|
|
|
| |
|
|
|
|
Siika tarvitsee ohutlankaisen ja kevytpaulaisen verkon. Ihanteellinen langan vahvuus on 0,12 mm, mutta yleisimmin käytetään 0,15 mm lankaa. Kaupasta ei tahdo kunnon siikaverkkoja saada, mutta käsinpaulottajia onneksi riittää, jos jostain syystä et itse pauloita verkkojasi.
Siikaverkon yläpaulan tulee juuri ja juuri jaksaa pitää verkko pystyssä ja alapaulan tulee kulkea kalan tarttuessa sen mukana muodostaen pusseja, joista siika ei karkuun pääse. Lisäksi tällainen verkko tartuttaa varovaisemmankin siian, joka etenee vedessä varovasti.
Kaksoispauloituksella solmitut verkot ovat avainasemassa ja lisäksi pystyriimuverkot, joiden käyttö nykyisin on vähäistä. Siikaverkon silmäkoko valitaan luonnollisesti vesistön siikojen koon tai määritetyn alarajan mukaan. Yleisimmin siikoja pyydetään 35-50 millin verkoilla.
Siikaverkot tulee laskea aina mahdollisimman löysälle ja mutkille, varsinkin kirkkaalla kesäkelillä siika havaitsee verkon ja lähtee uimaan verkon suuntaisesti. Silloin isot mutkat ja verkon päiden kääntäminen liki 90 asteeseen saa varovaisetkin siiat sotkeutumaan siihen.
Siikaa jään alta
Jään alta pyydettäessä on ongelmana saada verkot riittävän löysäksi ja siksi verkoilta vaaditaan paljon. Ensimmäisten jäiden aikana siika on erittäin aktiivinen kudun jäljiltä. Sen tavoittaa matalasta 2-5 metrin syvyydestä. Verkoiksi käyvät 1,5 - 2,4 metrin korkuiset verkot, jotka viritellään siikojen kutupaikkojen tuntumaan eli karikoiden ja jokisuiden lähelle, missä on pientä kivikkoa, soraa tai kasvillisuutta.
Jäiden vahvistuessa yli 20 sentin paksuisiksi, siirtyvät siiat syvänteisiin. Yleensä ne löytyvät matalien järvien syvimmistä kohdista hiekka- ja kivipohjilta alueilta ja isoista järvistä ja mereltä 10-15 metrin syvyydeltä. Siika ei paljon liiku ja kuluta energiaansa, vaan kerää vähäisen ravintonsa lähiympäristöstä. Keskitalvi on sesongiltaan vuoden heikointa, tosin verkkoja ei tarvitse kokea kuin kerran viikossa, sillä siika elää hyvin verkossa.
Keväällä valoisuuden lisääntyessä yleensä maalis-huhtikuussa siika on aktiivinen ja se tekee päivisin syöntiretkiä jokisuille ja mataliin lahtiin. Verkot tulee siirtää kohtiin, joista järvien tai meren jäät sulavat ensimmäisenä. Verkot lasketaan 2-4 metrin syvyyteen ja kokemisväliä tihennetään parin päivän mittaiseksi.
Siikaa keväällä
Keväinen siianverkotus on taitolaji, joka antaa osaavalle verkottajalle loistosaaliit. Heti kun rantavedet ovat verkon mitan verran sulana tulee verkot siihen laskea. Siiat liikkuvat aivan jään reunassa, koska siinä on ravintoa hyönteisten ja planktonin muodossa. Osa siioista varsinkin merellä tulee aivan rantahietikolle syömään harvasukasmatoja ja ne liikkuvat rantojen suuntaisesti. Verkot lasketaan joko jäänreunaa mukaillen tai verkko kerrallaan rannalta suoraan selälle päin.
