EtusivuPilkintäVerkkokalastusViehekalastusPerhokalastusTietoa seurastaHyötytietoaKalapaikatYhteystiedotKuvagalleriaMyynnissä

Taimenen perhokalastus
Lohen perhokalastus
Siian perhokalastus
Harjuksen perhokalastus
Larvastus
Raudun perhokalastus
Hyönteisoppi
Siian perhokalastus
Siikojen perhokalastus on monelle aktiiviselle kalastajalle varsin vieras kalastusmuoto. Kuitenkin siikojen perhokalastus antaa saalista mukavasti siellä missä siikoja vain esiintyy. Varsinainen taitolaji onkin ainoastaan isojen siikojen saanti haaviin.

Siianperhokalastuksessa on 3-4 varsinaista huippusesonkia: jäiden lähdön jälkeinen larvastus, juhannuksen jälkeinen pintaperhokausi ja syksyn kutupyynti jokivesissä. Kukin sesonki kestää vain parista päivästä muutamaan viikkoon, joten paikalla on oltava oikeaan aikaan, mikäli siian meinaa saada helpolla.

Siian perhostelijan varusteet ovat erittäin kevyet perhovälineet eli mitä pienempi luokka sen nautittavampaa kalastus on. 3-4# luokka on ihanteellinen, mutta myös luokissa 5-6# tuntuma kalaan on hyvä. Siimoina käytetään kelluvaa siimaa ja järvillä mieluiten näkymätöntä lasisiimaa. Keväällä peruketta painotetaan muutamalla haulilla, jotta perho saadaan lähelle pohjaa. Perukkeen pituus joessa on noin 2 metriä, mutta järvillä 3-4 metriä on paras, jos siiat ovat hiukankin arkoja. Perukkeen vahvuuden ratkaisee siikojen koko: perussääntö on että alle kilojen siioille 0,12-0,16 mm ja yli kiloisille 0,16-0,20 mm. 

Siian kevätpyynti
Heti kun rantavedet aukeavat vähänkin jäistä lähtee siian perhokalastaja etsimään sopivia jokien suita, hiekka- ja sorarantoja ja salmien reunoja. Kasviplanktonit aloittavat tuotantonsa, hapekas sulamisvesi valuu rannoilta ja ensimmäiset surviaistoukat ja sukasmadot aktivoituvat liikkumaan. Nämä tekijät yhdessä saavat muutkin kalat kuin siiat tulemaan aivan rantamatalaan. Aamupäivä aina kello 14 asti on ollut aktiivisinta aikaa siikojen osalta.

Siikojen kevätonginta on jo yleistynyt ja seuraavaksi on vuorossa keväinen perhokalastus, sillä onhan perholla paljon mukavampi siikoja pyytää kuin pohjaongella. Kevään perhot ovat tummia pupia, nymfejä ja larvoja. Koukun koko vaihtelee 14-18 välillä.
Oma suosikkiperhoni keväällä:

Perhoja kannattaa kiinnittää 2 tai 3 perukkeeseen, noin metrin välein. Tapsit ovat pituudeltaan 10-15 senttiä. Oikea perho etsitään kokeilemalla aluksi eri tyyppisiä ja erivärisiä perhoja. Suurin ja painavin kannattaa laittaa peräperhoksi sotkujen välttämiseksi.

Kalastus aloitetaan heittämällä perho suoraan rannalta kohti selkää. 10-15 metrin mittainen heitto riittää mainiosti. Perhojen annetaan vajota pohjan tuntumaan. Sen jälkeen käsillä nypitään siimaa sisään aina 10-20 senttiä kerrallaan aivan rantaan asti välillä pieniä taukoja pitäen, että perhot ehtivät takaisin pohjan tuntumaan.  Mitä rauhallisempi tahti, niin sen paremmin siikoja yleensä tulee. Pienikin vastus kädessä tarkoittaa joko kalan tärppiä tai pohjakosketusta. Terävä vastanykäisy joko tartuttaa siian tai sitten ei. Usein perho tulee kiskaistua siian suusta ennen tarttumista. Siiallahan yläleuka on alaleukaa pitempi ja se imaisee ruoan (perhon) suuhunsa. Ennen kuin koukun kärki on ohittanut alaleuan siialla on mahdollisuus tunnistaa petos ja hylätä perho tai kalastaja ehtii kiskaista perhon kalan suusta. Parin kymmenen saadun siian jälkeen oikea-aikainen vastaisku on takaraivossa ja tärpeistä valtaosa päätyy ruokapöytään.

Jos tärppiä ei eka heitolla tule astutaan noin 3 metriä sivuun ja uusitaan heitto. Yhdellä alueella ei kannata pitkään oleskella, vaan muutamien heittojen jälkeen siirrytään reippaammin eri paikkaan. Kun eka siika löytyy, niin samaa paikka pommitetaan sitten tehokkaasti. Siiat liikkuvat isoissa parvissa, mutta parvi saattaa liikkua nopeastikin rannan suunnassa. Todennäköinen liikkumissuunta on tuulen suunta eli siiat hakeutuvat paikalle, minne tuuli kuljettaa ravintoa.

