|
|
|
| |
|
|
|
|
Muikun syksyinen verkkokalastus on Kalakerhon suosikkikeinoja pyytää talven varalle maukkaita muikkuja, joita voi vaikka purkittaa talvisia iltapaloja varten. Muikun pyytäminen on oma taiteenlajinsa ja saalismäärä kasvaa kunnolla, kun perehtyy omaan kalastuspaikkaansa. Muikun kanta ja koko vaihtelee järvissä vuosittain melkoisesti. Tähän on syynä se, että monissa järvissä muikku elää vain 3-4 vuotiaaksi ja pienikin poikkeama kesän plankton kannassa vaikuttaa kasvuun suuntaan tai toiseen useita millejä, joka tulee huomioida verkkojen silmäkoossa. Lisäksi tietenkin muikkujen vuotuinen määrä vaikuttaa sen kasvuun eli mitä vähemmän on kilpailua ruuasta, sitä isommaksi yksilöt kasvavat.
Muikku kasvaa muutenkin eri järvissä eri kokoiseksi: joissakin järvissä se ei saavuta kuin 5-10 gramman painon, mutta esim. Rovaniemen Venejärvellä tai Lohjan Hormajärvellä esiintyy jopa puolikiloisia yksilöitä. Verkkokalastaja tarvitseekin useita eri kokoisia verkkoja, koska 2-4 milliä väärän kokoinen verkko voi pyytää aivan tyhjää, vaikka järvi olisi muuten muikkupitoinen.
Ensin täytyy selvittää ja ostaa järvelle soveltuva peruskoko eli esim. 16 millin verkkoja. Mikäli seuraavana kesänä muikkuja ei samoilla verkoilla tule, on syynä kannan vaihtelu eli nyt täytyy pyyntiin pistää esim. 13 mm:n ja 19 mm:n verkot. Tällä selvitetään onko kanta pienempää vai suurempaa kuin edellisenä kesänä. Toinen tärkeä huomio on, että alkukesänä muikkua saadaan esim. 14 mm:n verkolla, mutta kesän kasvun myötä ja mädin pullistaessa muikku jääkin syksyllä parhaiten 18-20 mm:n verkkoihin. Hyvä muikkuverkko on ohutlankainen (0,15 mm:n langalla), pehmeälankainen ja mieluiten vähintään 3 metriä korkea, koska muikkua esiintyy pohjalla, välivedessä ja pinnalla.
Muikkua pyydetään etupäässä syksyllä kutuaikaan, mutta hyviin tuloksiin päästään yleensä heinäkuun alusta alkaen ja kausi jatkuu vielä jäiden tultuakin. Muikkua ei tule sekoittaa pikkusiikaan, jonka erottaa muikusta siitä, että sillä on yläleuka alaleukaa pitempi (muikulla päinvastoin).
Muikku kutee ensimmäisen kerran yleensä 2-kesäisenä. Yleensä kutu tapahtuu kovalle pohjalle 1-5 metrin syvyyteen loka-marraskuussa veden lämpötilan laskettua 4-7 asteeseen. Muikku on tehokas lisääntymään koska mätijyviä keskikokoisessa naaraassa on 2 000-4 000 kpl. Poikaset kuoriutuvat keväällä heti jäiden sulattua.
Muikkua kesäkuukausina
Vesien lämmettyä heinäkuussa muikku alkaa kerääntyä talven jäljiltä suurimpiin parveihin. Muikut siirtyvät vesien lämmettyä kohti syvänteitä ja hakevat vettä, joissa lämpötila on noin +15 astetta. Eli syvissä järvissä ne liikkuvat päivisin välivedessä. Verkot lasketaankin vasta iltaisin, jolloin muikut nousevat pintaan syömään planktonia. Tyynenä kesäiltana yleensä muikkuparven löytää katseella, kun seuraa pintakäyntejä. Päivisin parvia voi etsiä kaikuluotaimella. Myös kirkuva lokkiparvi paljastaa pinnan lähellä uivat parvet. Todennäköisesti muikut löytää järven syvimpien monttujen yläpuolelta. Verkot lasketaan joko aivan pintaan tai 0,5-1 metrin tapsikoholla pinnan lähelle. Mikäli siitepölyä tai lokkia/kalaa syöviä sorsalintuja on paljon, pidennetään tapsin pituutta tarpeen mukaan.
