|
Rautu eli nieriä on kaloistamme kaunein ja ehkäpä myös maukkain.
Raudun kalastaminen perholla on haasteellista kalan oikukkuuden takia.
Joskus niitä saa ja joskus ei millään. Monet kokeneet Lapissa
kalastavat perhokalastajat keskittyvät vain raudun kalastukseen,
koska eivät saa riittävästi haastetta harjuksesta tai tammukoista.
Suomessa elää eri rautulajeja:
- Lapissa elävä alkuperäiskanta eli pikkunieriä on sitä
varsinaista rautua, jota elää runsaasti sadoissa eri Lapin järvissä
ja jokivesissä.
- Isonieriä eli Saimaannieriä on nykyään uhanalainen ja sitä
esiintyy harvalukuisena mm. Inarijärvellä, Kilpisjärvellä ja
Vuoksen vesistöissä.
- Harmaanieriä on istutuskala, jota kasvatetaan viljelylaitoksissa.
Runsaimmin harmaanieriää esiintyy Inarijärvessä, jossa se on
yleinen uistelukala.
- Puronieriä on myös istutuskala, jota on istutettu pitkin Suomea.
Toistaiseksi istutukset eivät ole onnistuneet kovin hyvin, mutta
lajin kehittämisen eteen tehdään kovasti töitä. Puronieriää
tavoittaa mm. Kemijoen latvoilta.
Tässä jutussa keskitymme alkuperäiskannan raudun perhokalastuksen
nikseihin tunturijärvillä.
Pientä 10-20 sentin rautua esiintyy useissa järvissä Muonio-Ivalo
linjasta pohjoiseen. Sen saanti on melko helppoa, kun vain oikean järven
rantaan sattuu osumaan. Iso rautu, jonka pyyntiniksejä annamme, on jo
harvinaisempi eläjä ja parhaiten sen tavoittaa kaukana tiestä Käsivarren
alueelta. Omia suosikkijärviä ovat mm. Somasjärvi ja Toskaljärvi.
Iso rautu vaatii syvän järven, mutta ongelmana on, että useat järvet
ovat joutuneet törkeän verkkokalastuksen kohteeksi. Rautu pärjää
huonosti kilpailussa muille kaloille, joten hyvässä rautujärvessä
ei muita kalalajeja kovin runsaana esiinny. Rautuja löytyy kuitenkin
pienistäkin tunturilampareista, joissa vain on syvä monttu.
Jokaisesta lampareesta reitin varrella kannattaa kokeilla ja näin löytää
itselle oma salainen paikka. Itselläkin on pari salaista paikkaa,
joissa elää muutamien yksilöiden kanta, mutta keskikoko onkin
parikiloa. Erikokoisia lampareitahan on tuhansia pelkästään Käsivarressa.
PERHOT:
Vanha legenda kertoo, että raudulle riittää kun tarjoaa mustaa
pientä pintaperhoa. Näin saattaa olla parhaana syöntiaikana, kun hyönteisten
kuoriutuminen on huipussaan. Harvoin näin on ja iso rautu on äärimmäisen
tarkka ravinnostaan, jolloin kalastajankin täytyy olla tarkka
perhoistaan.
 
Oma suosikkini raudulle on katkajäljitelmä, joka toimii yleensä
aina kun pyydetään pohjan läheltä. Hyvän katkajäljitelmän saa,
kun käyttää runkoduppingina esim. pitkäkarvaista hyljettä.
Katkajäljitelmiä saa olla eri sävyissä: kellertäviä, vihertäviä,
punertavia ja tummia.
Pintaperhoista raudulle toimii parhaiten päiväkorentojäljitelmät.
Itse olen käyttänyt menestyksellä vaaleita blue dun tyyppisiä
perhoja. Joskus myös musta päiväkorentojäljitelmä toimii hyvin,
yleensä illan jo hämärtyessä.
