Taimenen tyrskykalastus on muutaman lamavuoden jälkeen nostanut suosiotaan, koska taas on taimenta merialueella riittävästi. Tyrskykalastuksella tarkoitetaan meritaimenen heittokalastusta lähinnä kevennetyillä lusikkauistimilla. Kalastus ei luonnollisesti ole summittaista virvelöintiä vaan tarkkoja heittoja kalojen olinpaikkoja koluten. Tunnetusti syksy on parasta aikaa, mutta myös keväällä taimen tulee rannan lähelle aivan sisäsaaristoon. Syyskalassa paras ajankohta on syyskuun alusta lokakuun puoliväliin asti ja keväällä huhtikuun lopusta toukokuun loppupuolelle. Ajankohta riippuu täysin veden lämpötilasta, joka tulisi olla noin +10 asteesta +3 asteeseen.
Taimenhan ei koskaan ole helppo saalis ja vesiperä reissuja tulee kokeneellekin usein. Kovalla yrittämisellä kalastaja kuitenkin palkitaan useampi kiloisilla taimenilla.

VÄLINEET
Tyrskykalastuksessa käytetään 6-9 sentin lusikkauistimia ja yleensä ns. kevennettynä mallina, jotka painavat noin 20 grammaa. Kevennetyssä mallissa uistimeen on lisätty kelluttavaa materiaalia, jolloin uistin ei uppoa liian nopeasti vaan kalaa houkuttelevasti kylkiä väläytellen. Käytetyimpiä lusikkauistimia meritaimenelle ovat E.V.Trutta ja Aave lusikat. Markkinoille on tullut myös vaappuja mm. Tanskasta, jotka toimivat kuten kevennetyt lusikatkin.
Uistimen tarkoitus on kuvata haavoittunutta pikkukalaa. Hyvä meritaimen lusikkauistin ei heiluta perää liikaa ja sen painopiste on keskiosan etupuolella. Uistimen profiili kapenee hieman perää kohti. Valtavia värivalikoimia ei tarvita. Pohjaväreiksi riittää hopea ja valkoinen, joihin on lisätty eri värejä tehosteiksi. Seuraavalla väriskaalalla pääsee jo aika pitkälle:
- Kylmä tai sumuinen ilma: valkoinen/punainen tai valkoinen/sininen tai hopea/violetti
- Pilvinen ilma: hopea/vihreä tai hopea/keltainen
- Aurinkoinen ja lämmin ilma: hopea/sininen
- Lämpimään veteen: hopea/ruskea tai hopea/kulta
- Ärsytysväri huonolla syönnillä: keltainen mustilla tai punaisilla pilkuilla. Joskus tulenpunainen mustilla pisteillä.

Tyrskykalastuksessa vaaditaan yleensä pitkäheittoiset välineet. Hyrräkela ja 10 jalan vapa on yleisin yhdistelmä. Siima saa olla melko vahvaa, jotta pohjaan jääneet lusikat saa kiskaistua irti. Fluorisoitu siima helpottaa uistimen seuraamista. Tarpeeksi iso haavi on tietenkin mukana oltava.

TAIMENEN OLINPAIKAT
Keväällä taimen tulee silakoiden perässä aivan sisäsaariston asti. Taimen etsii itselleen olinpaikan, jossa se kyttää saaliskaloja. Hyvän keväisen kalapaikan tunnistaa:
- Saarien etelän ja lännen väliset rannat ja niemenkärjet
- Paikka, jossa vesi on ympäristöään lämpimämpää
- Kivikkoinen tai muuten rikkonainen pohja
- Syvyyttä 1-3 metriä
Keväällä lämmin ilma ja etelänpuoleiset tuulet tuo taimenet edellä mainittuihin paikkoihin. Alkukeväällä paras syönti osuu iltapäivän lämpimimpiin hetkiin kello 14-18 väliseen aikaan. Loppukeväästä perinteinen aamu- ja iltasyönti on jo parempi. Syksyllä asiahan on tietysti päinvastoin eli alkusyksystä on selkeä aamu- ja iltasyönti ja loppusyksystä taimen saalistaa koko valoisan ajan. Alkusyksystä vesi on usein niin lämmintä, että taimenen löytää veden viileimmästä kohtaa eli virtaavien salmien suilta jne.
Syksyllä taimenen olin paikat poikkeavat jonkin verran keväästä. Nimi tyrskykalastus tuleekin tästä eli taimenta kalastetaan enemmän tuulenpuoleiselta rannalta. Syksyllä taimenen hakeutuu luotojen ja särkkien lähelle, jossa lähettyvillä on syvänne. Taimen valloittaa itselleen reviirin, jota se puolustaa muilta tunkeilijoilta. Syksyllä paras syönti osuu puolipilviseen /pilviseen säähän nousuveden ja täydenkuun aikana. Vielä jos on tuullut pari päivää etelästä, voi jo suolapaketin ottaa mukaan veneeseen. Kun laskuvesi alkaa, niin kalat siirtyvät vaistomaisesti länteen päin. Usein nämä paikat ovat muidenkin tiedossa eli jos kalastuspaine on kova kannattaa varapaikoiksi etsiä vedenalaisia matalikoita.