|
Järvitaimen on aina haastava vastus ja saanti siiman päähän
vaatii sitkeää istumista veneessä. Asiaan perehtymällä
mahdollisuudet helpottuvat huomattavasti. Taimenen uistelu tulee
keskittää niihin vuodenaikoihin, milloin sen helpoiten saa siiman päähän.
Keli ja veden lämpötila sekä liikkeellä oleva taimenen ravinto
ovat ratkaisevia tekijöitä. Vaapun valinta onnistuu edellä
mainittuja seikkoja helpommin. Kaikkein todennäköisimmin taimenen
saa siiman päähän syyskuun alusta lokakuun puoliväliin ulottuvana
ajanjaksona. Yksittäisen pienen taimenen saanti siiman päähän on
helppoa mm. Inari-järvellä, mutta me keskitymme tässä ison
taimenen saantiin siiman päähän.
PERUSTIETOA
Taimenkannat vaihtelevat rajusti muikkukantojen tai muun sen
ruokalajin mukaan. Hyviä taimenvesiä on maassamme vain muutamia
kymmeniä, mutta pienempiä kantoja on useissa sadoissa järvissämme.
Usein miten järvien taimenet ovat istukkaita, mutta mikäli taimenet
ehtivät kasvaa isoiksi (n. 3kg) onnistuu niiden kutu paikoitellen
hyvin.
Järvitaimen on petokala, jonka pääsaalis muodostuu muikusta. Muikun
lisäksi taimenelle kelpaa seuraavaksi parhaiten ahven ja hyönteisravinto.
Hätätilanteessa taimen syö myös särkiä ja mutua, mutta silloin
taimen ei kasva kovin isoksi.
Taimenen elintavat järvessä riippuu täysin sen käyttämästä
ravinnosta eli ensiksi tulee selvittää, mitä ruokaa taimen omassa
kalastuspaikassasi käyttää. Taimen liikkuu laajalla säteellä ja
sillä ei ole omaa reviiriä järvessä, vaan vasta silloin, jos se
nousee jokeen kutemaan. Tietysti taimenilla on suosikkipaikkoja,
joista ne tavoittaa aina tietyllä ilmalla ja tuulella. Koska
taimenella ei ole reviiriä, niin se iskee uistimeen pääsääntöisesti
vain syödäkseen, eikä siis aja tunkeutujaa pois. Tämä helpottaa
huomattavasti vaapun valintaa eli sen tulee muistuttaa sen luontaista
ravintoa ja olla sille helppo suupala. Mikäli järvessä on siis hyvä
muikkukanta, tulee vaappujen muistuttaa sitä. Muikkuhan elää
planktonia syömällä, jota muodostuu eniten pintakerroksiin. Pinnan
lähellä olevat muikut on taimenelle helpointa saalista ja oma kalapäiväkirja
kertoo, että 80 %:ia taimenista olen saanut alle 3 metrin syvyydestä
ja niistäkin suurin osa on iskenyt silloin, kun vaappu on uinut
puolimetriä pinnan alapuolella. Loput ovat tulleet syvempää välivedestä,
mutta pohjan läheltä syvätakiloiden avulla saadut taimenet ovat
todella harvinaisia.
Mikäli taimen käyttää ravinnoksi muita kalalajeja esim. ahventa
kalastustapoja on muutettava täysin. Eli silloin voi taimenen saada
syksyllä aivan syvänteen pohjasta ja keväällä sekä kesällä
rantavesistä. Uistelijan pitää siis tuntea taimenen ravinnon
olinpaikat ja elintavat eri vuodenaikoja.
LISÄVARUSTEET JA VIEHEET
Veneen ja moottorin lisäksi tärkein varuste on sivuplaanarit, joilla
taimenen saanti helpottuu huomattavasti. Taimenhan saalistaa
pintavesissä ja veneen kohdatessaan se väistää sivulle, jonne myös
uistimet on saatava. Rahatilanteen mukaan valitaan, joko siiman
suoraan kiinnitettävät pikkuplanaajat ( n. 20 €/kpl) tai hankitaan
kerralla plaanajamasto kunnollisilla keloilla, joka mahdollistaa 4-5
uistimen uittamisen kummallakin puolella venettä.
