|
|
|
| |
|
|
|
AHVENEN VERKKOKALASTUS |
|

Ahvenen verkkokalastus on aliarvostettu keino saada savustuspönttöön tai fileiksi järvien ja meren suurimmat yksilöt, joita vapavälineillä ei usein voi kuin haaveilla. Ahvenen verkotus ei vaadi kalliita verkkoja, vaan siihen tarkoitukseen kelpaa halpahallien 15 euron verkot. Hyvä ahvenverkko on vahvalankainen eli mieluiten 0,20 mm ja silmäkooltaan paikan kalakannasta riippuen 0,30-0,50 mm. Ahven kyllä sotkee verkkoa pahasti, joten hyvin pauloitetun verkon saa helpommin selvittyä kalojen päästön jälkeen. Jos tarkoituksella ostaa ahvenenpyyntiin verkkoja, niin suosittelen ehdottomasti punalankaisia liinoja, joista ahvenen näkee hyvin irrottaa ja kalantuloon se ei vaikuta ainakaan negatiivisesti. Ahventa verkolla pyydettäessä on aina muistettava, että ahven kuolee verkossa nopeasti, joten verkkoja tulee kokea tiheästi.
Ahventa kutuaikana
Ahven aloittaa kutunsa heti rantojen sulaessa säästä. Silloin on aika viedä verkot kutupaikalle 1-3 metrin veteen eli tavallisimmin ojien ja jokien suualueille, kaislikkoihin tai lahtien perälle. Tyypillisellä kutupaikalla on heinikkoa, oksistoa tai muuta kasvustoa.
Ahvenen kutupyynti verkolla tapahtuu aina päivällä eli verkot veteen aamupäivällä noin kello 10 ja verkot nostetaan kokonaan pois noin kello 18.00. Tämä siksi, että muina aikoina rannoilla liikkuvat hauet saalistamassa ja haukien tarttuessa verkkoihin ei siihen enää ahvenia mene. Kutuaikana ahven on muutenkin aktiivinen päivällä, joten silloin sitä on pyydettäväkin. Mikäli kalaa on pyyntipaikalla paljon, niin verkot on hyvä kokea välillä tai vaihtaa kokonaan toisiin.
Ahvenen kutu kestää kauan eli yleensä vähintään kuukauden, mutta parhaimmillaan ylikin. Joten hitainkin ehtii niitä verkolla pyytämään.
Ahventa kesäkuukausina
Kudun jälkeen ahven hajautuu ympäriinsä, mutta palaa vesien lämmettyä heinäkuussa takaisin matalikoille ennen kaikkea karikoille, pakoille, rinteisiin, salmiin ja lahtien perälle eli siellä missä niille on ruokaa (pikkukaloja) . Parvet ovat pieniä, mutta liikkuvat aktiivisesti ja siksi niitä saa aina verkoillakin.
Nyt päiväpyynnin ohella voi kokeilla yöpyyntiäkin, koska haukia ei enää rannoilla ole, mutta lisäsaaliina voi tulla kuhia, siellä missä niitä yleensä on. Ahvenet kiertävät rinteiden reunoja, joten verkot tulee laskea karikoiden päältä suoraan kohti syvännettä. Lisäksi isoilla järvillä ja merellä salmien suulle syntyy ilmapaineen vaihtelujen myötä kesällä virtauksia, joihin ahvenet tulevat ruokailemaan. Näiden virtauksien reunamat ovat parhaita ahvenen verkotuspaikkoja. Verkkojen alapaula tulee olla nyt painavampi, ettei ne lähde ajelehtimaan virtauksien mukana. Kesällä verkot limoittuvat ja sotkeutuvat herkästi, joten niitä ei kannata jättää veteen kuin muutamaksi tunniksi kerrallaan.
