|
Lohen perhokalastus on melkoista salatiedettä, toiset saavat
lohia joka kesä ja toiset eivät koskaan. Tässä jutussa keskitymme
perinteiseen lohenkalastukseen lohiperhoilla. Jutun tarkoituksena on
kertoa perusniksejä, joilla aloittelijakin saisi lohen siiman päähän.
Kokemuksemme olemme keränneet kymmenien vuosien ajalta Tenolta,
Neideniltä ja Torniojoelta. Kirjoittajalla on yli sadan perholla
saadun lohen kokemus edellä mainituista paikoista, toivotaan että
joku hyötyisi näistä.
Perustietoa
Lohta pyydetään perholla silloin kun se on noussut jokeen kutemaan.
Nousu alkaa kun veden lämpötila kohoaa noin + 5 asteeseen eli
Pohjois-Suomessa yleensä kesäkuun alussa. Ensin nousevat yleensä
isot lohet ja perässä tittiparvet. Lohennousu kestää pitkään ja
viimeisimmät tulevat vielä heinäkuussa. Nousevat lohet eivät
yleisen väitteen mukaan ota perhoon syödäkseen vaan ärsykkeen
havaittuaan. Epäilen tätä väitettä eli kyllä lohella on aina
tallella ruokailuvietit, jotka kudun aikana ovat vain toissijaisia.
Tietty perhon ärsyke saattaa laukaista ruokailuvietin ja varsinkin
nousun alkuvaiheessa usea lohi käyttää vielä ravintoa tosin vähenemässä
määrin. Varsinkin pikkulohilla olen usein löytänyt vatsasta ruoanjäänteitä.
Lohen perhokalastuksessa tärkeitä asioita ovat:
- oikeat välineet
- oikea perho
- kalastuspaikan valinta
- kalastustekniikka
- veden korkeus ja säätila
Välineet
Kun tavoitteena on iso lohi käytetään yleensä 2-käden vapaa
siimaluokassa AFTM 9-12. Vavan pituus jakaa mielipiteitä ja niiden
pituus vaihtelee 12-20 jalkaan, mutta yleisin käytetty on 14-15 jalan
vavat. Pitkän vavan hyöty tulee esille pitkälle heitettäessä ja
perhoa roikottaessa oletetun lohen nokan edessä, mutta ennen kaikkea
silloin kun kala on kiinni. Pitkällä vavalla kalaa on helpompi
ohjailla pois pahoista kivikoista. Yhden käden vavoillakin pärjää
kohtuudella, joten sen takia ei kannata jättää reissua tekemättä.
Kelan valinnassa on kaksi tärkeää seikkaa. Siimaa ja pohjasiimaa
tulee mahtua paljon ja kelassa on tarpeeksi hyvä jarru. Mikäli rahan
kanssa ei ole ongelmia kannattaa ehdottomasti hankkia ns. antireverse
jarrulla oleva kela.
Siima on pääsääntöisesti kelluvaa kaksikartiosiimaa, mutta
ampumapäät ovat nostaneet suosiotaan viime aikoina. Kummallakin pärjää
mainiosti, sillä mm. Tenolla ja Neidenillä ei tarvitse edes pitkälle
heittää vaan lohet ovat usein rannan lähellä tai saavutettavissa
kahlaamalla.
Siiman kanssa yhtä tärkeä on pohjasiiman laatu ja määrä. Iso
lohi vie helposti siimaa kelalta yli sata metriä, joten sitä on aina
laitettava kela täyteen. Alkukesästä tarvitaan upposiimoja tai vähintään
kärkiuppoavaa siimaa, koska perho on saatava pohjan tuntumaan yleensä
pariin metriin.
Perukkeiden tulee olla riittävän vahvakärkiset. Lohestuksessa käytetään
usein n. 3-4 metrin mittaista peruketta, joka koostuu noin parin
metrin pitkästä runko-osasta ja 1-2 metrin mittaisesta kärkiosasta.
Mitä kirkkaampi on ilma ja vesi, sitä ohuempi perukkeen tulee olla.
Yleensä käytetään 0,30-0,40 mm kärkeä.
Lohiperhot
Lohiperhoihin liittyy uskomuksia ja taikaa. Tenolla moni valitsee
perhon värin taivaan värin, joen pohjan värin tai rantakoivikon värin
mukaan. Osa kalastaa aina mustalla ja osa käyttää vain tarkkaan
sidottuja "näyttelyperhoja". Itse uskon
yksinkertaisiin sidoksiin, joissa tärkeimmät kriteerit ovat koukun
koko ja siipimateriaalin määrä sekä perhon värit. Uskomus omiin
perhoihin on tärkeämpi mitä moni luuleekaan.
