|
Monella kalastajalla on pakillinen vaappuja, joilla ei
saa kalaa. Silloin vaapulle tulee tehdä hienosäätöä, että sen
saa muokattua kalalle mieluisaksi. Tässä kerrotaan ne perusniksit,
joilla hylätyt vaaputkin saadaan uimaan. Kaupasta ostetun vaapun
ongelma, on että se ui liian hyvin ja tasaisesti. Kalan iskuhaluja se
ei miellytä, vaan vaapun tulee uida epäsäännöllisesti eli ns.
hakea ja lisäksi jokaiseen virtaukseen, lämpötilaan ja eri
kalalajille tulee olla omanlaisensa uinti.
Vaapun uintiin voi vaikuttaa monella tavalla: säätämällä
nokkalenkistä, säätämällä tai muokkaamalla nokkalappua,
muuttamalla vaapun painotusta jne. Säädöt tulee tehdä varovasti ja
jokaisen muutoksen jälkeen vaappua tulisi saada koeuittaa. Parhaiten
homma onnistuu kesäisin, mutta varsinkin pienempiä vaappuja voi säätää
sitä varten tehdyssä uittolaatikossa. Homma helpottuu, jos omistat
muutamia vaappuja, joilla on tullut paljon kalaa. Silloin vain säädät
uinnin muista vaapuista samanlaiseksi kuin ottivaapuissa. Itse teen
sen kaksi haaraisella kepillä, johon toiseen haaraan kiinnitän
ottivaapun ja toiseen viritystä kaipaavan mallin. Aikani säädettyäni
kumpikin vaappu ui aivan samalla lailla. Perusvirhe on, että vaappu
viritetään tyynessä pintavedessä ja sillä yritetään saada kalaa
esim. lohijoella, jossa on aina virtausta. Virran voimakkuus muuttuu
huomattavasti mitä syvemmällä kalastetaan. Virta aiheuttaa sen, että
vaikka vaappu potkisi rajusti pinnan lähellä, niin 2 metrin
syvyydessä se saattaa uida ilman potkua.
Perussääntö on, että haukivaapun uinti on voimakaspotkuista ja
harvaa, taimenvaapun uinti on tiheää ja kapeaa, lohivaapun uinti on
rauhallista ja kapeaa sekä vaapun pää pysyy suorassa, ahven- ja
siikavaapun uinti on erittäin tiheää tikitystä. Lämpötila
vaikuttaa siten, että mitä kylmempi on veden lämpötila sitä
rauhallisempi tulee vaapun uinnin olla. Mikäli vaappuja on kymmeniä
tai satoja, kannattaa opetella merkitsemään esim. uintilevyyn koodi
vedenkestävällä tussilla, jotta osaa valita ilman kokeilua heti
tilanteeseen sopivan vaapun.
Uintilevyt
Uintilevyjen muokkaus on kaikkein suosituin tapa saada hienosäätö
vaapulle. Uintilevyä muokkaamalla saadaan vaappuun juuri se herkkyys,
jolla vaappu ui virran vaihtelevissa olosuhteissa tai tekee haluttua
hakuliikettä virtaamattomassa vedessä.
Satulamalliset levyt ovat taimenvaappujen suosiossa. Aluksi
tarkastetaan, että uintilevy on täysin pyöreä. Monessa ostovapussa
on viimeistely tekemättä, joten hio ohuella hiekkapaperilla roippeet
levystä pois. Jos uintilevyä ei ole liimattu täysin nokkalenkin
keskelle, niin joudut hiomaan toisesta reunasta uintilevyn
symmetriseksi. Satulamallinen uintilevy on kaikkein herkin uinnille,
joten reunat tulee olla täysin symmetriset, jotta vaappu kulkee
suorassa. Satulamallisen levyn perussääntö on, että mitä suurempi
se on sitä pinnemmalla vaappu ui. Varsinainen hakuliike ja sivuliuku
tehdään ohentamalla uintilevyn reunoja, siten että,
uintilevyn alareuna on kaikkein ohuin. Mikäli vaappu ui
kallellaan, tulee uintilevyä viilata pienemmäksi kallistuksen
suunnalta.
