Lohen perhokalastus on melkoista salatiedettä, toiset saavat lohia joka kesä ja toiset eivät koskaan. Tässä jutussa keskitymme perinteiseen lohenkalastukseen lohiperhoilla. Jutun tarkoituksena on kertoa perusniksejä, joilla  aloittelijakin saisi lohen siiman päähän. Kokemuksemme olemme keränneet kymmenien vuosien ajalta Tenolta, Neideniltä ja Torniojoelta. Kirjoittajalla on yli sadan perholla saadun lohen kokemus edellä mainituista paikoista, toivotaan että joku hyötyisi näistä.

Perustietoa
Lohta pyydetään perholla silloin kun se on noussut jokeen kutemaan. Nousu alkaa kun veden lämpötila kohoaa noin + 5 asteeseen eli Pohjois-Suomessa yleensä kesäkuun alussa. Ensin nousevat yleensä isot lohet ja perässä tittiparvet. Lohennousu kestää pitkään ja viimeisimmät tulevat vielä heinäkuussa. Nousevat lohet eivät yleisen väitteen mukaan ota perhoon syödäkseen vaan ärsykkeen havaittuaan. Epäilen tätä väitettä eli kyllä lohella on aina tallella ruokailuvietit, jotka kudun aikana ovat vain toissijaisia. Tietty perhon ärsyke saattaa laukaista ruokailuvietin ja varsinkin nousun alkuvaiheessa usea lohi käyttää vielä ravintoa tosin vähenemässä määrin. Varsinkin pikkulohilla olen usein löytänyt vatsasta ruoanjäänteitä.
Lohen perhokalastuksessa tärkeitä asioita ovat:
- oikeat välineet
- oikea perho
- kalastuspaikan valinta
- kalastustekniikka
- veden korkeus ja säätila

Välineet
Kun tavoitteena on iso lohi käytetään yleensä 2-käden vapaa siimaluokassa AFTM 9-12. Vavan pituus jakaa mielipiteitä ja niiden pituus vaihtelee 12-20 jalkaan, mutta yleisin käytetty on 14-15 jalan vavat. Pitkän vavan hyöty tulee esille pitkälle heitettäessä ja perhoa roikottaessa oletetun lohen nokan edessä, mutta ennen kaikkea silloin kun kala on kiinni. Pitkällä vavalla kalaa on helpompi ohjailla pois pahoista kivikoista. Yhden käden vavoillakin pärjää kohtuudella, joten sen takia ei kannata jättää reissua tekemättä.

Kelan valinnassa on kaksi tärkeää seikkaa. Siimaa ja pohjasiimaa tulee mahtua paljon ja kelassa on tarpeeksi hyvä jarru. Mikäli rahan kanssa ei ole ongelmia kannattaa ehdottomasti hankkia ns. antireverse jarrulla oleva kela.

Siima on pääsääntöisesti kelluvaa kaksikartiosiimaa, mutta ampumapäät ovat nostaneet suosiotaan viime aikoina. Kummallakin pärjää mainiosti, sillä mm. Tenolla ja Neidenillä ei tarvitse edes pitkälle heittää vaan lohet ovat usein rannan lähellä tai saavutettavissa kahlaamalla.
Siiman kanssa yhtä tärkeä on pohjasiiman laatu ja määrä. Iso lohi vie helposti siimaa kelalta yli sata metriä, joten sitä on aina laitettava kela täyteen. Alkukesästä tarvitaan upposiimoja tai vähintään kärkiuppoavaa siimaa, koska perho on saatava pohjan tuntumaan yleensä pariin metriin.

Perukkeiden tulee olla riittävän vahvakärkiset. Lohestuksessa käytetään usein n. 3-4 metrin mittaista peruketta, joka koostuu noin parin metrin pitkästä runko-osasta ja 1-2 metrin mittaisesta kärkiosasta. Mitä kirkkaampi on ilma ja vesi, sitä ohuempi perukkeen tulee olla. Yleensä käytetään 0,30-0,40 mm kärkeä.

