Ahvenen jigikalastus on helppoa oppia ja saalista
tulee melkein aina. Tehokkainta aikaa ison ahvenen jigaukselle on
syksy, mutta pienempiä ahvenia löytää. Jigit ovat myös edullisia,
joten alkuun pääsee helposti ja halvalla.
Kauden voi aloitella heti kutuajan jälkeen keväällä,
jolloin ahvenet jäävät ruohikoiden ja karikoiden lähelle, josta
niitä on helppo pyytää. Valitettavasi isot ahvenet hajaantuvat heti
ulapalle, joten kausi jää yleensä 1-2 viikon mittaiseksi.
Merellä isot ahvenet alkavat kokoontua parviksi syyskuun
alussa, kun vesi on viilentynyt noin 12-15 asteeseen. Silloin kalat
aloittavat asteittaisen lähestymisen ulkomereltä sisäsaaristoon
silakoiden perässä. Lokakuun puoliväli on keskimäärin vuoden
parasta aikaa.
Ahvenen pyynti on siitä mukavaa, että paras syönti on aamupäivällä
ja toinen syönti alkuillasta. Parhaiten pyynti onnistuu veneestä,
mutta jos sitä ei ole käytössä asetu mantereelle johtavien salmien
suulle.
Merellä yli puolikiloiset ahvenet asettuvat lokakuussa 2-4
metriseen veteen ja 250-500 grammaiset 4-6 metriseen veteen. Parhaat
ahvenjigit merellä ovat yleensä toukka- ja matojigejä ja väreinä
vihreä, oranssi, ruskea ja violetti.
Kimalteet lisäävät useimmiten kalantuloa, mutta saattavat
sitä jopa huonontaa kirkkaalla kelillä. Jigipäiden väreinä suosin
samoja värejä kuin pyrstöissä. Tummissa vesissä voi kokeilla ärsykevärinä
räikeänpunaista. Lyijynvärinen on kuitenkin varma valinta, jos et
ole varma väristä. Jigipään malleilla ei ole ollut suurta
merkitystä, tärkeintä on ettei se jää helposti pohjaan kiinni.
Ainoa poikkeus on jos kalastat välivettä, silloin kannatta hankkia
muutama ns. uintiliikkeellinen jigipää.
Kalajigejä suosin vasta marraskuussa, milloin kelausnopeutta on
hiljennettävä vielä puolella alkusyksystä. Ahvenen pyynnissä on tärkeintä
saada jigi pysymään 10-30 senttiä pohjan yläpuolella, joten jigipään
painossa ei kannata säästellä (yli 10 g-30 g). Kiinnipysymisen
varmistamiseksi voi kiinnittää 3-haara koukun matojigin selkäpuolelle
esim. pianolangalla tai punotulla siimalla.
Parhaaksi tekniikaksi olen todennut vavan kärjen pitämisen aivan
veden pinnalla ja tekemällä siimankelausta samalla vavankärkeä värisyttämällä.
Kerralla otan siimaa sisään noin metrin ja sitten taas noin kahden
sekunnin tauko, jotta jigi ehtii taas pohjaan. Toinen vaihtoehto on perinteinen
vavannosto vedestä pystyyn ja nopea lasku takaisin, jolloin samalla
kelataan löysät siimasta pois. Ahvenen tärpin tuntee usein kädessä
(toisin kuin kuhan), mutta tärkeintä on pitää koko ajan kontrolli siimaan eli siima ei saa
roikkua koskaan löysällä. Huonoa syöntiä voi parantaa
joko tummentamalla jigin väriä tai pienentämällä
jigin kokoa. Mikäli syönti on jo kohtalaisen hyvä voi yrittää sen
parantamista huippuunsa vaihtamalla voimakas ärsykeväri. Esimerkiksi vaihda vihreä jigisi hilevihreään tai
fluorikeltaiseen.
Mikäli jigillä ei ahventa tule voi syynä olla joko, että ahventa
ei ole lähiseudullakaan tai ahven on poikkeuksellisesti välivedessä.
Jos olet liikkeellä veneellä ensimmäinen syy on helppo korjata.
Toiseen löytyy ratkaisu ahvenlitkasta, joka kannattaa tehdä itse.
