Keväinen siikojen onginta on nostanut suosiotaan ja tuhannet kalamiehet kerääntyvät huhti-toukokuussa ottamaan osansa siikasaalista. Suosituimmat paikat miehitetään jo aamuyön tunteina, mutta rauhallisuutta arvostavalle löytyy varmasti oma paikkansa, kun hiukan menee tiestä sivummalle.
Siika tulee keväällä matalaan 1-4 metrin veteen sekä merellä että järvellä. Jostain syystä merionginta on huomattavasti järvellä tapahtuvaa suositumpaa. Siikojen keskipaino merellä on noin 400-500 grammaa ja järvissä hiukan pienempi.

Siikapaikat
Siikaa esiintyy merellä miltei joka alueella, keskeltä Helsinkiä aina Perämeren perukoille asti. On vain tunnistettava tai tiedettävä oikeat paikat. Esimerkiksi Uudenmaan rannikoille istutetaan vuosittain keskimäärin yli puoli miljoonaa siianpoikasta ja Kotkan edustalle tuplamäärä. Samaan suuntaan on menty Turussakin. Suurin osa poikasista on isoksi kasvavaa vaellussiikaa, mutta myös muita lajeja istutetaan. Tämän lisäksi siialla on useita luontaisesti lisääntyviä kantoja laajoilla alueilla. Joten mene siikaongelle vaikka Helsingin Lauttasaareen, Munkkiniemeen, Vuosaareen tai Mustikkamaalle, niin melkoisella varmuudella pääset perkaustouhuihin.

Hyvän siikapaikan tunnistaa mm. hienosta hiekka- tai pikkukivipohjasta, jossa kuitenkin on ainakin vähäistä pohjakasvillisuutta. Merellä salmien suut ja siltojen aluset, joissa on virtausta ovat kokeilemisen arvoisia. Kaikkia siikapaikkoja yhdistää kuitenkin se, että lähettyvillä tulee olla syvempää ja avointa selkävettä. Järvissä ojien ja jokien suualueet tulee kokeilla myös.

Siianonginta välineet
Perinteinen heittovapa avokelalla on aivan riittävä väline. Vavalta vaaditaan vain notkeaa kärkeä ja kelalta 10 metrin heitto-ominaisuuksia. Jos varastossa on mistä valita, niin pitkästä vavasta on etua siikaa rannalle vetäessä. Kelalle paras siima on fluorisoiva keltainen, koska tärppejä seurataan vavan kärjen lisäksi siimasta (varsinkin tuulella). Siiman paksuus tulee olla noin 0,25 mm.

Lisäksi tarvitset Bombette painoja, muutamia lukkoleikareita ja koukkuja. Bombette painolla tarkoitetaan alakuvassa olevia painoja, joista siima luistaa läpi. Suositeltava painokoko on 15-25 gramman tienoilla. Bombeten ongelmana on, että siimasotkuja tulee aina välillä. Painoksi käy mikä tahansa lyijyköntti, mihin siiman saa turvallisesti kiinni eli reunat eivät saa olla teräviä.
Siimaan painon alapuolelle sidotaan lukkoleikari stoppariksi. Lukkokeikariin sidotaan varsinainen peruke ja koukku. Näitä kannattaa tehdä kotona valmiiksi mukaan muutamia, koska pohjaan jäänti vaara on suuri. Peruke tulee olla 70-100 senttiä pitkä ja siiman paksuus tulee olla ohut eli 0,14-0,20 mm.

Koukut ovat yksihaaraisia kokoluokassa 6-8 ja jos käytät syöttinä
kärpäsen toukkia tai katkaa, niin kokoluokka 10-12 on sopivampi.
Syöttinä käytetään pääasiassa perinteisiä kastematoja. Siika on rannalla
syömässä todennäköisesti tummia harvasukasmatoja, joten siitä syystä
myös kastemato kelpaa hyvin. Mato kiinnitetään aina pääpuoli edellä noin puoliväliin asti ja loppu saa jäädä vapaana kiemurtelemaan. Lisäksi kannattaa varustautua pitkäkärkisillä pihdeillä, koska siika syö madon yleensä mahaan asti ja hyvillä nokkapihdeillä ei aikaa kulu turhaan koukun kaivamiseen.

Taktiikkaa
Onkipaikalle tultua silmäillään sopivan näköinen paikka tai jututetaan jo paikalla olevia kalanmiehiä. Aamupäivä on osoittautunut tehokkaimmaksi ajankohdaksi, mutta hyvällä syönnillä siikoja tulee koko päivän. Mikäli rannan tuntumassa näkyy vielä jäätä, on jään reuna todennäköisin ottipaikka. Siiat liikkuvat yleensä aivan jään reunan tuntumassa ja sitä mukaa kun uusia paikkoja vapautuu jäästä, tulee ne korkata ensimmäisenä.

Mikäli kalastat viehekalastusluvalla saat pitää pyynnissä vain yhtä kelaonkea, muuten tarvitaan uistelulupa tai järvillä kalastusalueen omistajan lupa. Kalastus aloitetaan yleensä 2-3 metrin vedestä, joten sinne siis heitetään painon avulla pyydys pyytämään. Heitto kannattaa keskeyttää juuri ennen painon osumista veteen, jotta peruke varmasti oikenee suoraksi. Painon saavuttaessa pohjan kelataan löysät siimat pois vavan kärki alhaalla ja vapa asetetaan noin 45 asteen kulmaan. Mitä kovempi tuuli, sitä alempana vettä vavan kärjen tulee olla, jotta tärpit huomataan.

Kun pyydökset on vedessä istuskellaan rannalla kaikessa rauhassa ja odotellaan tärppejä. Usein se tulee muutamassa minuutissa. Jos paikalta on varmuudella saatu saalista kannattaa odotella rauhassa ainakin puoli tuntia ennen kuin suunnittelee paikan vaihtoa. Syötit kannattaa tarkastaa aina välillä. Silmällä seurataan vavan kärkeä ja siimaa ja kun lupaava värinä käy on siika imemässä syöttiä mahaan. Tässä ei kannata hätäillä, sillä siialla kestää kymmenisen sekuntia ennen kuin koko mato on nielaistu. Sen jälkeen vapaan tartutaan päättäväisesti ja kelataan siika ylös.

Itse en käytä haavia kuin kivikkoisilla rannoilla, joten kelaan kalan rannan tuntumaan ja veden sen maihin tasaisella vedolla. Nyt onkin jo kiireempi paikka, sillä pyydys on saatava nopeasti uudestaan veteen, koska siika ui parvissa. Itse vaihdan koko perukkeen pääsiimaan, johon olen pujottanut madon valmiiksi. Lukkoleikarin ansiosta koko touhuun ei kulu montaa sekuntia. Kun pyydys on vedessä uudestaan, jää paremmin aikaa koukun kaivamiseen siian mahasta ja kalan verestämiseen.

Ison parven löydyttyä kannattaa pyyntö keskittää pienelle alueelle