|
Taimenen tyrskykalastus on muutaman lamavuoden jälkeen
nostanut suosiotaan, koska taas on taimenta merialueella riittävästi.
Tyrskykalastuksella tarkoitetaan meritaimenen heittokalastusta lähinnä
kevennetyillä lusikkauistimilla. Kalastus ei luonnollisesti ole
summittaista virvelöintiä vaan tarkkoja heittoja kalojen
olinpaikkoja koluten. Tunnetusti syksy on parasta aikaa, mutta myös
keväällä taimen tulee rannan lähelle aivan sisäsaaristoon.
Syyskalassa paras ajankohta on syyskuun alusta lokakuun puoliväliin
asti ja keväällä huhtikuun lopusta toukokuun loppupuolelle.
Ajankohta riippuu täysin veden lämpötilasta, joka tulisi olla noin
+10 asteesta +3 asteeseen.
Taimenhan ei koskaan ole helppo saalis ja vesiperä reissuja tulee
kokeneellekin usein. Kovalla yrittämisellä kalastaja kuitenkin
palkitaan useampi kiloisilla taimenilla.
VÄLINEET
Tyrskykalastuksessa käytetään 6-9 sentin lusikkauistimia ja yleensä
ns. kevennettynä mallina, jotka painavat noin 20 grammaa. Kevennetyssä
mallissa uistimeen on lisätty kelluttavaa materiaalia, jolloin uistin
ei uppoa liian nopeasti vaan kalaa houkuttelevasti kylkiä väläytellen.
Käytetyimpiä lusikkauistimia meritaimenelle ovat E.V.Trutta ja Aave
lusikat. Markkinoille on tullut myös vaappuja mm. Tanskasta, jotka
toimivat kuten kevennetyt lusikatkin.
Uistimen tarkoitus on kuvata haavoittunutta pikkukalaa. Hyvä
meritaimen lusikkauistin ei heiluta perää liikaa ja sen painopiste
on keskiosan etupuolella. Uistimen profiili kapenee hieman perää
kohti. Valtavia värivalikoimia ei tarvita. Pohjaväreiksi riittää
hopea ja valkoinen, joihin on lisätty eri värejä tehosteiksi.
Seuraavalla väriskaalalla pääsee jo aika pitkälle:
- Kylmä tai sumuinen ilma: valkoinen/punainen tai valkoinen/sininen
tai hopea/violetti
- Pilvinen ilma: hopea/vihreä tai hopea/keltainen
- Aurinkoinen ja lämmin ilma: hopea/sininen
- Lämpimään veteen: hopea/ruskea tai hopea/kulta
- Ärsytysväri huonolla syönnillä: keltainen mustilla tai
punaisilla pilkuilla. Joskus tulenpunainen mustilla pisteillä.
Tyrskykalastuksessa vaaditaan yleensä pitkäheittoiset välineet.
Hyrräkela ja 10 jalan vapa on yleisin yhdistelmä. Siima saa olla
melko vahvaa, jotta pohjaan jääneet lusikat saa kiskaistua irti.
Fluorisoitu siima helpottaa uistimen seuraamista. Tarpeeksi iso haavi
on tietenkin mukana oltava.
TAIMENEN OLINPAIKAT
Keväällä taimen tulee silakoiden perässä aivan sisäsaariston
asti. Taimen etsii itselleen olinpaikan, jossa se kyttää
saaliskaloja. Hyvän keväisen kalapaikan tunnistaa:
- Saarien etelän ja lännen väliset rannat ja niemenkärjet
- Paikka, jossa vesi on ympäristöään lämpimämpää
- Kivikkoinen tai muuten rikkonainen pohja
- Syvyyttä 1-3 metriä
Keväällä lämmin ilma ja etelänpuoleiset tuulet tuo taimenet edellä
mainittuihin paikkoihin. Alkukeväällä paras syönti osuu iltapäivän
lämpimimpiin hetkiin kello 14-18 väliseen aikaan. Loppukeväästä
perinteinen aamu- ja iltasyönti on jo parempi. Syksyllä asiahan on
tietysti päinvastoin eli alkusyksystä on selkeä aamu- ja iltasyönti
ja loppusyksystä taimen saalistaa koko valoisan ajan. Alkusyksystä
vesi on usein niin lämmintä, että taimenen löytää veden viileimmästä
kohtaa eli virtaavien salmien suilta jne.
Syksyllä taimenen olin paikat poikkeavat jonkin verran keväästä.
Nimi tyrskykalastus tuleekin tästä eli taimenta kalastetaan enemmän
tuulenpuoleiselta rannalta. Syksyllä taimenen hakeutuu luotojen ja särkkien
lähelle, jossa lähettyvillä on syvänne. Taimen valloittaa
itselleen reviirin, jota se puolustaa muilta tunkeilijoilta. Syksyllä
paras syönti osuu puolipilviseen /pilviseen säähän nousuveden ja täydenkuun
aikana. Vielä jos on tuullut pari päivää etelästä, voi jo
suolapaketin ottaa mukaan veneeseen. Kun laskuvesi alkaa, niin kalat
siirtyvät vaistomaisesti länteen päin. Usein nämä paikat ovat
muidenkin tiedossa eli jos kalastuspaine on kova kannattaa
varapaikoiksi etsiä vedenalaisia matalikoita.
KALASTUSTEKNIIKKA
Kalastus on pääsääntöisesti pysäytystekniikalla kalastamista.
Uistin heitetään oletetun taimenen olinpaikan yli ja aloitetaan
rauhallinen sisään kelaus. Oletetuissa taimenen olinpaikoissa kelaus
pysäytetään hetkeksi, jolloin kevennetty lusikka vajoa
vaaka-asennossa väristen kohti pohjaa. Jos tärppiä ei kuulu vedetään
houkutusveto ja jatketaan kelausta. Yhden heiton aikana kelaus pysäytetään
3-4 kertaa. Yleensä hiukan ennen pohjaa taimen iskee lusikkaan
sivusuunnasta eli uistin on 80%:sti poikittain taimenen suussa ja
lopuissa tapauksissa se ottaa uistimen takaapäin. Vastaisku on äärimmäisen
tärkeä, koska jos taimen iskee kuten silakkaan sivulta eli vain
puraisee ja sylkäisee suustaan, jonka jälkeen se syö hajoavat
palaset pohjasta. Taimen on yleensä pää virtaukseen/tuuleen päin,
joten uistin tulisi heittää taimenen taakse tai sitten uittaa uistin
sivulta sen eteen.
Taimen on arka kala ja kaikkea metelöintiä tulee välttää ja
varsinkin sitä, ettei veneellä säikytä kaloja pois. Mahdollisista
kalapaikoista jäädään vähintään 10 metrin päähän. Mitä
kirkkaampi vesi on tai mitä tyynempi ilma, sitä varovaisempi tulee
olla. Yhteen paikkaan riittää yleensä 2 heittoa. Mikäli saat
paikasta kalan kannattaa se kokeilla tunnin päästä uudestaan, koska
toinen taimen on saattanut vallata vapaaksi jääneen olinpaikan.
Aloittelijan kannattaa opetella yksi kalastusalue hyvin ja keskittää
kalastus aina sinne. Suinpäin veneellä ajelu vie vain aikaa. Omalle
kalapaikalle kannattaa tehdä useita lyhyitä 1-2 tunnin reissuja,
sillä silloin taimenet osuvat joskus kohdalle. Kun aika ja paikka löytyy,
merkataan kaikki mahdollinen muistiin, jonka perusteella voi pikku
hiljaa omaa kalastusreviiriä laajentaa.
|