Lohiperhot
Lohiperhoihin liittyy uskomuksia ja taikaa. Tenolla moni valitsee perhon värin taivaan värin, joen pohjan värin tai rantakoivikon värin mukaan. Osa kalastaa aina mustalla ja osa käyttää vain tarkkaan sidottuja "näyttelyperhoja".  Itse uskon yksinkertaisiin sidoksiin, joissa tärkeimmät kriteerit ovat koukun koko ja siipimateriaalin määrä sekä perhon värit. Uskomus omiin perhoihin on tärkeämpi mitä moni luuleekaan.

Lohiperhon koko valitaan pääsääntöisesti veden lämpötilan mukaan. Poikkeuksen koukun koon valintaan tekevät tulvavesi tai erittäin matala vedenkorkeus. Tulvavedessä käytetään suurempia perhoja ja matalalla vedellä pienempiä perhoja. Vielä kannattaa muistaa, että alkukaudesta käytetään tuuheampi siipisiä perhoja kuin loppukaudesta. Heinä-elokuussa siipimateriaalia on erittäin niukasti päiväsaikaan kalastettaessa ja perhon tärkeimmän osan muodostaa silloin runkoväri ja häkilä. Itse käytän normaalioloissa karkeasti seuraavaa ohjetta:
koukkukoko             / vedenlämpötila
1/0 - 6                    / +1 - 8 celsiusta
4 - 8                       / +8 - 13 celsiusta
8 - 10                     / +13 - 18 celsiusta
10 - 12 tai pintaperho   / yli + 18 celsiusta

Lohiperhon väri valitaan vuoden ajan ja säätilan mukaan. Perussääntö on, että mitä kirkkaampi ilma sen kirkkaammat perhot ja päinvastoin. Tulvavesi vaikuttaa myös värin valintaan eli silloin käytetään aina normaalia kirkkaampia värejä sekä fluorivärejä. Näitä värejä kun löytyy perhoista niin ei ainakaan ole täysin metsässä esim. Tenolla:
ajanjakso      / ilmatila       / perhon päävärit
1.6.-20.6.         / aurinko      / vihreä, keltainen, hopea, kulta
1.6.-20.6.        / pilvinen     / harmaa, sininen, keltainen
1.6.-20.6.       / sade tai yö  / harmaa, keltainen

20.6.-31.7.         / aurinko      / musta, punainen, oliivi, kulta
20.6.-31.7.        / pilvinen     / musta, ruskea, harmaa
20.6.-31.7.       / sade tai yö / musta, tumman punainen

1.8.-                / aurinko      / musta, kulta, kupari
1.8.-               / pilvinen     / musta, oliivi, viininpunainen, lila
1.8.-              / sade tai yö / musta, tummanpunainen, tummanruskea

Parhaat lohiperhoni Tenolle/Neidenille/torniojoelle :

Kalastuspaikan valinta
Kalastus tapahtuu tietenkin siellä missä lohia esiintyy. Paikkatuntemuksella on suuri etu, sillä lohet nousevat samoja reittejä pitkin ja asentopaikatkin ovat vuodesta toiseen samat. Suosituimmilla paikoilla on aina ruuhkaa ja niitä kannattaa välttää, sillä vain pieni prosentti kalastajista saa lohen. Tärkeämpi on ennakoida lohen nousu. Lohet nousevat yleensä parvissa ja jos edellisyönä on joltain koskelta saatu useita lohia, niin kalastajan tulee arvioida kuinka monta kilometriä jäljelle jääneet etenevät. Varsinkin Tenolla liikkuminen kannattaa, sillä 10 kilometrin matkalla saalistilanne voi olla täysin erilainen. Tenolta ja Torniojoelta löytyy useita rannalta kalastuspaikkoja, joissa saat kalastaa yksin tai korkeintaan parin muun kalastajan kanssa. Näissä lohen saanti on todennäköisintä.