Loppukesästä ajoahventen verkkopyynti on suosittu keino isojen ahventen pyytämiseksi. Verkkoina käytetään pintaverkkoja eli pintakohoilla varustettua verkkoa. Tyynenä kesäiltana isot ajoahvenet kulkevat pinnan tuntumassa karikoiden ja pakkojen reunassa, jossa ne syövät keväällä kuteneiden kalojen poikasia. Parvi etsitään veneellä karikoiden reunoja ajellen. Parven huomaa helposti, kun säikähtäneet 2-6 sentin pikkukalat ryntäilevät hätääntyneinä pitkin vedenpintaa. Parven havaittua lasketaan nopeasti 2 verkkoa kalojen eteen puolikaaren muotoiseen janaan. Saaliin varmistamiseksi kurvataan veneellä ahvenparven taakse eli säikäytetään ahvenet pakenemaan kohti verkkoja. Omat parhaat saaliit ovat olleet tällä tavoin pyydettynä yli 20 kiloa ahvenia yhdessä verkossa.
Ahventa syksyllä
Syksyllä kuukausi ennen jäiden tuloa on alkaa vuoden paras ahvenen pyyntisesonki. Ahvenet ovat muodostaneet isoja parvia ne löytyvät helposti järvien syvimmistä montuista 6-15 metristä tai merellä selkäpakkojen laidoilta. Parven löytää usein tasapainopilkillä tai jigillä, jos muuten ei tunne pyyntialueensa paikkoja. Jigiahvenet ovat kooltaan usein mukavia 200-400 gramman ahvenia, mutta samasta paikasta voi verkolla saada kilon rajan helposti rikki. Syvältä kun pyydetään, niin verkot ei limoitu niin helposti ja päiväpyynnin ohella voi verkot jättää myös yöksi pyyntiin. Mitä myöhemmäksi syksy etenee, niin saaliit vain kasvaa ja suurin osa mökkiläisistä on antanut jo periksi eli tilaa verkoille löytyy.
|
|
HAUEN VERKKOKALASTUS |
|

Haukien verkotus jakaa mielipiteet. Toisten mielestä haukia tulee säästää, mutta osa haluaa tyhjentää petokalat pois arvokalojen tieltä. Varsinkin Lapissa hauki on hyljeksitty kala, joka on tapana paiskata korppien ruuaksi. Tähän keskusteluun on turha sekaantua vaan kerromme lyhyesti, miten haukia verkolla pyydetään.
Haukia kutuaikana
Hauki kutee heti kun jäät sulavat keväällä, mutta joskus se ennättää kutea jäiden allekin. Hauki kutee aivan matalaan rantojen lähelle, ojien tai jokien suille tai itse ojaan ja jokeen. Heti kun verkot pääsee vain jäiden sekaan laskemaan, niin siitä alkaa vuoden paras haukisesonkiaika. Matalat 1,0 - 2,0 metriä korkeat verkot lasketaan rantoja myötäillen aivan matalaan eli juuri sinne missä hauki kutee.
Verkot tulee laskea löysälle eli 30 metrin mittainen verkko on vedessä noin 15 metrin mittaisella matkalla. Hauki on aktiivinen pari tuntia ennen pimeää illalla ja taas aamulla pari tuntia auringonnousun jälkeen. Joten verkot viedään illalla veteen ja pidetään yö pyytämässä. Päivällä on tehokkaampi pyytää ahventa eri verkoilla ahvenen kutupaikoilta ja hyödyntää koko kevätsesonki tehokkaasti.
Mikäli haukia on paljon, niin verkot ovat kamalassa kunnossa haukien pyörittäessä itsensä kymmeniin pusseihin. Missään nimessä hyviä ohutlankaisia verkkoja ei pidä laskea hauen kutupaikoille, sillä haukia ei yksinkertaisesti saa ohutlankaisista verkoista lankoja katkeamatta irti.
