Kuhan jigikalastus poikkeaa taktiikaltaan aika paljon
ahvenenpyynnistä. Kuhalla on kaksi selkeää sesonkia: alkukesä ja
loppusyksy. Toinen merkittävä ero on kalastusaika, koska parhaat
kuhasaaliit saadaan aamu- ja iltahämärissä, jopa aivan pimeällä.
Alkukesällä toukokuun lopusta juhannukseen iso kuha jää kudun jälkeen
muutamaksi viikoksi sekä merellä että järvissä matalaan veteen
rannikon lähelle, niin kauan kun veden lämpötila ei ylitä +17 -
+19 astetta. Ihannekeli on kuitenkin, kun veden lämpötila on +10 -
+13 astetta. Pikkukuhia eli alle puolikiloisia saa tosin koko kesän
matalikkojen reunalta, mutta iso kuha painuu syvänteisiin.
Varsinkin merellä syyssesonki on antoisampi ison kuhan pyynnissä.
Loka-marraskuussa kuha palaa ulkomereltä sisälahtien ja salmien
suulle kutemaan tulevien pikkukalojen perässä. Valitettavasti kuha
asettuu silloin aika syvälle eli 6-12 metriin, joten helppoa niitä
jigillä ei ole pyytää ja moni kokeileekin jigiä parven etsimiseen
ja vaihtaa sen löydettyään pilkkivälineisiin. Aamulla
kalastavan kannattaa kuitenkin aina aloitta kalastus matalasta 1-3
metrin vedestä. Usein isoja kuhat löytää juuri sieltä.
Kuha liikkuu harvahkoissa parvissa, joten yleensä paikan vaihto on
tarpeen 5-10 kuhan jälkeen. Kuitenkin jos kuhapaikka on löytynyt,
niin samoilta sijoilta saattaa saada kuhia taas parin tunnin päästä
ja usean viikon ajan.
Alkukesästä kuhapaikat etsitään 2-5 metrin syvyydeltä,
paikoista joissa on savipohjaa ja pikkukalaa liikkeellä. Hyvän
paikan tunnistaa usein siitä, että se sijaitsee syvänteen vieressä
tai virtaavan salmen tai jokisuun vieressä. Syksyllä salmien suut
ovat taas hyviä ja jyrkkien kalliorantojen reunat. Tarkkaile tuulen
suuntaa ja päättele siitä, mihin kohtaan se tuo kuhan ravinnon eli
lähinnä pikkukaloja, kuten silakoita, salakoita ja kuoretta. Pitkään
jatkunut syksyinen etelä- tai länsituuli tuo kuhat aivan sisäsaaristoonkin
asti. Paras kuhailma on ollut 2-4 m/s lounaistuuli ja pilvinen ilma.
Hyvä aloitusväri iltapyynnissä jigillä on oranssi,
fluorikeltainen tai paloauton punainen.
Täysin valoisana aikana kuhan pyynnissä oranssia pyytävämmäksi on
osoittautunut helmiäisvaalea, valkoinen ja keltainen väri. Järvillä
ja merellä länsirannikolla myös sininen väri on pelastanut
kalastuspäiviä. Oma väri löytyy vain etsimällä, mutta yllämainituilla
pääsee ainakin alussa kuhan makuun.
Itse suosin ainoastaan toukka- ja matojigejä
kuhanpyynnissä. Kuhan pyynnissä jigipään on oltava
ahvenenkalastusta keveämpi. 5-10 grammaiset ovat parhaita, mutta syvänteiden
kolutessa joutuu käyttämään painavampia, jolloin tärppejä ei
huomaa niin helposti. Tämä johtuu, siitä että kuha yleensä ottaa
todella varovaisesti jigiin ja painavammalla jigipäällä et huomaa tärpeistä
aina mitään. Kalastajan on pidettävä siimaan kontakti koko ajan ja
asiaa helpottaa kun käytetään esimerkiksi keltaista tai punaista
fluorisiimaa. Tärppejä on helpompi havaita siimaa tarkkailemalla
kuin tuntemalla vavasta. Toinen syy keveämpään päähän on
se, että kuha nappaa usein noin 70-100 senttiä pohjan yläpuolelta.
Näin ollen keveämpi jigipää leijuu kauemmin odotettavissa olevassa
iskupaikassa.
Yleensä kuha iskee heti kun jigipää osuu pohjaan ja
kuha on syönyt jigin pää edellä. Joten heiton jälkeen on tärkeää
antaa jigin rauhassa osua pohjaan. Sen jälkeen vapaa viedään joko
sivulle tai pystyyn metrin verran. Tämän jälkeen vapa laitetaan
takaisin kohtisuoraan jigiä kohti ja kelataan samalla löysät
siimasta pois. Samaa liikettä toistetaan kunnes siima on takaisin
kelalla. Oletetut kalapaikat haravoidaan tarkkaan. Kun sopiva paikka löytyy
aloitetaan laidasta ja seuraava heitto suoritetaan metrin verran
sivuun aina edellisestä.
Poikkeuksena ahvenkalastajalle jigiä pitää uittaa
paljon hitaammin. Usein pompottelu pohjassa saa kuhan hermostumaan.
Kelausta kannattaa jatkaa aivan veneen viereen asti ja lopuksi pysäyttää
koko jigi. Usein kuha nappaa vasta metrin päästä veneestä. Kuha
jää usein huonosti kiinni ja tärppien määrä saatujen kalojen
suhteen on iso. Kuha ei kuitenkaan tärpeistä hermostu, vaan sama
kala voi iskeä monta kertaa ennen kiinni jäämistään.
Ongelmana jigi kalastuksessa ovat alamittaiset kuhat. Omista saaliista
merellä noin 60-70 %:ia on nykyään alamittaista. Oikein isot kuhat
ovat käyneet harvinaisemmaksi. Lämpimistä kesistä johtuen kuhia on
ilmeisesti jo liikaa ja ravintokilpailu on kovaa.
Omat suosikkivärit kuhalle ! Huomaa helmiäsvärit ja
haaleat värisävyt.
|