Alle pisaran mallinen paino (20-50 g) ja vavan mittaiseen litkaan 3-4
jigiä pelkän 1-haara koukun kanssa (siis ilman painoa), niin
että koukku on taas selkäpuolella. Suosi ohutlankasia koukkuja kokoluokassa
2-6 ja taivuta koukun kitaa enemmän
auki. Sivuperukkeet saavat olla noin 15-20 sentin mittaisia. Litkalla
saat haravoitua pari metriä pohjasta ylöspäin ja kokeiltua eri värejä.
Jos käytössä on vene, niin anna tuulen viedä venettä ja haravoi
litkalla pohjaa. Heti kun löydät kalaparven, heitä ankkuri pohjaan
ja aloita kalastus.
Syksyinen jigikalastus järvellä ja joella poikkeaa kalan etsimisen
kohdalla täysin merestä. Syys/lokakuussa ahveneet kokoontuvat
syvänteisiin. Jos järvessä on vettä enimmillään 10-15
metriä, niin kalat löytyvät 95 %:n todennäköisyydellä sieltä. Jos vettä on enemmän, niin haku
on vaikeampaa. Keskity silloin jyrkästi syveneviin rinteisiin 7-12
metrin vedessä. Yleensä matalissa järvissä varmin tapa aloittaa
kalastus on selvittää järven syvin kohta ja aloittaa jigikalastus
sieltä.
Järvellä toimivat samat jigit kuin merellä, mutta väri saisi olla
hieman tummemman sävyinen sekä kokoa kannattaa pienentää, mutta ei
missään nimessä jigipään painoa. Jos käytössäsi on vene, on
kaikkein nopein tapa etsiä parvi jigilitkalla. Parven löydyttyä
ankkuri veteen ja kalat ylös samanvärisellä tasapainopilkillä. (tasapainopilkinnän ohjeet löydät venepilkinnän kohdalta).
Järvillä pari viikkoa ennen jäiden tuloa on paras sesonki. Itse olen
saanut monista järvistä ja joista (mm. Kemijoki) marraskuun alussa
ämpäreittäin yli 300 grammasia ahvenia jigillä.
Kesällä ja talvipilkillä isojen ahventen saanti on ollut niin vähäistä,
että itsekin epäilee kalaveden heikkoutta. Totuus kuitenkin on
se, että isot ahvenet eivät ole parvissa kuin ennen jäiden tuloa ja
seuraavan kerran kutuaikana, jolloin isojen seassa on liikaa pieniä
kaloja häiritsemässä.
Jigikalastajan varusteeksi kelpaavat normaali heittovapa avokelalla
varustettuna. Mikäli valinnan varaa varusteissa on tai olet menossa
kauppaan jigivälineitä ostamaan niin valitse mahdollisemman kevyet välineet.
Vavan tulee olla kuitenkin riittävän jäykkäkärkinen, jotta
ahvenet pysyvät paremmin kiinni ja tuntuma jigiin säilyy paremmin.
Avokelaksi riittää pieni avokela johon mahtuu 0,10-0,12 mm
kuitusiimaa. Kuitusiiman päähän kannattaa laittaa metrin verran
noin 0,20 mm monofiilisiimaa, johon uistinlukko on helppo kiinnittää.
Lisäksi pieni pätkä monofiilisiimaa antaa hieman joustoa, jolloin
turhilta siimankatkeamisilta vältytään pohjatärpeissä tai ennätysahvenen
kanssa.
Kuvassa suosituimpia jigipyrstöjen värejä. Kirkkaalla
ilmalla kirkasta ja syksyn edetessä aina vain tummempaa on helppo
muistaa, niin alkuun pääsee.
Jigikoukkuja on erilaatuisia. 2 ylintä on ns. halpiskoukkuja,
joissa pyrstö ei pysy kunnolla. Mustassa päässä on kunnon
kiinnityspaikat pyrstölle, joka ei näin pääse liukumaan irti.
Oikea pyrstön kiinnitystapa: Pyrstön sirppi tulee
alapuolelle, jolloin se harvoin tarttuu koukkuun. Koukun läpikohta
tulee mitata tarkkaan, että runko pysyy suorassa ja ui
luonnollisemmin.
|