Siian pintaperhostuskausi

Kun kaikki osuu vesiperhosen kesäkuoriutumisessa kohdalleen, käy siian perhokalastajalle kuten kuvassa.

Juhannuksen molemmin puolin etelässä ja 2 viikkoa heinäkuun alussa Pohjois-Suomessa on siian perhokalastajan juhla-aikaa. Silloin kuoriutuvat Suomen järvillä valtaosa vesiperhosista ja isosurviaisista ja ne saavat siiat ahtaamaan ruokaa hulluin lailla mahaansa. Monissa järvissä siikoja saa lappaa niin paljon kuin kehtaa ottaa, mutta kohtuus pitäisi aina muistaa.

Parasta kalastusaikaa  ollut iltapäivä kello 13-18, joskus jopa iltaan asti. Veden lämpötila ratkaisee kesäisen sesongin täysin. Mikäli veden lämpötila ei ole ehtinyt kohota 20 asteeseen, on siikoja liikkeellä. Parhaat olosuhteet siian pintaperhosteluun on, kun vedenlämpötila siian on 15-18 asteen välillä, päivä pilvessä ja tuuli lähellä nollaa.

Pintaperhoiksi käyvät yleensä kaikki harmaat, ruskeat ja mustat pinturit, jotka säilyttävät oikean asentonsa sekä paikallaan ollessa, että viistettäessä. Kokoluokka perhoilla on 12-20, mutta mikäli havittelet mm. Käsivarren Enojen useakiloisia siikoja tulee perhot olla kokoluokassa 18-24 ja tarkkoja jäljitelmiä paikallista hyönteisistä (mm. black gnat, black buzzer)

Parhaat pintaperhoni siialle:

Siian pintaperhostelua auttaa, mikäli käytössä on vene tai kelluntarengas. Mutta myös rannalta kannattaa perhoa heittää, sillä yleensä siiat uivat noin 1-2 metrin syvisessä vedessä. Keskellä järveä olevat karikot ja hiekkarannat ovat varmimpia aloituspaikkoja sekä matalat niemien kärjet. Siiat kulkevat rantojen suuntaisesti ja yleensä tyynen ja pienen virtauksen reunoilla. Tyynellä ilmalla jos siikoja on paljon, perho vain heitetään tuikkien lähelle ja odotellaan tärppiä. Mikäli tärppiä ei kuulu hyppyytetään perhoa aina välillä. Tuulisella ilmalla siika ei paikallaan olevaa perhoa huomaa, vaan sitä on viistätettävä.
Siika saattaa ensin ikään kuin iskeä perhosta ohi. Tarkoitus on kuitenkin kastella perho, jolloin siian on se helpompi nielaista. Kalastajan on pidettävä hermonsa eikä kiskaista liian aikaisin ennen kuin perho varmasti on siian suussa. Siian leuat ovat muutenkin arat ja irtipääsemisiä sattuu sen takia useita. Väsytys suoritetaan varovaisesti eli jos siika aloittaa mekastuksen annetaan sen vapaasti vetää siimaa kelalta.

Siikaa syksyllä
Syksyllä on siian viimeisin sesonki ja taatusti vähiten kalastettu perhovälinein. Siika nousee moniin jokiin kutemaan mm. suosittuihin Vantaanjokeen ja Kymijokeen sekä Muoniojokeen. Vantaalla siikoja nostetaan isolla haavilla ja Kymillä pohjaongella. Miksei myös perholla ? Omat kokemukset ovat lähinnä pohjoisen jokivesistä, mutta viime vuosina peli on avattu myös Etelä-Suomen monissa joissa. Kovin sesonki on lokakuussa Pohjoisessa ja marraskuun alussa Etelässä. Jokivesiä, joissa on syysrauhoitus taimenien takia tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan.

Perhovarusteet ovat muuten samat, mutta kevyessä virrassa käytetään painavaa peruketta ja kovemmassa virrassa siiman päässä on sopivan painoinen lyijypaino. Tapseihin sidotaan 2-3 larvaa tai nymfiä noin 30-50 sentin välein. Koska syksyllä on jo päivälläkin hämärää ja vesi usein lehtien roskaamaa käytetään näkyviä perhoja. Itse sidon perhojen rungot helmiäisvalkoisesta flashbousta tai vastaavasta.
Paras syysperhoni siialle:

Kalastustekniikka on yksinkertainen: perhot tulee saada aivan pohjan tuntumaan ja joesta etsitään monttuja tai muuten suojaisia paikkoja. Siiat uivat usein aivan rannan tuntumassa, joten kahlaamista ja muutakin mekastusta tulee välttää. Tärppi on usein ärhäkämpi kuin keväällä, koska perho uitetaan vauhdilla siian nokan edestä. Mikäli kutu on käynnistynyt, niin siika ei perhosta välitä. Oikea ajoitus on 1-2 viikkoa ennen kutua, jolloin valtaosa siioista on nousemassa jokiin.



EtusivuPilkintäVerkkokalastusViehekalastusPerhokalastusTietoa seurastaHyötytietoaKalapaikatYhteystiedotKuvagalleriaMyynnissä