyvllä syönnillä
laitetaan ahvenensilmä syötiksi, joka kestää useamman ahvenen
verran koukussa. Värinäpilkki on parhaimmillaan kun liikkeellä
on paljon ainakin vähän aktiivisia ahvenparvia, mutta ne eivät jää
yhteen kohtaan vaan kiertelevät alueilla. Sen lisäksi värinäpilkki
voi laukaista passiivisen parven syönnilleen pilkin matkiessa
haavoittunutta pikkukalaa tai puikkaamalla yllättäen sivulta kalan
eteen. Monet menestyneet kilpapilkkijät käyttävät värikoukkupilkinnän
ohella värinäpilkkejä.
Värinäpilkillä tehdään jatkuvia vetoja pohjaan
pudottamisen jälkeen. Tyyli ja rytmi muistuttaa tasapainopilkillä
pilkkimistä. Pilkin tulee antaa vajota vapaasti alas eli siima löysällä.
Aina kun pilkki on hetkeksi pysähtynyt tehdään eri mittainen ja
nopeuksinen 20-50 sentin mittainen veto. Usein miten ahven ottaa
silloin, kun pilkki pysähtyy sekunniksi pariksi pohjan tuntumaan.
Hyvä värinäpilkki vapa on erittäin kevyt ja jäykkäkärkinen,
joka tartuttaa kalan helposti. Tärpin tuntee kädessä, kun ote
vavasta on mahdollisimman kevyt. Kohmeisilla käsillä tärpin huomaa
myös siimasta. Värinäpilkissä käytetään melko ohutta noin
0,16-0,18 mm siimaa hyvän tuntuman ja värinä uinnin säilyttämiseksi.
Tasapainopilkillä pilkintä
Tasapainopilkki on parhaimmillaan isommille ahvenille, kuhille ja
hauille, joilla on aktiivinen syöntiaika päällä. Tasapainopilkkejä
löytyy 2 sentistä aina 10 sentin mittaisiin. Merellä yleisin
kokoluokka on 7-8 senttiä ja järvillä 5-6 senttiä.
Tasapainopilkkiä uitetaan 2-10 sekunnin välein toistuvilla lyhyillä,
mutta terävillä vedoilla. Tasapainopilkki lähtee vedosta syöksähtelemään
eri suuntiin. Uusi veto tehdään heti kun pilkki palaa paikalleen.
Uittaminen on melko helppoa, mutta hieman aremmalle kalalle joutuu
usein pölyttämään pohjaa ja vaihtelemaan uittorytmiä enemmän.
Parhaimmillaan tasapainopilkintä on 4-10 metrin vedessä, koska
matalassa vilkas uinti voi pelästyttää ahvenparven pois.
Tasapainopilkin mahalenkkiin laitetaan aina värikoukku ja sen valinta
on tärkeä. Isoon tasapainopilkkiin valitaan koukkuko 4-6 ja
pienempiin 8-10. Hyviä perusvärejä on oranssi ja punainen, joiden
lisäksi käytetään yleisimmin vihreää ja sinistä sekä mustaa väripilkkua
iskupisteenä.
Tasapainopilkinnässä vapa on jäykkä ja suorakärkinen, mutta
kuitenkin kohtalaisen kevyt. Kalan tärpit tuntee kädessä, joten tärpin
ilmaisinta ei tarvitse, vaan se jopa huonontaa kalan
tarttumista. Siimaksi syvempiin vesiin eli yli 4 metriin sopii
kuitusiima paremmin kuin monofiilisiima. Matalassa vedessä kuitusiima
ei jousta yhtään ja kala pääsee helpommin repimään itsensä
irti.
Paras syötti ahvenen pilkinnässä tasapainopilkkiin on ahvenen silmä.
Kuhalle käy hyvin kärpäsen toukat ja silakan pyrstö. Hauelle taas
ahvenen silmä tai kalan pala.
|
