|
Siikojen perhokalastus on monelle aktiiviselle kalastajalle varsin
vieras kalastusmuoto. Kuitenkin siikojen perhokalastus antaa saalista
mukavasti siellä missä siikoja vain esiintyy. Varsinainen taitolaji
onkin ainoastaan isojen siikojen saanti haaviin.
Siianperhokalastuksessa on 3-4 varsinaista huippusesonkia: jäiden lähdön
jälkeinen larvastus, juhannuksen jälkeinen pintaperhokausi ja syksyn
kutupyynti jokivesissä. Kukin sesonki kestää vain parista päivästä
muutamaan viikkoon, joten paikalla on oltava oikeaan aikaan, mikäli
siian meinaa saada helpolla.
Siian perhostelijan varusteet ovat erittäin kevyet perhovälineet eli
mitä pienempi luokka sen nautittavampaa kalastus on. 3-4# luokka on
ihanteellinen, mutta myös luokissa 5-6# tuntuma kalaan on hyvä.
Siimoina käytetään kelluvaa siimaa ja järvillä mieluiten näkymätöntä
lasisiimaa. Keväällä peruketta painotetaan muutamalla haulilla,
jotta perho saadaan lähelle pohjaa. Perukkeen pituus joessa on noin 2
metriä, mutta järvillä 3-4 metriä on paras, jos siiat ovat
hiukankin arkoja. Perukkeen vahvuuden ratkaisee siikojen koko: perussääntö
on että alle kilojen siioille 0,12-0,16 mm ja yli kiloisille
0,16-0,20 mm.
Siian kevätpyynti
Heti kun rantavedet aukeavat vähänkin jäistä lähtee siian
perhokalastaja etsimään sopivia jokien suita, hiekka- ja sorarantoja
ja salmien reunoja. Kasviplanktonit aloittavat tuotantonsa, hapekas
sulamisvesi valuu rannoilta ja ensimmäiset surviaistoukat ja
sukasmadot aktivoituvat liikkumaan. Nämä tekijät yhdessä saavat
muutkin kalat kuin siiat tulemaan aivan rantamatalaan. Aamupäivä
aina kello 14 asti on ollut aktiivisinta aikaa siikojen osalta.
Siikojen kevätonginta on jo yleistynyt ja seuraavaksi on vuorossa keväinen
perhokalastus, sillä onhan perholla paljon mukavampi siikoja pyytää
kuin pohjaongella. Kevään perhot ovat tummia pupia, nymfejä ja
larvoja. Koukun koko vaihtelee 14-18 välillä.
Oma suosikkiperhoni keväällä:
Perhoja kannattaa kiinnittää 2 tai 3 perukkeeseen, noin metrin välein.
Tapsit ovat pituudeltaan 10-15 senttiä. Oikea perho etsitään
kokeilemalla aluksi eri tyyppisiä ja erivärisiä perhoja. Suurin ja
painavin kannattaa laittaa peräperhoksi sotkujen välttämiseksi.
Kalastus aloitetaan heittämällä perho suoraan rannalta kohti selkää.
10-15 metrin mittainen heitto riittää mainiosti. Perhojen annetaan
vajota pohjan tuntumaan. Sen jälkeen käsillä nypitään siimaa sisään
aina 10-20 senttiä kerrallaan aivan rantaan asti välillä pieniä
taukoja pitäen, että perhot ehtivät takaisin pohjan tuntumaan.
Mitä rauhallisempi tahti, niin sen paremmin siikoja yleensä tulee.
Pienikin vastus kädessä tarkoittaa joko kalan tärppiä tai
pohjakosketusta. Terävä vastanykäisy joko tartuttaa siian tai
sitten ei. Usein perho tulee kiskaistua siian suusta ennen
tarttumista. Siiallahan yläleuka on alaleukaa pitempi ja se imaisee
ruoan (perhon) suuhunsa. Ennen kuin koukun kärki on ohittanut
alaleuan siialla on mahdollisuus tunnistaa petos ja hylätä perho tai
kalastaja ehtii kiskaista perhon kalan suusta. Parin kymmenen saadun
siian jälkeen oikea-aikainen vastaisku on takaraivossa ja tärpeistä
valtaosa päätyy ruokapöytään.
Jos tärppiä ei eka heitolla tule astutaan noin 3 metriä sivuun ja
uusitaan heitto. Yhdellä alueella ei kannata pitkään oleskella,
vaan muutamien heittojen jälkeen siirrytään reippaammin eri
paikkaan. Kun eka siika löytyy, niin samaa paikka pommitetaan sitten
tehokkaasti. Siiat liikkuvat isoissa parvissa, mutta parvi saattaa
liikkua nopeastikin rannan suunnassa. Todennäköinen liikkumissuunta
on tuulen suunta eli siiat hakeutuvat paikalle, minne tuuli kuljettaa
ravintoa.
Siian pintaperhostuskausi
Kun kaikki osuu vesiperhosen kesäkuoriutumisessa kohdalleen, käy
siian perhokalastajalle kuten kuvassa.