 
Tavallisista uppoperhoista kannattaa kokeilla Lapissa muutenkin
suosittuja March Brownia sekä Red Tagia eli punaperää. Nämä
toimivat varsinkin, kun kalastetaan matalasta rantavedestä syönnöksellä
olevia rautuja.
VÄLINEET
Rautujärvellä tarvitaan perhovälineet, joilla voi heittää pitkälle.
Lisäksi on huomioitava, että tunturilla tuulee useasti kovaakin.
Itse käytän 8 # luokan vapaa, jolla mittaa on 10 jalkaa.
Siimoja tulee olla kahta erilaista. Mikäli raudut ovat pohjassa, on
paikalla helposti vettä 5-10 metriä. Silloin tarvitaan nopeasti
uppoavaa siimaa. Pintaperhostusta varten tietysti kelluvaa siimaa ja
kirkkaassa vedessä suosittelen ns. lasisiimaa. Nykyiset
ampumasiimat ovat luonnollisesti tehokkaita pitkiin heittoihin.
Rautu on arka kala, joten perukkeisiin tulee pintaperhokalastuksessa
satsata. Mahdollisimman ohut ja näkymätön n. 3 metrin mittainen
peruke, jossa kärjen vahvuus kaloista riippuen 0,14-0,20 mm.
SYÖNTIAJAT JA TEKNIIKKA
Rautu on aktiivinen heti, kun purojen suut ja rannat vapautuvat jäästä.
Lapissa se tapahtuu yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Parhaisiin
tuloksiin pääsee yleensä aamulla varhain tai iltapäivällä.
Perhoa pomputetaan aivan pohjassa rauhallisin vedoin. Perho heitetään
rannan suuntaisesti ja käsin nypitään siimaa sisään.
Kesäkuun loppu on yleensä vaisua, koska hyönteiselämä
ei ole vielä vilkasta. Raudut uiskentelevat syvällä ja aktivoituvat
vain hetkeksi iltaisin. Uppoperhoilla kannattaa suunnata vedota
suoraan syvänteiden reunalle ja yrittää saada vaihtelevalla
uinnilla raudut hermostumaan.
Heinäkuussa alkaa mielenkiintoisin ajanjakso eli pintaperhostuskausi.
Raudut liikkuvat isoissa parvissa rantoja kierrellen ja ravintoa
etsien. tyynellä ilmalla on helppo seurata missä parvi kulkee ja
ennakoida itsensä oikeaan kohtaan. Vesien lämmetessä rautujen syöntihetket
ovat kuitenkin harmittavan lyhyitä. Varmimmin olen raudut tavoittanut
iltaisin klo 20-23.00 välillä ja aamuyöllä kello 3.00-5.00.
Kylmän veden aikana syöntijaksoja voi olla parin tunnin väleinkin.
Perho heitetään parven eteen ja annetaan kellua siima valmiina
vastaiskuun. Tärppi on usein raju ja kala pysyy kiinni poiketen täysin
esim. siian tärpistä. Pintaperhokausi jatkuu usein elokuun
loppupuolelle. Kesän edetessä parvet ovat kauempana rannasta ja
usein heittoetäisyyksien ulkopuolella.
Syyskuussa raudut ovat edelleen erittäin aktiivisia. Ongelmana on
ruska-aika eli raudut välttelevät rantoja. Pitkillä heitoilla
kokeillaan penkkojen reunoilta ja syvänteistä. Pintaperho toimii
yleensä, vaikka varsinaista pintomista ei tapahdukaan, perhon vain
tulee olla huomattavan iso. Mikäli pintaperho ei kelpaa siirrytään
katkajäljitelmiin, joita voi laittaa samaan perukkeeseen 2-3 kpl.
Tässä tavoite on saavutettu ja paistumaan on menossa
1,0-2,0 kg perhoraudun fileitä.
Takavuosien Kalakerhon ennätysrautu 3,2 kg perholla, jonka Jari sai
Kilpisjärveltä. Vastaavan saaminen siiman päähän alkaa olla
melkoinen harvinaisuus.
|