Porrasmalliset levyt uivat yleensä helposti, vaikka
ne olisi liimattu hiukan vinoonkin. Porraslevyjä käytetään
lohivaapuissa, mutta myös haukivaapuissa. Potkun tiheys on tärkeä
asia ja lohivaapulle se tehdään uintilevyä kaventamalla. Lisäksi
vaapun haku paranee, kun uintilevyn alareunat pyöristetään
reilusti. Porrastuksen kallistusta voidaan vielä loiventaa lämmittämällä
uintilevyä esim. lämpökynttilällä varovasti ja hampaattomilla
pihdeillä kevyesti vääntäen.
Pyöreät levyt, joita on mm. Nilsun perinteisessä lohivaapussa (Spearhead),
vaativat samat alkukuviot kuin satulamalliset levyt eli reunat sileäksi.
Uintia herkistetään lämmittämällä uintilevyn alareunaa ja
hampaattomilla pihdeillä tehdään levyn kärkeen korkeinaan millin
porras. Liikaa uivan vaapun pyöreään uintilevyyn tehdään puukolla
lovi, jolloin uinti rauhoittuu kummasti. Toinen vaihtoehto on porata
pieni reikä uintilevyyn.
Nokkalenkin kääntöä varten tarvitset ohuet litteäkärkiset
pihdit. Nokkalenkin käännöllä etsitään vaapulle ennen kaikkea
oikea uinti, jos esim. vaappu ei ui suorassa. Nokkalenkkiä tulee kääntää
varovasti, ettei vahingoita vaapun lakkausta lenkin juuresta. Jos
vaappu ui vinossa, niin uinnin saaminen suoraan on kaikkein helpointa
kääntää nokkalenkkiä kallistuksen suuntaan. Muut viritykset
nokkalenkkiin vaikuttavat siten, että nokkalenkkiä kääntämällä
ylöspäin vaapun uinti muuttuu kapeammaksi ja tiheämmäksi. Alaspäin
kääntäessä tietenkin päinvastoin. Äärimmäisen pienetkin kääntämiset
vaikuttavat useisiin vaappuihin todella paljon, joten eka ääntäminen
tulee tehdä varovasti. Mitä pitempi nokkalenkki on, sitä helpompi
ja herkempi se on säätää.
Vatsalenkkien käännöllä saadaan aikaiseksi taimenvaapulle
kylkien väläyttäminen. Kun vatsalenkin ja perälenkin kääntää
vastakkaisiin suuntiin, tulee vaapun hauelle vielä kaivattua epäsäännöllisyyttä.
Pelkän perälenkin kääntäminen saa haukivaappuunkin mukavaa
sivuhakua.
Painopisteen muutos tehdään yleensä silloin, kun muut
konstit on käytetty. Suosituin tapa on muuttaa koukkujen kokoa joko
isommaksi tai pienemmäksi. Mitä kevyempi eli pienempi tai
ohutlankaisempi koukku on sitä herkemmin vaappu ui. Kokeiluja voi
tehdä vaihtamalla eri painoisen koukun eteen ja taakse. Isompi
etukoukku pitää vaapun etupään rauhallisena ja isompi takakoukku
rauhoittaa vapun takapään hakkausta. Jos koukkuja ei ole saatavilla
kiireessä, niin painoa saa lisää koukkuun vaikka kietomalla hiukan
lyijylankaa koukun juureen. Lyijyn upottaminen runkoon esimerkiksi
hauleilla ei ole järkevää, koska muutokset ovat lopullisia ja
tuhoavat vaapun.
Lopuksi
Jos teet vaappuja itse, niin kokeilemisen arvoinen keino on sahata
uintilevyn ura valmiiksi hiukan vinoon. Koeuitto vaiheessa nokkalenkin
käännöllä saadaan aikaan loistavasti sivulta hakevia vaappuja.
Vastaavaan päästään kaupan vaapuissa, kun vuollaan uintilevyn
reuna vinoon ja käännetään uinti kohdalleen nokkalenkistä. Mikäli
vaappu kaiken tämän jälkeen menee lopullisesti pilalle saa siitä
mukavan avaimenperän anopille joululahjaksi !
|