Kaikuluotaimen käyttö on tärkeää, jolla
havainnoidaan pohjanmuotoja. Muistiin merkataan kalan napatessa, minkälaista
pohjaa oli silloin kalan alla.
Vaapuista varmimpia ovat perää heiluttavat ja sivuille tuikkaavat
7-12 sentin luonnollista taimenen ravintoa muistuttavat vaaput. Lähinnä
muikunvärisiä vaappuja, joissa tehosteena käytetään iskupisteitä
tai syksyllä liioiteltua violettia tai sinistä. Erittäin suosittua
on myös täkyraksien käyttö, jossa käytetään syöttinä
(pakastettua) muikkua. Ns. läkkeri saa täkyraksin uintiin
monipuolisuutta. Läkkeri kiinnitetään suoraan siimaan n. 5-30
senttiä täkyraksin eteen.
 
Kuvassa raksihupun päitä.
Juhannuksen molemmin puolin taimenen saa parhaiten siiman päähän
uittamalla erilaisia perhoja. Silloin kuin taimenet popsivat pinnasta
vesiperhosia tai päiväkorentoja on ehdottomasti kokeiltava niiden jäljitelmillä.
Kesälämpimällä lusikkauistin toimii melkein aina paremmin kuin
vaappu.
Omat suosikkivaappuni:
Kylmän kevätveden suosikkivärini
Keskikesän ja aurinkoisen ilman väri
Loppukesän ja syksyn paras väri, joka toimii myös keskikesän
pimeimpinä hetkinä
Loppusyksyn yllätysvärit, jotka varsinkin vesisateessa ovat antaneet
muutamia isoja taimenia.
Elo-syyskuun ärsytysväri, joka on pari kertaa kilpailussa näyttänyt
tehonsa aralle taimenelle muiden pyytäessä tyhjää.
VUODENAIKOJEN VAIKUTUS KALASTUSTAPAAN
Syksy
Taimenen uistelun ehdoton huippusesonki alkaa syyskuun alkupuoliskolla
ja kestää lokakuun puoliväliin. Syyskuussa muikut ovat kerääntyneet
parviin ja ne kiertelevät laajoilla säteillä etsien kutukarikkoja.
Samalla kun vedet viilenevät planktonia muodostuu eniten aivan
pintavesissä, jossa muikut ja siis myös taimenet liikkuvat entistä
enemmän. Pintaveden lämpötila on tällöin noin 8-10 astetta ja
taimenvaappujen tulisi uida 2-4 metrissä. Muutama aste viileämmässä
vedessä vaaput viritellään uimaan 1-2 metrin syvyydessä.
Syyskalastuksessa tulee ottaa huomioon muutamia seikkoja.
- Ensiksikin, jos rannat ovat ruskalehtien valtaamia, muikut
pysyttelevät välivedessä ulompana rannoista.
- Taimen syö koko päivän ja huippusyönti osuu iltapäivän lämpimimpiin
hetkiin noin kello 14-16. Kirkkaalla aurinkoisella ilmalla taimen
kuitenkin pysyttelee syvällä, joten paras kalastusilma on (puoli)pilvinen
tai sateinen päivä.
- Pitkään jatkunut tuuli saa pintavedet ja samalla muikkuparvet
hajalleen. Silloin taimenet etsivät kohtia, joissa vesi on kirkkain
ja selkein. Tällainen paikka löytyy usein syvänteen tyynen
puoleiselta rannalta. Parhaat saaliit saadaan tuulen ollessa 5-10 m/s
ja aivan peilityynellä taimen on erittäin arka. Tuulen suunnista
parhaimmat ovat etelän ja lännen väliset tuulet.