Lohi viihtyy paikoissa, joissa vettä on yleensä 1,5 - 3 metriä, mutta erittäin lämpimän veden aikana sen tavoittaa syvempääkin. Oleskelupaikan pohja on usein sorakkoinen ja pikkukivinen, jossa on pieniä monttuja eli suojapaikka virranimulta. Isojen kivien takana ja akanvirroissa lohi yleensä levähtää vain hetkisen ja silloinkin isomman kosken alla tai päällä. Hyvällä lohipaikalla virtaus on kohtalaisen tasainen ainakin kymmenen metrin matkalta. Liian hidasvirtainen alue ei ole lohien suosiossa. Asentokala vaihtaa paikkaa herkästi, jos vedenpinta nousee tai laskee ja tätä tapahtuu isolla joella herkästi vesisateiden jälkeen. Lämpimän veden aikana kalastajan tulee hakeutua kalastamaan joen kylmimpiin osiin, joita ovat mm. kovemmat virtaamat ja sivujokien laskukohdat.

Monen kalastajan virhe on pommittaa lohen hyppypaikkaa. Jos lohi hyppää pystysuoraan isosti läsäyttäen, on se usein nousemassa vauhdilla ylävirtaan. Silloin kalastetaan nopeasti lohen edestä 10-50 metrin matka ja mahdolliset lepopaikat. Sen sijaan jos lohi näyttää pyrstöään tai päätään, kannattaa sitä kohtaa kalastaa ja varsinkin pari metriä alempaa, sillä lohi näyttäytyy yleensä olinpaikastaan ylävirtaan.

Mikäli olet oudolla paikalla kannattaa jokea tutkia rannalta. Tenolla on mahdollisuus yleensä kiivetä rantaa ylöspäin, josta joki näyttää ihan toiselta. Sieltä voi merkata muistiin mahdolliset lohen olinpaikat. Syvänteet näkyvät tummempana ja akanvirrat näkyvät myös selvästi. 

Kalapaikkaan vaikuttaa myös valon vaikutus. Jos aurinko paistaa suoraan ylävirrasta lohen silmään on perhoa melko turha heittää. Silloin etsitään varjokohdat rantojen läheltä ja joen mutkat, joissa valo tulee eri suunnasta. 

Kalastustekniikka
Kalastus aloitetaan aina reilusti rannalta, ettei säikäytetä mahdollisesti rantavedessä olevia lohia. Tenolla ja Tornionjoella lohien nousureitit kulkevat usein vain metrin parin päässä rannasta ja on hirveätä joka kesä seurata, kun osa kalastajista ryntää aina kahlaamaan suin päin puolijokeen asti. Näin estetään tehokkaasti muidenkin kalastajien lohen saanti.

Kalastustapoja on periaatteessa vain kaksi: alkukaudesta kylmän veden aikana ja tulvavedessä kalastetaan upposiimalla läheltä pohjaa tai jos vettä on muuten useita metrejä. Samoin voidaan kalastaa, jos tiedetään lohen oleskelumontut. Muutoin kalastetaan pintasiimoilla, siten että perho ui 10-50 senttiä veden pinnan alapuolella. Nousua jatkava lohi ottaa ylennsä parhaiten lähellä pintaa uivaan perhoon ja kyllä lohi nousee syvemmältäkin, kun perho vain ui tarpeeksi ärsyttävästi tai tulee eteen yllättävästä suunnasta. Upposiimoilla heitetään yleensä viistoon alavirtaan päin, jolloin perho ei ui liian lujaa. Pintasiimoilla heitto tehdään normaalisti suoraan poikkivirtaan. Lohen perhokalastuksessa on tärkeitä, ettei perho ui koskaan liian lujaa eli mitä hitaampaa perho kulkee sen paremmin se pyytää. Tämä korostuu varsinkin, kun vesi on kylmää. Jotta perho ui sopivaa vauhtia tulee opetella korjausheitto tekniikat. Helpointa on tehdä lyhyt korjausheitto ylävirtaan, siten että siimasta jää parin metrin mutka veteen.  Suosittua on myös pelkästään roikottaa perhoa oletetun lohen yläpuolella, mutta siinä on omat ongelmansa saada perho pysymään vedenpinnan alapuolella. Perhon tulee aina uida, eikä se saa mennä virran mukana kuin eloton roska. Perhon uintiin saa elävyyttä, kun vedellään muutaman sentin liikkeellä käsin siimasta tai ohjataan vavan kärjellä perhon kulkua. Hyvin sidottu perho oikealla solmulla sidottuna ui melkein itsestään, jos heiton jälkeen peruke oikenee oikea oppisesti eikä siima vedä perhoa alavirtaan.