Lohiperhon koko valitaan pääsääntöisesti veden lämpötilan
mukaan. Poikkeuksen koukun koon valintaan tekevät tulvavesi tai erittäin
matala vedenkorkeus. Tulvavedessä käytetään suurempia perhoja ja
matalalla vedellä pienempiä perhoja. Vielä kannattaa muistaa, että
alkukaudesta käytetään tuuheampi siipisiä perhoja kuin
loppukaudesta. Heinä-elokuussa siipimateriaalia on erittäin niukasti
päiväsaikaan kalastettaessa ja perhon tärkeimmän osan muodostaa
silloin runkoväri ja häkilä. Itse käytän normaalioloissa
karkeasti seuraavaa ohjetta:
koukkukoko
/ vedenlämpötila
1/0 - 6
/ +1 - 8 celsiusta
4 - 8
/ +8 - 13 celsiusta
8 - 10
/ +13 - 18 celsiusta
10 - 12 tai pintaperho / yli + 18 celsiusta
Lohiperhon väri valitaan vuoden ajan ja säätilan mukaan. Perussääntö
on, että mitä kirkkaampi ilma sen kirkkaammat perhot ja päinvastoin.
Tulvavesi vaikuttaa myös värin valintaan eli silloin käytetään
aina normaalia kirkkaampia värejä sekä fluorivärejä. Näitä värejä
kun löytyy perhoista niin ei ainakaan ole täysin metsässä esim.
Tenolla:
ajanjakso / ilmatila
/ perhon päävärit
1.6.-20.6. / aurinko
/ vihreä, keltainen, hopea, kulta
1.6.-20.6. / pilvinen
/ harmaa, sininen, keltainen
1.6.-20.6. / sade tai yö /
harmaa, keltainen
20.6.-31.7.
/ aurinko / musta, punainen, oliivi,
kulta
20.6.-31.7. / pilvinen
/ musta, ruskea, harmaa
20.6.-31.7. / sade tai yö /
musta, tumman punainen
1.8.-
/ aurinko / musta, kulta, kupari
1.8.-
/ pilvinen / musta, oliivi, viininpunainen,
lila
1.8.-
/ sade tai yö / musta, tummanpunainen, tummanruskea
Parhaat lohiperhoni:
Teno:
Alkukesän ja kirkkaan ilman huippuperho useissa lohijoissa muissakin
lohijoissa. Koukkukoko 1-10 #.
Heinäkuun puolen välin jälkeinen huippuperho. Suosituin koukkukoko
4-10 #.
Yöllä tapahtuvaan kalastukseen ja erittäin matalan veden aikaan.
Suosituin koukkukoko 8-10 #.
Norjan lohijoet:
Jos pitäisi valita vain yksi olisi se perinteinen Silver doctor, joka
on ennen kaikkea kirkkaan ilman perho, joka toimii parhaiten
kirkkaissa vesissä mm. Norjassa ja Islannissa. Yleensä sinisävyiset
perhot toimivat hyvin Norjan kirkkaissa vesissä. Koukkukoko saa olla
suurempi kuin 6 #.
Neiden ja (Näätämö):
Keskikesän ja pilvisen päivän huippuperho isommalle lohelle. Erittäin
hyvä varsinkin Neidenillä, jossa kesällä 2006 suurin lohi painoi
yli 8 kg. Toimii myös Venäjällä mainiosti. Suosittu koukkukoko 2-6
#.
Tornio-Muoniojoki:
Oma suosikki koko kesän, kun kohteena on yli 10 kilon lohi. Parhaat
saaliit ovat tulleet heinäkuun puolessa välissä Muonion seudulta.
Koukkukoko 1-4 #
Kymijoki:
Enpä voi kehua Kymijoen Siikakosken ja Ruhavuolteen isoilla lohilla
verrattuina joen vakioporukkaan. Kyseinen katkajäljitelmä on
kuitenkin omalta osaltani paras perinteinen lohiperho Kymillä.
Koukkukoko normaalisti 4-6 #.
Hellepäivän perho:
Kun lämpötila on helteen puolella ja vesikin 20 asteista on aika
siirtyä pintabomberiin. On erittäin tehokas titeille iltapäivällä
loppukesän puolella.
Kalastuspaikan valinta
Kalastus tapahtuu tietenkin siellä missä lohia esiintyy.
