|
Kesäinen siian uistelu järvellä on kesän kohokohtia, joka
pitää kokea joka kesä uudestaan. Kalakerho on harrastanut siikojen
uistelua yli 20 vuotta eli huomattavasti ennen sen suosion tuloa
kaikkien tietoisuuteen. Meillä siian uistelun ura alkoi Rovaniemen
Junkuajärvellä ja Venejärvellä. Kumpikin järvi antoi pienen
harjoittelun jälkeen helposti 50-100 siikaa päivässä. Paras
siianuistelukisan saalis oli 87 siikaa 5 tunnissa.
Siikoja on kokeiltu uistella useista järvistä ja yhtä usein on
onnistuttu ja epäonnistuttu. Eli joka paikasta siikaa ei saa
uistelemalla, joka johtuu lähinnä järvessä esiintyvästä
siikalajista, myöskään merellä siika ei juuri ota uistimeen. Ainoa
keino on käydä uistelemassa ja kokeilemassa ottaako siika uistimeen
juuri omassa kalapaikassa.
Hyvä siikauistelujärvi on karu, kirkasvetinen ja hyvähappinen eli
tyypillinen Lapin, Oulun tai Itä-Suomen erämaajärvi. Siikatyypeistä
planktonsiika, järvisiika ja järvivaellussiika (ns. tuppisiika)
ottavat uitettuihin vaappuihin hyvin, kun taas pohjasiika ja karisiika
eivät kelpuuta vaappua suuhunsa, myös peledsiika on nirso vaapulle.
Tyypillinen uistelusiika on 200-500 gramman painoinen, mutta omat
suurimmat ovat painaneet reilu 2 kiloa, joten myös isoon on
mahdollisuus. Tosin mm. Planktonsiika ei yli puolikiloisena enää ota
vaappuun kovin herkästi ja kaikki itse pyytämäni yli kilon siiat
ovat olleet järvisiikoja lajiltaan.
Siian uisteluja tarvitsee seuraavat varusteet:
- Soutuvene airoilla tai sähköperämoottorilla (bensakoneella saa myös,
mutta huomattavasti huonommin)
- 3 kpl notkeakärkisiä vapoja UL-luokassa varustettuna hyvillä
keloilla (hyrrä)
- Siima 0,16-0,25 mm siikojen koosta riippuen
- Pieniä vaappuja esim. kuuluisa Seniori-vaappu tai pieniä perhoja
- Haavi isoja siikoja varten
Siialla on
selkeä sesonki, jolloin se ottaa tarjottuun vaappuun. Perholla
sesonki on pitempi. Eteläisessä Suomessa sesonki alkaa kesäkuun
puolivälissä ja pohjoisessa Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa.
Aloitus riippuu täysin vesien lämpötilasta. Siian syönnin saa
laukeamaan päiväkorentojen massakuoriutuminen, jolloin sen toukat
nousevat pohjasta pintaan. Sesonkia kestää noin kuukauden päivät,
mutta alku on aina parasta aikaa.
Siika syö parhaiten keskellä päivää parhaiten kello 10-17 ja
heiketen hiljalleen iltaa kohti. Illalla siika ottaa perhoon
paljon vaappua paremmin. Pilvinen ja sopiva tuulenvire on paras ilma,
kun taas paahtava aurinko ja tyyni ilma saa siian suun kiinni.
Siikaparven löytää helposti tuikkien perusteella. Parvet ovat isoja
ja samalta paikalta saattaa saada kymmeniä ylös ennen niiden häiriintymistä.
Varmimpia siikapaikkoja ovat karikoiden reunat, hiekkarantojen edusta,
jokisuut ja niemenkärjet, joissa veden syvyys on 1-3 metriä. Parvi
pyöriskelee tuulen ja tyvenen rajalla ja paremmin kalaa tulee myötätuuleen
mentäessä.
Soututekniikka (uistelutekniikka) on yksinkertainen: mitä hitaampaa
ja mutkaisemmin mennään, sitä paremmin siikoja saa. Siima ei
tarvitse ulos kuin 5-15 metriä ja vaappu kiinnitettään siimalenkillä,
jotta vaappu pysyy pinnalla. Lyhyt siima tartuttaa siian paljon
paremmin kuin pitkä löysänä roikkuva siima. Todennäköisiä
ottipaikkoja uistellaan nopeutta muuttaen ja kaarroksia tehden. Siikaa
ottaa yleensä juuri kaarroksessa, jolloin siima löystyy ja vaappu
nousee kohti pintaa. Jos siikoja on tuikkimassa runsaasti vältetään
niiden yli soutamista veneellä eli kaarrosten avulla pyritään
saamaan vaaput uimaan niiden yli. Ottipaikan löydyttyä pyöritään
pientä ympyrää ja rokotetaan parvesta tarpeen mukaan.
Siian napatessa jarrun tulee olla löysällä, koska siian leuat ovat
heikot. Siika kelataan rauhallisesti veneen viereen ja ensimmäiset
voi ottaa haavilla ylös. Hullun syönnin aikana siikoja on yhtä
aikaa kiinni joka vavassa ja silloin ei niitä kannata haavilla nostaa
vaan nopealla nostolla suoraan veneeseen. Vaikka leuat on heikot, niin
haavia en itse juuri käytä. Valtaosa siioista pääsee irti heti tärpin
alussa, mutta jos sen saa veneen viereen asti, niin arviolta vain joka
20 tipahtaa karkuun ilman haavia, kun opettelee tasaisen varman noston
oikealla siimapituudella.
Ottivaappujen värit vaihtelevat järvien mukaan. Perusväreinä
aloitan oudolla järvellä oranssin, kultaisen ja ruskean eri sävyillä.
Myös punainen toimii usein ja oikein kirkkaissa vesissä tummasävyiset
värit. Perhoista toimivat larvat, pupat ja pintaperhot väreiltään
aivan vaaleasta ruskeasta tumman ruskeaan sekä aivan mustaan asti.
Järvien lisäksi siikoja kannattaa kokeilla jokivesistä.
Lohenpyynnin ohella olen kokeillut siikoja hyvällä menestyksellä
Torniojoesta. Lisäksi ainakin Oulujoen siiat ottavat vaappuihin,
joten varmasti monessa muussakin virtavedessä.
Omat
suosikit siialle (omatekemiä):
Kirkkaisiin vesiin tai pilviselle kelille:
Tummempiin vesiin tai aurinkoiselle päivälle:
|
