YHTEYSTIEDOT
KUHAN VERKKOKALASTUS
Kuhan verkkokalastus on erittäin suosittua eteläisessä Suomessa ja varsinkin sisävesillä. Siellä missä kuhaa esiintyy kannattaa sitä verkolla pyytää läpi vuoden, sillä kuha on muista kaloista poiketen saalisvarma koko kalenterivuoden. Alamittaisia välttääkseen pyyntiin kannattaa laittaa vähintään 45 mm:n silmäkoon verkot. Tosin niihinkin pikkukuhat sotkeutuvat suustaan kalaparvia takaa ajaessaan. Kuha on hidas liikkeissään varsinkin talvella, joten ohutlankaiset verkot lisäävät saaliista tuntuvasti. Talvella käytän itse vain 0,12 mm lankavahvuuksia ja kesälläkin 0,15-0,17 mm lankavahvuuksia. Keskitalvella moni vahvempilankaisia verkkoja käyttävä kuhaspesialisti käyttää vain pystyriimuverkkoja.
Kuhaa jään alta
Heti kun jäät vain kestävät tulee kuhan pyytäjän laskea verkot veteen, sillä kirkkaan jään aikana saadaan talven parhaat saaliit. Ensijäillä kuhat löytää järvien montuista tai ison selän keskellä olevien pakkojen rinteiltä. Pienellä alueella on usein valtava määrä kuhaa ja ne ovat aivan pohjan tuntumassa, joten matalat verkot pyytävät hyvin. Järvillä kuhat tavoittaa alkukaudesta usein jopa 15-25 metrin syvyydestä ja mereltä hiukan matalammalta.
Jäiden vahvistuessa ja lumimäärän lisääntyessä happitilanne huononee ja se pakottaa kuhat nousemaan väliveteen tai hiukan matalammalle. Oikea pyyntisyvyys keskitalvella on 2-10 metrin luokkaa, yleensä kuitenkin noin 5 metriä. Nyt kuitenkin kuha liikkuu varovaisesti, joten viimeistään nyt tulee verkot vaihtaa ohutlankaisiin ja mieluiten niin korkeiksi kuin mahdollista, jotta välivedessä uivat kuhatkin jäävät satimeen.
Kevään myötä kuhien aktiivisuus nousee ja ne tekevät syöntiretkiä savipenkoille ja salmien suulle. Kuhat liikkuvat usein 2-3 metriä pohjan yläpuolella eli nousevat pohjasta kuoreen, silakan ja muun pikkukalan perässä. Joten korkeat verkot ovat edelleen hyvä valinta.
Kuhaa kutuaikana
Kuha kutee touko-kesäkuussa, kun veden lämpötila on +11- +14 astetta. Sitä aiemmin eli heti jäiden lähdettyä, kuhat ovat vielä syvällä penkkojen reunalla, mutta tekevät aktiivisesti syöntiretkiä matalaankin. Kuha kutee sekä selkäkarikoille että rantojen lähelle paikkoihin, joissa on savikkoa tai soraikkoa. Kutupaikalla on vettä normaalisti 1-3 metriä. Kudun jälkeen koiraskuhat jäävät kutupaikoille vartioimaan mätimunia ja niitä saa verkotettua rannoilta yleensä juhannukseen asti. Myös naaraskuhia saa matalasta ennekuin vedet lämpenevät liikaa. Verkot lasketaan löysälle ja usein 1 -2 verkkoa riittää aina yhteen kohtaan ja kalastusalue miehitetään useammalla verkkajatalla, jotta kohta löytyy.
Kuhaa kesällä
Vesien lämmettyä kuha siirtyy kohti syvempiä alueita, mutta jatkaa aktiivisesti liikkumistaan ravinnon perässä. Kuhat tavoittaa päivisin välivedestä harppauskerroksesta isojen syvänteiden päältä. Illan ja aamunhämärässä kuha nousee aivan pintaan ja silloin pintaverkot pyytävät parhaiten. Kesäaika juhannuksesta elokuun loppuun on saaliiltaan kuitenkin vuoden huonointa. Lisäksi kuhat tukehtuvat lämpimällä muutamassa tunnissa verkkoihin ja pilaantuvat, joten verkoilla joutuu käymään helleaikana 3-4 kertaa vuorokaudessa.
Kuhaa syksyllä
Kun syksy jäähdyttää vedet syyskuun alussa kuhanverkotus tulee kesää kannattavammaksi. Kuhat liikkuvat laajoilla alueilla ja niitä saa jokainen mökkiläinenkin sattumakaloina muun pyynnin ohella. Kuhaan keskittyvä kalastaja etsii paikat pikkukalojen eli kuhan ravinnon perusteella. Kaikuluotaimesta on apua silakka- ja kuoreparvia etsiessä. Tuulen alapuoliset rantavedet ja keskiselkien karikot ovat todennäköisiä kuhien syöntiretkien paikkoja. Yleissääntö alkusyksystä on, että kalastajan tulee olla aktiivinen ja vaihtaa verkkojen paikkoja usein.
Loka-marraskuussa kuhat siirtyvät talvea varten syvänteisiin ja verkot laitetaan samoille seuduille kuin alkutalvestakin. Loppusyksyn kirkkaat ja tyynet päivät saavat kuhat aktiivisiksi ja kalaa tulee verkoilla huomattavasti paremmin kuin myrskykelien aikana.