Mätiä täynnä olevat hauet ovat maukkaita ruokakaloja, mutta itse hauen mädillä ei ole taloudellista arvoa eikä se vedä vertoja mm. siian ja muikun mädille. Toki hauen mädistä syötävää saa. Kudun loputtua kaikki isommat hauet siirtyvät pian syvemmälle jopa 10 metriin ja ne keskittävät pyyntimatkansa vain lähialueille. Pienemmät 1-2 kilon ja sitä pienemmät hauet jäävät rantamatalaan koko kesäksi, mutta verkkokalastaja keskittyy toisenlaiseen pyyntiin. Isot hauet liikkuvat keskikesällä usein välivedessä saalistamassa, jolloin niiden saanti pohjaverkoilla on vaikeaa. Eli jos haukia haluaa kesällä saada, niin laske verkot väliveteen syvänteen kohdalle.
Haukia syksyllä
Syksyllä vesien jäähdyttyä noin +5 - +7 asteeseen isot hauet saapuvat matalaan syyskutuisten kalojen perässä. Silloin verkkokalastaja kokeilee jättihauen saamista verkkoihin viemällä isosilmäiset (60-90 mm) ja vahvalankaiset (0,25 tai kierretyillä langoilla) verkot 2-4 metrin syvyyteen. Nyt verkot kannattaa pitää pyynnissä ympäri vuorokauden, vaikka paksulankaiset verkot eivät tahdo kirkkaalla ilmalla hitaasti liikkuvaa haukea aina pyytää. Verkottajalta vaaditaankin joskus oveluutta eli verkkoja voi käyttää ohjureina ja toiseen päähän laskea yksi verkko pesäverkoksi, josta hauki ei osaa pois, vaan hermostuneena yrittää vauhdilla pesän läpi. Hyväksi havaittuja verkkopaikkoja ovat karikoiden laidat, sisälahdet, kaislikoiden laidat. Tuulenpuoleiset rannat houkuttelevat haukia, koska sinne kerääntyvät myös sen saalistamat pikkukalat.

Haukia jään alta
Syyspyyntiä hurjempaa on ensimmäiset jäiden alle lasketut verkot. Nyt hauki ei näe esteitä hämäryyden takia ja sotkeutuu helposti paksulankaisiin haukiverkkoihin. Hauki on erittäin aktiivinen ja liikkuvainen jäiden tulosta ensimmäisen kuukauden. Se tankkaa silakkaa, muikkua ja muita syysaktiivisia pikkukaloja talvea varten. Joten haukia himoitsema kalamies laskee verkot 3-6 metriin karikoiden ja rantojen lähelle. Lopputalvi onkin rauhallista ja ennen kutupyyntiä ei haukien takia kannata verkkoja vedessä uittaa. Mikäli verkkoja kuitenkin keskitalvella uittaa, tulee ne viedä noin 9-12 metrin syvyyteen.
|
|
KUHAN VERKKOKALASTUS |

Kuhan verkkokalastus on erittäin suosittua eteläisessä Suomessa ja varsinkin sisävesillä. Siellä missä kuhaa esiintyy kannattaa sitä verkolla pyytää läpi vuoden, sillä kuha on muista kaloista poiketen saalisvarma koko kalenterivuoden. Alamittaisia välttääkseen pyyntiin kannattaa laittaa vähintään 45 mm:n silmäkoon verkot. Tosin niihinkin pikkukuhat sotkeutuvat suustaan kalaparvia takaa ajaessaan. Kuha on hidas liikkeissään varsinkin talvella, joten ohutlankaiset verkot lisäävät saaliista tuntuvasti. Talvella käytän itse vain 0,12 mm lankavahvuuksia ja kesälläkin 0,15-0,17 mm lankavahvuuksia. Keskitalvella moni vahvempilankaisia verkkoja käyttävä kuhaspesialisti käyttää vain pystyriimuverkkoja.
Kuhaa jään alta
Heti kun jäät vain kestävät tulee kuhan pyytäjän laskea verkot veteen, sillä kirkkaan jään aikana saadaan talven parhaat saaliit. Ensijäillä kuhat löytää järvien montuista tai ison selän keskellä olevien pakkojen rinteiltä. Pienellä alueella on usein valtava määrä kuhaa ja ne ovat aivan pohjan tuntumassa, joten matalat verkot pyytävät hyvin. Järvillä kuhat tavoittaa alkukaudesta usein jopa 15-25 metrin syvyydestä ja mereltä hiukan matalammalta.