Juhannuksen molemmin puolin etelässä ja 2 viikkoa heinäkuun alussa
Pohjois-Suomessa on siian perhokalastajan juhla-aikaa. Silloin
kuoriutuvat Suomen järvillä valtaosa vesiperhosista ja
isosurviaisista ja ne saavat siiat ahtaamaan ruokaa hulluin lailla
mahaansa. Monissa järvissä siikoja saa lappaa niin paljon kuin
kehtaa ottaa, mutta kohtuus pitäisi aina muistaa.
Parasta kalastusaikaa ollut iltapäivä kello 13-18, joskus jopa
iltaan asti. Veden lämpötila ratkaisee kesäisen sesongin täysin.
Mikäli veden lämpötila ei ole ehtinyt kohota 20 asteeseen, on
siikoja liikkeellä. Parhaat olosuhteet siian pintaperhosteluun on,
kun vedenlämpötila siian on 15-18 asteen välillä, päivä pilvessä
ja tuuli lähellä nollaa.
Pintaperhoiksi käyvät yleensä kaikki harmaat, ruskeat ja mustat
pinturit, jotka säilyttävät oikean asentonsa sekä paikallaan
ollessa, että viistettäessä. Kokoluokka perhoilla on 12-20, mutta
mikäli havittelet mm. Käsivarren Enojen useakiloisia siikoja tulee
perhot olla kokoluokassa 18-24 ja tarkkoja jäljitelmiä paikallista
hyönteisistä (mm. black gnat, black buzzer)
Parhaat pintaperhoni siialle:
Siian
pintaperhostelua auttaa, mikäli käytössä on vene tai
kelluntarengas. Mutta myös rannalta kannattaa perhoa heittää, sillä
yleensä siiat uivat noin 1-2 metrin syvisessä vedessä. Keskellä järveä
olevat karikot ja hiekkarannat ovat varmimpia aloituspaikkoja sekä
matalat niemien kärjet. Siiat kulkevat rantojen suuntaisesti ja
yleensä tyynen ja pienen virtauksen reunoilla. Tyynellä ilmalla jos
siikoja on paljon, perho vain heitetään tuikkien lähelle ja
odotellaan tärppiä. Mikäli tärppiä ei kuulu hyppyytetään perhoa
aina välillä. Tuulisella ilmalla siika ei paikallaan olevaa perhoa
huomaa, vaan sitä on viistätettävä.
Siika saattaa ensin ikään kuin iskeä perhosta ohi. Tarkoitus on
kuitenkin kastella perho, jolloin siian on se helpompi nielaista.
Kalastajan on pidettävä hermonsa eikä kiskaista liian aikaisin
ennen kuin perho varmasti on siian suussa. Siian leuat ovat muutenkin
arat ja irtipääsemisiä sattuu sen takia useita. Väsytys
suoritetaan varovaisesti eli jos siika aloittaa mekastuksen annetaan
sen vapaasti vetää siimaa kelalta.
Siikaa syksyllä
Syksyllä on siian viimeisin sesonki ja taatusti vähiten kalastettu
perhovälinein. Siika nousee moniin jokiin kutemaan mm. suosittuihin
Vantaanjokeen ja Kymijokeen sekä Muoniojokeen. Vantaalla siikoja
nostetaan isolla haavilla ja Kymillä pohjaongella. Miksei myös
perholla ? Omat kokemukset ovat lähinnä pohjoisen jokivesistä,
mutta viime vuosina peli on avattu myös Etelä-Suomen monissa joissa.
Kovin sesonki on lokakuussa Pohjoisessa ja marraskuun alussa Etelässä.
Jokivesiä, joissa on syysrauhoitus taimenien takia tulisi välttää
mahdollisuuksien mukaan.
Perhovarusteet ovat muuten samat, mutta kevyessä virrassa käytetään
painavaa peruketta ja kovemmassa virrassa siiman päässä on sopivan
painoinen lyijypaino. Tapseihin sidotaan 2-3 larvaa tai nymfiä noin
30-50 sentin välein. Koska syksyllä on jo päivälläkin hämärää
ja vesi usein lehtien roskaamaa käytetään näkyviä perhoja. Itse
sidon perhojen rungot helmiäisvalkoisesta flashbousta tai
vastaavasta.
Paras syysperhoni siialle:
Kalastustekniikka on yksinkertainen: perhot tulee saada aivan pohjan
tuntumaan ja joesta etsitään monttuja tai muuten suojaisia paikkoja.
Siiat uivat usein aivan rannan tuntumassa, joten kahlaamista ja
muutakin mekastusta tulee välttää. Tärppi on usein ärhäkämpi
kuin keväällä, koska perho uitetaan vauhdilla siian nokan edestä.
Mikäli kutu on käynnistynyt, niin siika ei perhosta välitä. Oikea
ajoitus on 1-2 viikkoa ennen kutua, jolloin valtaosa siioista on
nousemassa jokiin.
|