Verkkojen päähän lasketaan isot ankkurit, joihin verkko kiinnitetään eri narulla kuin kohoissa. Verkot lasketaan mahdollisimman kireälle, koska muikkuverkot pauloitetaan, siten että aivan suorana niiden silmät ovat vasta täysin auki. Noin 10 sentin kokoisia kohoja kiinnitetään pikasolmulla kymmenen metrin välein, jotka kannattelevat verkkoa riittävästi. 3-5 verkon välein on syytä kiinnittää suurempi lippu muita kalastajia ja veneilijöitä varten.
Verkot tulee nostaa ylös heti aamuvarhaisella useastakin syystä. Ensiksikin muikku pilaantuu herkästi ja ylösnoston jälkeen vierähtää helposti pari tuntia, ennen kuin muikut on irrotettu verkosta ja puhkottu (perattu). Hyvä keino pitkittää kalojen lämpenemistä on täyttää verkkosaavit jäähileellä ennen järvelle lähtöä. Myös verkosta irrotetut kalat tulisi heitellä suoraan jääkylmään veteen. Toinen syy aikaiseen ylösnostoon, on että lokit heräävät aamulla ja ne hakevat muikut verkosta jopa metrin syvyydestä. Kolmas syy se, että ahvenet, särjet ja muut vähempiarvoiset kalat aktivoituvat kun aamu alkaa valjeta ja sotkeutuvat verkkoihin.
Kesällä on tärkeää nostaa verkot aamuvarhaisella ja irrottaa muikut porukalla suoraan jääveteen. Muikku kestää huonosti lämpimässä oloa.
Muikkua syksyllä
Kun vedet jäähtyvät kesähelteiden jälkeen, muikku siirtyy matalampiin vesiin ja planktoniakaan ei ole enää pinnassa samoja määriä kuin aiemmin. Verkkokalastajan onkin vaikeampi löytää parvia kuin kesähelteillä. Nyt verkkoja joutuu pitämään välillä pohjassa, välivedessä ja pinnassa. Elokuun lopulla ahvenet siirtyvät syvänteisiin eli sinne ei uskalla muikkuverkkoja pohjan lähelle laskea. Syksyn edetessä muikut valmistuvat kutuun ja liikkuvat hiljalleen kohti kutupaikkojansa.
Kutu tapahtuu pääasiassa karikoille, joissa on syvempää vettä heti lähettyvillä. Myös hiekkarannat ovat todennäköisiä kutupaikkoja. Verkot lasketaan edelleen pääosin yöksi pyytämään, koska roskakalat liikkuvat edelleen päivisin matalassa vedessä. Verkot lasketaan nyt aivan pohjaan ja matalatkin verkot voi ottaa nyt käyttöön, koska muikut ovat pääosin parin metrin syvyydessä aivan pohjan tuntumassa. Verkkoja kannattaa laittaa useampaan kohtaan eli vain pari verkkoa yhteen paikkaan ja seuraavat aina uuden todennäköisen kutupaikan kohdalle. Sokkeloverkot ovat yksi ratkaisu, joilla roskakalalta voidaan välttyä ainakin osittain. Sokkeloverkko tarkoittaa sitä, että muikkuverkon alaosassa, on noin puoli metriä harvaa 40-50 millistä verkkoa, joka samalla pyytää isompaa kalaa. Roskakalat kuten kiisket liikkuvat aivan pohjassa ja eivät näin sotkeudu muikkuverkkoihin. Kovimpaan kutuaikaan sokkeloverkoilla jää kyllä muikutkin saamatta, joten ne soveltuvat parhaiten pohjapyyntiin syyskuussa ja heti kudun jälkeen jäiden alta pyydettynä.
Kautta kannattaa jatkaa avovesikautena niin pitkään, kun jäät tulevat. Muikut liikkuvat aktiivisesti vielä pari viikkoa jäiden tulon jälkeen.
 |
 |
|
| |
|
|
| |
|
|
|
|
|
|
Muikun verkkokalastus