Paikkatuntemuksella on suuri etu, sillä lohet nousevat samoja reittejä
pitkin ja asentopaikatkin ovat vuodesta toiseen samat. Suosituimmilla
paikoilla on aina ruuhkaa ja niitä kannattaa välttää, sillä vain
pieni prosentti kalastajista saa lohen. Tärkeämpi on ennakoida lohen
nousu. Lohet nousevat yleensä parvissa ja jos edellisyönä on
joltain koskelta saatu useita lohia, niin kalastajan tulee arvioida
kuinka monta kilometriä jäljelle jääneet etenevät. Varsinkin
Tenolla liikkuminen kannattaa, sillä 10 kilometrin matkalla
saalistilanne voi olla täysin erilainen. Tenolta ja Torniojoelta
löytyy useita rannalta kalastuspaikkoja, joissa saat kalastaa yksin
tai korkeintaan parin muun kalastajan kanssa. Näissä lohen saanti on
todennäköisintä.
Lohi viihtyy paikoissa, joissa vettä on yleensä 1,5 - 3 metriä,
mutta erittäin lämpimän veden aikana sen tavoittaa syvempääkin.
Oleskelupaikan pohja on usein sorakkoinen ja pikkukivinen, jossa on
pieniä monttuja eli suojapaikka virranimulta. Isojen kivien takana ja
akanvirroissa lohi yleensä levähtää vain hetkisen ja silloinkin
isomman kosken alla tai päällä. Hyvällä lohipaikalla virtaus on
kohtalaisen tasainen ainakin kymmenen metrin matkalta. Liian
hidasvirtainen alue ei ole lohien suosiossa. Asentokala vaihtaa
paikkaa herkästi, jos vedenpinta nousee tai laskee ja tätä tapahtuu
isolla joella herkästi vesisateiden jälkeen. Lämpimän veden aikana
kalastajan tulee hakeutua kalastamaan joen kylmimpiin osiin, joita
ovat mm. kovemmat virtaamat ja sivujokien laskukohdat.
Monen kalastajan virhe on pommittaa lohen hyppypaikkaa. Jos lohi hyppää
pystysuoraan isosti läsäyttäen, on se usein nousemassa vauhdilla ylävirtaan.
Silloin kalastetaan nopeasti lohen edestä 10-50 metrin matka ja
mahdolliset lepopaikat. Sen sijaan jos lohi näyttää pyrstöään
tai päätään, kannattaa sitä kohtaa kalastaa ja varsinkin pari
metriä alempaa, sillä lohi näyttäytyy yleensä olinpaikastaan ylävirtaan.
Mikäli olet oudolla paikalla kannattaa jokea tutkia rannalta. Tenolla
on mahdollisuus yleensä kiivetä rantaa ylöspäin, josta joki näyttää
ihan toiselta. Sieltä voi merkata muistiin mahdolliset lohen
olinpaikat. Syvänteet näkyvät tummempana ja akanvirrat näkyvät myös
selvästi.
Kalapaikkaan vaikuttaa myös valon vaikutus. Jos aurinko paistaa
suoraan ylävirrasta lohen silmään on perhoa melko turha heittää.
Silloin etsitään varjokohdat rantojen läheltä ja joen mutkat,
joissa valo tulee eri suunnasta.
Kalastustekniikka
Kalastus aloitetaan aina reilusti rannalta, ettei säikäytetä
mahdollisesti rantavedessä olevia lohia. Tenolla ja Tornionjoella
lohien nousureitit kulkevat usein vain metrin parin päässä rannasta
ja on hirveätä joka kesä seurata, kun osa kalastajista ryntää
aina kahlaamaan suin päin puolijokeen asti. Näin estetään
tehokkaasti muidenkin kalastajien lohen saanti.
Kalastustapoja on periaatteessa vain kaksi: alkukaudesta kylmän veden
aikana ja tulvavedessä kalastetaan upposiimalla läheltä pohjaa tai
jos vettä on muuten useita metrejä. Samoin voidaan kalastaa, jos
tiedetään lohen oleskelumontut. Muutoin kalastetaan pintasiimoilla,
siten että perho ui 10-30 senttiä veden pinnan alapuolella. Nousua
jatkava lohi ottaa yllättäen parhaiten lähellä pintaa uivaan
perhoon ja kyllä lohi nousee syvemmältäkin, kun perho vain ui
tarpeeksi ärsyttävästi tai tulee eteen yllättävästä suunnasta.
Upposiimoilla heitetään yleensä viistoon alavirtaan päin, jolloin
perho ei ui liian lujaa. Pintasiimoilla heitto tehdään normaalisti
suoraan poikkivirtaan. Lohen perhokalastuksessa on tärkeitä, ettei
perho ui koskaan liian lujaa eli mitä hitaampaa perho kulkee sen
paremmin se pyytää. Tämä korostuu varsinkin, kun vesi on kylmää.
Jotta perho ui sopivaa vauhtia tulee opetella korjausheitto tekniikat.
Helpointa on tehdä lyhyt korjausheitto ylävirtaan, siten että
siimasta jää parin metrin mutka veteen. Suosittua on myös
pelkästään roikottaa perhoa oletetun lohen yläpuolella, mutta siinä
on omat ongelmansa saada perho pysymään vedenpinnan alapuolella.