Jäiden vahvistuessa ja lumimäärän lisääntyessä happitilanne huononee ja se pakottaa kuhat nousemaan väliveteen tai hiukan matalammalle. Oikea pyyntisyvyys keskitalvella on 2-10 metrin luokkaa, yleensä kuitenkin noin 5 metriä. Nyt kuitenkin kuha liikkuu varovaisesti, joten viimeistään nyt tulee verkot vaihtaa ohutlankaisiin ja mieluiten niin korkeiksi kuin mahdollista, jotta välivedessä uivat kuhatkin jäävät satimeen.
Kevään myötä kuhien aktiivisuus nousee ja ne tekevät syöntiretkiä savipenkoille ja salmien suulle. Kuhat liikkuvat usein 2-3 metriä pohjan yläpuolella eli nousevat pohjasta kuoreen, silakan ja muun pikkukalan perässä. Joten korkeat verkot ovat edelleen hyvä valinta.
Kuhaa kutuaikana
Kuha kutee touko-kesäkuussa, kun veden lämpötila on +11- +14 astetta. Sitä aiemmin eli heti jäiden lähdettyä, kuhat ovat vielä syvällä penkkojen reunalla, mutta tekevät aktiivisesti syöntiretkiä matalaankin. Kuha kutee sekä selkäkarikoille että rantojen lähelle paikkoihin, joissa on savikkoa tai soraikkoa. Kutupaikalla on vettä normaalisti 1-3 metriä. Kudun jälkeen koiraskuhat jäävät kutupaikoille vartioimaan mätimunia ja niitä saa verkotettua rannoilta yleensä juhannukseen asti. Myös naaraskuhia saa matalasta ennekuin vedet lämpenevät liikaa. Verkot lasketaan löysälle ja usein 1 -2 verkkoa riittää aina yhteen kohtaan ja kalastusalue miehitetään useammalla verkkajatalla, jotta kohta löytyy.
Kuhaa kesällä
Vesien lämmettyä kuha siirtyy kohti syvempiä alueita, mutta jatkaa aktiivisesti liikkumistaan ravinnon perässä. Kuhat tavoittaa päivisin välivedestä harppauskerroksesta isojen syvänteiden päältä. Illan ja aamunhämärässä kuha nousee aivan pintaan ja silloin pintaverkot pyytävät parhaiten. Kesäaika juhannuksesta elokuun loppuun on saaliiltaan kuitenkin vuoden huonointa. Lisäksi kuhat tukehtuvat lämpimällä muutamassa tunnissa verkkoihin ja pilaantuvat, joten verkoilla joutuu käymään helleaikana 3-4 kertaa vuorokaudessa.
Kuhaa syksyllä
Kun syksy jäähdyttää vedet syyskuun alussa kuhanverkotus tulee kesää kannattavammaksi. Kuhat liikkuvat laajoilla alueilla ja niitä saa jokainen mökkiläinenkin sattumakaloina muun pyynnin ohella. Kuhaan keskittyvä kalastaja etsii paikat pikkukalojen eli kuhan ravinnon perusteella. Kaikuluotaimesta on apua silakka- ja kuoreparvia etsiessä. Tuulen alapuoliset rantavedet ja keskiselkien karikot ovat todennäköisiä kuhien syöntiretkien paikkoja. Yleissääntö alkusyksystä on, että kalastajan tulee olla aktiivinen ja vaihtaa verkkojen paikkoja usein.
Loka-marraskuussa kuhat siirtyvät talvea varten syvänteisiin ja verkot laitetaan samoille seuduille kuin alkutalvestakin. Loppusyksyn kirkkaat ja tyynet päivät saavat kuhat aktiivisiksi ja kalaa tulee verkoilla huomattavasti paremmin kuin myrskykelien aikana.
 |
 |
|
| |
|
|
| |
|
|
|
|
|
|