- Mitä kylmempi ilma sen hitaampaa vauhtia veneellä ajetaan. Samoin
käy vaapun valinnan kanssa eli ilman kylmetessä vaihdetaan hitaammin
potkiviin vaappuihin. Sopiva ajovauhti on 1,5 solmusta solmuun. Itse
ajan usein miten 1,5-2 solmun vauhtia eli en suosi nopeaa uistelua,
kuten moni muu näyttää tekevän. Vaapuista tulee muistaa, että mitä
isompaa vaappua käytät sen hitaampaa kannattaa ajaa.
Alkusyksystä kalastus keskitetään syvänteiden läheisiin selkäkarikoihin,
saarten laitoihin ja isompien rantapenkkojen haravointiin. Myöhemmin
syksyllä kierrellään pääosin rantojen niemenkärkiä ja
hiekkarantoja. Mitä jyrkemmin ranta syvenee, niin sitä paremmin
taimen siellä viihtyy. Karikoiden kalastaminen kannattaa aina, kun
taimenta pyydetään. Sen sijaan tasaisen pitkiä ranta-alueita on
turha kalastaa.
Syyskalastus voidaan lopettaa, kun muikut ovat kuteneet ja vesi on
laskenut noin 1-3 asteeseen. Lokakuun lopussa päivän kirkkain hetki
eli kello 10-14 on parasta kalastusaikaa. Yleensä saaliit pienenevät
loppusyksyä kohti.
Jukka onnistui saamaan hyväkuntoisia taimenia vielä 18.12 matalasta
vedestä.
Kevät
Kevätsesonki on lyhyt, mutta kokeilemisen arvoinen. Heti kun jäät
ovat lähdössä ja uistelemaan pääsee ainakin osaan järveä tulee
uistelijan olla paikalla. Sesonkia jatkuu noin 2 viikkoa. Taimen on
erittäin aktiivinen ja ottaa hanakasti kiinni vaappuihin, kun muistaa
uittaa niitä hitaasti. Keväällä ensimmäiset planktonit
muodostuvat suliin rantoihin ja sinne vaeltaa pikkukalat taimenet perässään.
Taimenet saattavat olla aivan puolen metrin vedessä, yleensä tyynen
ja tuulen rajalla. Parasta ottiaikaa on iltapäivän tunnit.
Perusmuikku vaappujen rinnalla, myös oranssi ärsytysväri on antanut
kevättaimenia.
Keskikesä
Keskikesällä taimen on usein passiivinen, mutta mikäli järvessä
on hyvä hyönteistuotanto saa se isonkin taimenen innostumaan
aktiiviseksi. Parasta aikaa on yleensä juhannuksesta kaksi seuraavaa
viikkoa, jolloin vesiperhosten kuoriutuminen on suurinta. Uistelu
tapahtuu pääosin vuorokauden kylmimpänä ajankohtana eli illasta
aamuyöhön. Ehtona on usein pieni tuulenvire, sillä aivan
peilityynellä taimen pelkää liiaksi venettä. Yleensä keskikesällä
tuulee harvoin, joten plaanareiden käyttö on suositeltavaa, jolla
vieheet saa uimaan reilusti veneen sivulla.
Keskikesällä siimojen päähän kannattaa kiinnittää pieniä
perhoja: pupa- ja uppoperhoja, mutta hyvällä syönnillä myös isot
perhot maistuvat aivan yhtä hyvin. Perhon saa uimaan
"imukupilla" eli lekkerillä. Toinen vaihtoehto on kalastaa
lusikkauistimilla. Keskikesällä on tärkeintä, että uistellaan
erittäin hiljaista vauhtia ja siksi vaaput eivät sovellu kovin
hyvin.
Isot taimenet löytyvät useimmiten aivan syvänteiden päältä eli
rantojen lähelle ei nyt kannata mennä.
Eskon 7 kg:n jättitaimen tuli keskellä kesää syvänteen päältä,
kun sää muuttui pilviseksi ja viileäksi.
|