Perhon tulee aina uida, eikä se saa mennä virran mukana kuin eloton
roska. Perhon uintiin saa elävyyttä, kun vedellään muutaman sentin
liikkeellä käsin siimasta tai ohjataan vavan kärjellä perhon
kulkua. Hyvin sidottu perho oikealla solmulla sidottuna ui melkein
itsestään, jos heiton jälkeen peruke oikenee oikea oppisesti eikä
siima vedä perhoa alavirtaan.
Pintaperhokalastusta kannattaa kokeilla, kun vesi on erittäin lämmintä
tai matalaa. Lohi ottaa parhaiten pintaperhoon aurinkoisella ilmalla
ja päiväsaikaan kalastettuna.
Yhtä aluetta ei kannata kalastaa montaa minuuttia, mutta jos paikka näyttää
selvästi lohipaikalta, niin kokeile perään toisenlaisella perholla.
Jos lohi on näyttäytynyt, mutta ei ota kiinni, kannattaa pitää
kymmenen minuutin rauhoitustauko ja kokeilla sitten ärsytysperholla
esim. puna-mustalla kontrastilla.
Kun lohi nappaa kiinni, niin ei pidä hätäillä vaikka niin yleensä
käy kokeneillekin kalamiehille.
Lohen leuka on kova ja kiinnijäämiseksi se tarvitsee pienen vastanykäisyn.
Jos hermot pitää, niin anna lohelle heti tärpin tunnettuasi hieman
löysää siimaa ja vasta sitten nosta vapa pystyyn. Virrassa tämä
keino riittää usein lohen kiinni jäämiseen, mutta tyynemmässä
vedessä nykäise lyhyesti vavan pystyyn nostamisen päätteeksi.
Varsinaisessa väsytyksessä on muutamia kultaisia sääntöjä.
Ensikin yritä pitää lohi niin lähellä itseäsi kuin mahdollista.
Pidä vapa pystyssä koko ajan ja siima sopivan tiukalla. Jos lohi
hyppää, niin laske vavan kärki heti veden pinnan tasolle, mikä
yleensä rauhoittaa kalan. Kun lohi hyppää ja vavan kärki
lasketaan, niin siima löystyy eli heti kun kala putoaa veteen
kelataan löysät siimat pois. Lohi väsyy nopeasti, jos sen saa pysymään
liikkeessä koko ajan. Jurova lohi on saatava liikkeelle, vaikka
pikkukiviä heittelemällä. Tehokas konsti on myös mennä alavirran
puolelle ja käyttää vavan kärkeä veden pinnan tasalla. Vielä kun
pitää itsensä koko väsytyksen ajan lohen alapuolella, niin
hienosti menee. Väkisin lohta ei kannata vastavirtaan kiskoa, sillä
silloin oikeaa tai katkeaa koukku tai peruke pettää. Mikäli kyse on
todella isosta lohesta, niin se menee minne haluaa ja silloin mennään
itse perässä, ettei siima lopu. Mikäli rannalla on muita kalastajia
kannattaa huutaa: "lohi kiinni", että muut keräävät
siimat ylös tieltä.
Kun lohi alkaa väsyä, tulee valita rannalta kohta missä otat sen ylös.
Asiaa helpottaa, jos mukana on haavi- tai koukkumies. Yksin ollessa
lohi kannattaa aina "kävelyttää" rantaan. Pidä vain
siima kireällä ja kävele rantapenkkaa ylös. Väsynyt lohi seuraa
melko helposti, kun sen pää on vain suoraan rantaa kohti. Vedon pitää
olla tasainen eikä nykivä.
Kalapäiväkirjan kertomaa:
Omia merkintöjä vuosien varrelta Tenolta ja Torniojoelta
tutkiessani voin todeta seuraavaa:
- Eniten lohia on tullut aamulla kello 6-8 välillä sekä kello 22-24
välillä. Hyvää kalastusaikaa on myös iltapäivä kello 15-17.
- Parhaiten kaloja on tullut täyspilvisenä päivänä tai sateella.
- Parhaat saaliit on tullut kun veden lämpötila on ollut +10-13
astetta.
- Eniten kaloja kalastustunteihin verrattuna on tullut 15.-20.6. ja
10.-15.8, mutta määrällisesti heinäkuun alussa, jolloin eniten on
tullut joella aikaa vietettyä.
- Suurimmat lohet olen saanut elokuussa ja tittejä olen saanut
parhaiten kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa.
- Yli 10 kiloiset lohet ovat ottaneet 80 %:sti koukkukokoon 4 tai
pienempään perhoon.
|