Pintaperhokalastusta kannattaa kokeilla, kun vesi on erittäin lämmintä tai matalaa. Lohi ottaa parhaiten pintaperhoon aurinkoisella ilmalla ja päiväsaikaan kalastettuna. 

Yhtä aluetta ei kannata kalastaa montaa minuuttia, mutta jos paikka näyttää selvästi lohipaikalta, niin kokeile perään toisenlaisella perholla. Jos lohi on näyttäytynyt, mutta ei ota kiinni, kannattaa pitää kymmenen minuutin rauhoitustauko ja kokeilla sitten ärsytysperholla esim. puna-mustalla kontrastilla.

Kun lohi nappaa kiinni, niin ei pidä hätäillä vaikka niin yleensä käy kokeneillekin kalamiehille.
Lohen leuka on kova ja kiinnijäämiseksi se tarvitsee pienen vastanykäisyn. Jos hermot pitää, niin anna lohelle heti tärpin tunnettuasi hieman löysää siimaa ja vasta sitten nosta vapa pystyyn. Virrassa tämä keino riittää usein lohen kiinni jäämiseen, mutta tyynemmässä vedessä nykäise lyhyesti vavan pystyyn nostamisen päätteeksi.

Varsinaisessa väsytyksessä on muutamia kultaisia sääntöjä. Ensikin yritä pitää lohi niin lähellä itseäsi kuin mahdollista. Pidä vapa pystyssä koko ajan ja siima sopivan tiukalla. Jos lohi hyppää, niin laske vavan kärki heti veden pinnan tasolle, mikä yleensä rauhoittaa kalan. Kun lohi hyppää ja vavan kärki lasketaan, niin siima löystyy eli heti kun kala putoaa veteen kelataan löysät siimat pois. Lohi väsyy nopeasti, jos sen saa pysymään liikkeessä koko ajan. Jurova lohi on saatava liikkeelle, vaikka pikkukiviä heittelemällä. Tehokas konsti on myös mennä alavirran puolelle ja käyttää vavan kärkeä veden pinnan tasalla. Vielä kun pitää itsensä koko väsytyksen ajan lohen alapuolella, niin hienosti menee. Väkisin lohta ei kannata vastavirtaan kiskoa, sillä silloin oikeaa tai katkeaa koukku tai peruke pettää. Mikäli kyse on todella isosta lohesta, niin se menee minne haluaa ja silloin mennään itse perässä, ettei siima lopu. Mikäli rannalla on muita kalastajia kannattaa huutaa: "lohi kiinni", että muut keräävät siimat ylös tieltä.

Kun lohi alkaa väsyä, tulee valita rannalta kohta missä otat sen ylös. Asiaa helpottaa, jos mukana on haavi- tai koukkumies. Yksin ollessa lohi kannattaa aina "kävelyttää" rantaan. Pidä vain siima kireällä ja kävele rantapenkkaa ylös. Väsynyt lohi seuraa melko helposti, kun sen pää on vain suoraan rantaa kohti. Vedon pitää olla tasainen eikä nykivä.

Kalapäiväkirjan kertomaa:
Omia merkintöjä vuosien varrelta Tenolta ja Torniojoelta  tutkiessani voin todeta seuraavaa:
- Eniten lohia on tullut aamulla kello 6-8 välillä sekä kello 22-24 välillä. Hyvää kalastusaikaa on myös iltapäivä kello 15-17.
- Parhaiten kaloja on tullut täyspilvisenä päivänä tai sateella.
- Parhaat saaliit on tullut kun veden lämpötila on ollut +10-13 astetta.
- Eniten kaloja kalastustunteihin verrattuna on tullut 15.-20.6. ja 10.-15.8, mutta määrällisesti heinäkuun alussa, jolloin eniten on tullut joella aikaa vietettyä.
- Suurimmat lohet olen saanut elokuussa ja tittejä olen saanut parhaiten kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa.
- Yli 10 kiloiset lohet ovat ottaneet 80 %:sti koukkukokoon 4 tai pienempään perhoon.