Keväällä siikaa saa verkoilla yleensä paremmin päivällä kuin yöllä. Kalastajan tulee olla aktiivinen ja seurata, ettei jäät painaudu verkkojen päälle esim. tuulen suunnan muutoksen takia. Muutenkin verkkoja koetaan tiheästi ja tarvittaessa siirretään, jos siikoja ei meinaa tulla tai jään reuna sulaa nopeasti. Kirkas ilma saa siiat aktiivisemmaksi kuin pilvinen.
Siikaa kesällä
Kesällä siikaa painautuu syvälle sitä mukaa kun vedet lämpenevät. Verkkopyytäjä on taas aktiivinen. Juhannuksen tienoilla siiat ovat varsinkin päivisin syömässä kuoriutuvia vesiperhosia aivan matalassa karikoilla, rannoilla ja heinikoiden edessä. Verkoista kaikkein ohutlankaisimmat lasketaan näille paikoille pyyntiin pinnan tuntumaan joko korkkipaulalla tai pintakohoilla. Yöllä verkot tulee laskea pohjaan karikoiden lähellä olevin syvänteisiin.
Heinä- ja elokuussa vesi lämpenee ja siiat painuvat pohjaan jopa yli 10-20 metrin syvyyteen. Järvien syvimpään monttuun lasketaan päiväsajaksi verkot ja koetaan 3-6 tunnin välein. Jos järvessä on vain muutama selkeä syvänne, ovat ne täynnä siikaa. Hyvissä siikapitoisissa järvissä järki on pidettävä mukana, sillä päivässä saattaa saada satoja siikoja. Jos verkkoja haluaa pitää yöllä kannattaa ne nostaa väliveteen tai pintaan aivan syvänteiden päälle, jonne siiat nousevat yön viileimpänä hetkenä napsimaan kuoriutuvia hyönteisiä. Kesäkuumalla korkeat 5-8 metriä korkeat verkot antavat siikoja usein koko korkeudeltaan.
Kesällä siika pilaantuu nopeasti, joten kalat on saatava verkosta heti jäihin. Tunninkin pito helteessä saa kalan pilaantumaan.
Junkuajärven 4 tunnin siikasaalis kahdella verkolla heinäkuun lopulta. Vesi oli lämmennyt ennätyslukemiin ja järven suurin syvänne kuhisi siikoja.
Siikaa syksyllä
Alkusyksy on vaatimatonta siianverkotus aikaa, koska siikoja on laajoilla alueilla. Vesien jäähdyttyä muutamaan asteeseen alkaa siian kuteminen ja huippusesonki. Siika kutee matalaan kivi- ja sorapohjille, joissa on pientä kasvillisuutta. Osa siikalajeista nousee jokiin kutemaan.
Järvissä ja merellä siian kutu on erikoinen tapahtuma, koska siika ui rantoja pitkin etsiessään kutupaikkaa ja partneria jopa koko järven ympäri. Verkot lasketaan pohjaan aivan rannasta suoraan ulospäin. Yleensä yksi verkko riittää ja uusi verkko lasketaan noin 50-100 metrin päähän toisesta. Näin verkotetaan laaja alue ja siian pyytäjä ei voi epäonnistua. Siikoja tulee sekä päivällä että yöllä, mutta itse olen saanut hiukan paremmin päivällä. Mitä kurjempi ja kylmempi ilma, sitä paremmin siikoja saa. Ensimmäiset lumi- tai räntäsateet saa siiat hulluiksi ja verkot pullistelevat mätisiikoja. Verkot on taas muistettava laskea erittäin löysälle.
Syksyllä kutupyynnin aikana myös taimenet sotkeutuvat samoihin verkkoihin, koska ne ovat matalassa joko kutemassa tai saalistamassa. Ohutlankaiset siikaverkot eivät useinkaan kestä taimenen voimia. Asiaa auttaa, kun verkot laskee niin löysälle kuin vain pystyy. |
 |
|
| |
|
|
| |
|
|
|
|
|
|
Siian verkkokalastus