SILAKAN ONGINTA

Silakat liikkuvat isoissa parvissa ja parven kohdalle sattuessa ämpärit täyttyvät hetkessä. Parven löytää helpoiten kutuaikana sisäsaaristosta: suurin osa silakoista kutee keväällä toukokuussa, mutta osa myös syksyllä syyskuun lopulla.
Silakoiden onginta on suurta kansanhupia ja parhaimmillaan esimerkiksi Helsingin Lauttasaaren sillalla on toistasataa silakanonkijaa rivissä. Huippusesonkia riittää keväällä 2-3 viikkoa ja syksyllä kelien kylmenemisestä riippuen 1-3 viikkoa. Suosittuja paikkoja on useat muutkin sillat ja jyrkät rantapenkereet, syvät salmet ja hiekkamontut. Vettä paikalla saa olla yleensä 4-8 metriä, sillä ihan matalassa silakka ei viihdy.

Välineet
Silakkaa on pidetty tyhmänä kalana, koska se ottaa pelkkään koukkuun kiinni. Silakka ottaa koukkuun kuitenkin syödäkseen eli kirkas koukku muistuttaa sen luontaista ravintoa. Koukun on oltava aivan kirkas ja yleensä hopeinen. Syksyllä saalista saadaan hyvin myös kultaisella koukulla ja jopa värikoukulla. Jos olet epävarma koukun väristä, niin sido joka toinen koukku hopeasta ja joka toinen kultaisesta koukusta. Silakka ei ole mikään nirso, mutta pienellä lisävirittämisellä saalista tulee helpommin.

Silakkaa kalastetaan perinteisellä heittovavalla, johon kiinnitetään vavan mittainen litka, missä yleensä on 6-8 koukkua. Sopiva koukkukoko on 2-6, itse käytän kokoluokka 4:sta. Pääsiiman voi rakentaa 0,30 mm siimasta ja parin sentin mittaiset sivutapsit hieman ohuemmasta siimasta. Paksu siima ei mene niin helposti sekaisin kuin ohut. Vavan puoleiseen päähän tulee kiinnittää iso lukkoleikari, jolloin on helppo vaihtaa litka, mutta myös siksi, ettei kelaa vahingossa siimaa vaparenkaiden sisään. Litka tarvitsee vielä painon alapäähänsä, jolla litkan saa nopeasti uppoamaan oikeaan syvyyteen. Yleisin on perinteinen päärynäpaino, mutta itse käytän n. 30 grammaista tasapainopilkkiä tai lusikkauistinta. Näin siksi, että silakkaparvien alla ui isoja ahvenia ja kuhia, joita saa usein sattumakalana silakoiden ohella. Jos pohja on täynnä rojua, voi tasapainopilkistä poistaa alakoukun, niin välttää useimmilta pohjaan jäämisiltä. Lauttasaaren sillalta moni on napannut myös meritaimenia käyttäen kevennettyjä lusikoita litkan painona.

Heimon 2 kilon meritaimen, joka tarttui silakkalitkaan napanneeseen silakkaan !

Litka tarvitsee vielä hiukan houkuttimia. Eri viritelmiä on niin paljon kuin kalastajiakin. Tärkeinä on saada litkaan kiiltoa, jotka välkehtivät kuten silakan kyljet. Erittäin tehokkaaksi olen todennut lusikkauistimissa käytetyn kimaltelevan teipin, joita voi liimata siimaan vastakkain pari 5 sentin pituista pätkää. Teippiä myydään metritavarana kalastusvälineliikkeissä. Hajonneista CD-levyjen kappaleista saa myös hyvin loistavia houkutuksia, mutta niiden kiinnittäminen siimaan ei ole yhtä helppoa. Litkoja tulee tehdä ainakin aina yksi varalle, sillä pohjaan jäämiseltä ei voi aina välttyä.

Tekniikka
Litka pudotetaan silakan oleskelusyvyyteen, joka vaihtelee pohjasta aivan pintaveteen. Sen hetkinen syvyys löytyy vain kokeilemalla. Parven löydyttyä ja niitä ylös nostaessa parvi nousee helposti ylöspäin eli jos pohjasta ei muutaman ylösnoston jälkeen tule enää mitään, niin kokeile välivedestä.

Silakka tarttuu koukkuun ilman vastaiskua. Yhtä silakkaa ei kuitenkaan aleta nostamaan ylös vaan odotetaan, kunnes koukuissa on silakka liki jokaisessa. Ylös nostosta pyritään saamaan mahdollisimman tasainen, sillä silakoita tippuu helposti välille muutenkin.

Silakat kannattaa paistaa voissa tuoreeltaan !

Tai savustaa !